Pistän tähän kopion ääliön kommenteista olkaa hyvä popcornit valmiiksi:En katso lainkaan telkkaria, enkä käy vesijumpassa. Itse olen selättänyt masennuksen ulkoilun ja liikunnan avulla. Ei mitään ryhmäliikuntaa, vaan yksin kävelemään pitkälle metsäpolulle, niin pitkälle, että väsyy. Silloin hyvät hormonit kehossa ja aivoissa saavat aikaan hyvää oloa. Nytkin, vaikka on lunta ja pakkasta, niin peri tuntia reipasta liikuntaa pihalla ehkäisee alakuloa.
Sisällä istuessa tulee muutaman tunnin jälkeen tylsä olo ja väsyttää. Silloin on kaksi vaihtoehtoa; -joko vaipua siihen tylsyyteen, tai lähteä ulos.
Jos itse ei saa aikaiseksi lähtemistä, nin toivottavasti joku patistaa tai vie mukanaan. Säännölliseti, -yksi kerta ei riitä.
surullinen mieli ja ulkoilun ja liikunnan puute. Mummo on tietävinään asioista paremmin kuin lääkäri.
Sisällä istuessa tulee muutaman tunnin jälkeen tylsä olo ja väsyttää. Silloin on kaksi vaihtoehtoa; -joko vaipua siihen tylsyyteen, tai lähteä ulos.
Jos itse ei saa aikaiseksi lähtemistä, nin toivottavasti joku patistaa tai vie mukanaan. Säännölliseti, -yksi kerta ei riitä.
surullinen mieli ja ulkoilun ja liikunnan puute. Mummo on tietävinään asioista paremmin kuin lääkäri.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi ihmiset ovat tuollaisia?
Vihaan tota naista!
Jos vuorokausirytmi on päässyt karkaamaan käsistä ja heräily alkaa vasta kun muut jo suunnittelevat lounasta, siihen löytyy kyllä konsti, joka ei vaadi unilääkkeitä.
Olen itse todennut tämän toimivaksi käytännössä.
Menetelmässä univajeesta tehdään ystävä, ei vihollinen. Ideana on herätä joka päivä 1 – 2 tuntia aiemmin kuin edellispäivänä – ja pysytellä valveilla iltaan saakka vaikka väkisin.
Vaikka päivän mittaan pää nuokahtelisi ja luomet tuntuisivat raskailta, päivätorkut pitää unohtaa. Ne nollaavat koko korjausprosessin.
Illalla mennään sitten nukkumaan kun alkaa oikeasti nukuttamaan, ehkä samaan aikaan kuin edellisenä yönä, ehkä jo hivenen aikaisemmin.
Seuraavana aamuna herätään taas tuntia tai kahta aiemmin kuin edellispäivänä. Kun tätä toistaa sinnikkäästi, alkaa unentarve hivuttautua aiemmaksi, ja ennen pitkää nukkumaanmeno siirtyy aikaan, jota voi kutsua "iltayhdeksäksi" ilman ironiaa.
Ei ehkä kuulosta helpolta, mutta toimii kuin sisäinen remontti – vähän kerrallaan, mutta pysyvästi.
Idean sain vuosia sitten Ylellä näytetystä, nukkumisvaikeuksia käsitelleestä BBC:n dokumentista. Jos joku muistaa ohjelman nimen, saa vinkata – se ansaitsisi tulla nähdyksi uudelleen
Siis univajeesta ystävä.
Mä antaisin tolle ihmiselle turpaan jos näkisin sen.