Kymenlaaksossa on ollut käsittelyssä ehdotus, jossa työtoiminnassa olevan asiakkaan työosuusrahaa ei enää maksettaisi automaattisesti hyvinvointialueen budjetista, jos toiminta on ostopalvelua. Työosuusraha maksettaisiin vain, jos palveluntuottaja itse päättää sen maksaa.
Ehdotuksen mukaan, jos asiasta ei synny sopimusta, asiakkaalle etsitään toinen työtoimintapaikka.
Kysymys:
Miten tällainen malli vaikuttaa käytännössä
– asiakkaisiin
– palveluntuottajiin
– työtoiminnan jatkuvuuteen?
Parantaako tämä järjestelmää vai lisääkö epävarmuutta?
Ehdotuksen mukaan, jos asiasta ei synny sopimusta, asiakkaalle etsitään toinen työtoimintapaikka.
Kysymys:
Miten tällainen malli vaikuttaa käytännössä
– asiakkaisiin
– palveluntuottajiin
– työtoiminnan jatkuvuuteen?
Parantaako tämä järjestelmää vai lisääkö epävarmuutta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täydennyksenä vielä: ehdotuksessa todetaan myös, että lähtökohtaisesti työosuusrahaa saisivat jatkossa vain ne työtoimintaan osallistuvat, joilla arvioidaan olevan mahdollisuus työllistyä. Miten tämä vaikuttaisi niiden asiakkaiden asemaan, joiden työtoiminnan tarkoitus ei ole ensisijaisesti työllistyminen vaan osallisuus ja arjen rakenne?
Varmaan niin ettei heille makseta rahaa eikä heidän kannata osallistua tällaiseen toimintaan. Lisää syrjäytymistä ja kurjuutta?
Kyllä ensisijaisesti pitää saada ihminen tuottavaan työhön. Miksi teettää sellaisia töitä joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin vapaa-ajan hengailu ja hyvä mieli?
Työtoiminnan tarkoitus ei ole kaikilla sama. Osalle se voi olla askel kohti työtä, mutta monille se on osa sosiaalipalvelua, jonka tavoitteena on toimintakyvyn, osallisuuden ja arjen rakenteen ylläpito silloin, kun avoin työ ei ole realistinen vaihtoehto.
Kysymys on siksi siitä, mitä tapahtuu niille ihmisille, joiden kohdalla työtoiminnan arvo ei ole tuottavuus vaan se, että he ylipäätään pysyvät mukana arjessa.
Laitetaan hoito maksulliseksi.
Työtoiminta ei ole hoitoa, vaan sosiaalipalvelu, joka on määritelty lainsäädännössä osallisuutta ja toimintakykyä tukevaksi toiminnaksi. Siitä peritään jo nykyisin asiakasmaksulain mukaisia maksuja, ja sen tarkoitus eroaa sekä hoidosta että palkkatyöstä.
Keskustelun ydin on edelleen se, miten tämän palvelun ehdot ja rahoitus vaikuttavat eri asiakasryhmiin.
Tälläiset sosiaalipalvelut tulee lakkauttaa.
Samoin kuin puoluetuet!
Juuri tästä on kyse. Kun työtoiminnan ehdot sidotaan vain työllistymismahdollisuuteen tai maksu halukkuuteen, osa ihmisistä putoaa väliin. Silloin toiminta ei tue osallisuutta, vaan voi pahimmillaan lisätä syrjäytymistä.