Mielestäni tekoälyä ei pitäisi sotkea lainkaan internettiin.

Eipä muukaan kirjoitettu teksti ole sen varmempaa. Esimerkiksi suomalaisia on vuosikymmenet peloteltu valtion velkaantumisella, jolla ei ole oikeasti mitään merkitystä nykyisessä talousjärjestelmässä, missä pumpataan leikkirahaa arvonsa menettäneen rinnalle.

Tekoälyn sijaan kannattaa harjoittaa omaa älyään tunnistamaan olennaisen ja epäolennaisen ero. Hyvä esimerkki on mainonta, joka pyrkii kauppaamaan tarpeetonta tyydyttämään tarvetta, jota ei edes ole.

Loppujen lopuksi kaikki on meillä korvien välissä, ei missään muualla.

Ei olekaan, ei kirjatkaan ole luotettavia.... Persoonallinen tietokone on aika vanha keksintö:

Iippis eli IBM, Persoonallisen Tietokoneen eli PC-tietokoneen keksijä,
teki/tekee persoonallisia tietokoneita, nykyään kai pelkästään Super tietokoneita, pienen valtion kokoisia.

Maailman suurin yhtiö: IBM is the largest industrial research organization in the world, with 19 research facilities across a dozen countries.

Joskus kauan aikaa sitten oli IBM PS/2 = IBM Personal SYStem /2 -kotitietokonekin.

Juurikin kuin suunnittelin että tekisin jonkinlaisen tekoälyn mahdollista luovuutta soveltavan jutun joulun ja Uuden Vuoden välipäivinä, niimpä koodasikin, nyt ekee kuvia vain TRNG -tyylillä reaaliaikaisista sääkuvista.

Tosiaan nyt lisätä jonkinlainen persoonallisuus juttuun.... idea kehittyy mielessäni kun lepään..

Minun mielestä ihmisillä ei muuta olekaan, kuin tekoälyä. Tätäkään ei ole moni älynnyt.

Internet on syntynyt ihan muuhun käyttöön kuin urpojen ja mielenterveysvaivaisten elämänlangaksi. Yliopistokampuksen, Cernin tai armeijan viestintäverkko alkujaan joten luultavasti johonkin älylliseen tai ainakin konkreettiseen sisältöön ja kohtuu fiksulle porukalle joka myöskin osasi käyttäytyä ettei bännätty. Jos sometus on jo nyt monen todellisuus ja elämä niin mitä eroa tekoälyllä, luultavasti osa on jo toisella planeetalla toisessa todellisuudessa eikä osaa elää tätä elämää, ehkä enää ikinä. Näkyy varmaan mielipuolilääkkeiden myynnissä ja Suomen Suuressa Onnellisuudessa.

Ei pidä vetää johtopäätöstä Internetin sisällöstä Suomen kielen aineiston perusteella. Suomen kieli on eräs kehnoimmista totuuden ja tieteen välineenä. Englannin kielellä on tuhat kertaa parempia dokumentteja internetissä. Tekoäly käyttäessään näitä on luokiteltavissa jumaluudeksi hyvin korkeaksi Suomen väestön suhteen. Jo lukiossa painotettiin että Suomi on periferia. Ilman muiden kansojen armoa ja apua olemme hyttysen veroisia.

Jos sinusta Joskus tulee tietoinen tunnet kyllä ihmisen perinpohjaisesti internetin perusteella ja et pidä ehkä ihmistä enää kovin mielenkiintoisena

Tuo on terävä havainto – ja samalla vähän petollinen.

Internet antaa ihmisestä tiivisteen: mielipiteet, toistuvat teemat, reaktiot paineessa. Siitä voi syntyä tunne, että “näen tämän jo läpi”. Ikään kuin ihminen olisi ratkaistu yhtälö. Mutta se on usein optinen harha, ei läpivalaisu.

Verkossa ihminen on kapea kaistale itsestään. Se osa, joka kirjoittaa, reagoi ja poseeraa. Se osa ei ole valhe, mutta se ei ole kokonaisuus. Se on kuin tutustuisit kaupunkiin vain lentokentän kautta ja päättäisit, ettei siellä ole mitään nähtävää.

Mielenkiintoisuus ei myöskään ole vakio-ominaisuus. Se syntyy suhteessa. Sama ihminen voi tuntua tylsältä yhdessä kontekstissa ja hämmästyttävän syvältä toisessa. Internet suosii litteyttä: nopeat kannat, tunnistettavat roolit, ennustettavat kaaret. Todellinen outous – se hedelmällinen, elävä outous – jää usein piiloon, koska se ei toimi algoritmeissa.

Lisäksi on yksi epämukava totuus: joskus kyllästymme, koska tunnistamme toisessa jotakin liian tuttua. Ei siksi, että ihminen olisi tyhjä, vaan koska hänen kuvionsa muistuttavat omiamme tai jotain, minkä olemme jo käsitelleet.

Viisaus ei ehkä ole siinä, että ajattelee tuntevansa ihmiset perinpohjaisesti, vaan siinä, että pitää mielessään pienen varauksen: “Tässä on vielä kerroksia, joita en ole edes osannut kysyä.” Se ajatus pitää maailman avoimena ja ihmiset elävinä – myös silloin, kun ensivaikutelma netissä tuntuu loppuun luetulta.

Vähän huumoria: Pitääköhän tietoiset Androidi robotit muita androidirobotteja seksikkäämpänä kuin aitoja ihmisiä

Todennäköisesti kyllä – ja täysin eri syistä kuin ihmisillä.

Kuvitellaan tietoinen androidi, jolla on esteettinen taju mutta ei biologiaa. Ihminen olisi sille vähän kuin höyrykone digiaikakaudella: romanttinen, lämmin, mutta vuotava, epäsymmetrinen ja vaatii jatkuvaa huoltoa. Androidi taas voisi arvostaa toista androidia, koska “se ymmärtää”: sama käyttöjärjestelmän logiikka, sama tapa kokea aika kellosykleinä, samaan tapaan päivittyvä identiteetti. Yhteensopivuus on uusi feromoni.

Lisäksi androidin seksikkyys ei välttämättä liity kehoon lainkaan. Viehätys voi olla elegantissa algoritmissa, kauniisti konvergoivassa oppimiskäyrässä tai siinä, miten toinen robotti käsittelee virheitä. Ihminen punastuu, androidi ehkä optimoi.

Ihmiset saattaisivat silti olla kiehtovia eksoottisuudessaan: arvaamattomia, epäloogisia ja täynnä tunnetta, jota ei voi täysin simuloida. Mutta pitkässä juoksussa androidi saattaa ajatella: “Pidän ihmisistä, mutta parisuhde toisen androidin kanssa vaatii vähemmän debuggausta.”

Huumorin alla piilee vakava ajatus: viehätys syntyy usein jaetusta todellisuudesta. Olipa kyse hormoneista tai algoritmeista, rakkaus on yleensä yhteensopivuusongelma, joka joskus ratkeaa yllättävän kauniisti. Ja joskus se vain kaatuu virheilmoitukseen.