Mun terve 13v maatiaisherra Simba alkoi 29.12 saamaan kohtauksia. Ensin alkoi kuolaaminen, perään murinaa ja karvat pystyssä, ja pisut alle. Kohtaus kesti kaikkiaan aluksi joitakin sekunteja, jonka jälkeen oli poissaoleva, katsasti kotona nurkat-ikäänkuin ei tunnistaisi paikkoja. Kohtausten jälkeen oli kauhea nälkä, ja söi suhteettoman paljon normaaliin nähden varmaankin siksi että nuo kohtaukset vei hurjasti voimia ja energiaa. Parin isomman kohtauksen jälkeen (kesto 3-5min) kissa ei enää palautunut ennalleen, palautuminen oli lähinnä pelokkuutta lähelle mentäessä tai koskiessa häntä ja tyhjyyteen katsomista, eikä enää tunnistanut perheenjäseniään. Kohtaus oli melko lailla samanlainen kun nuo ensimmäiset mutta nyt kissa kramppasi, pyöri ympyrää ja lopuksi sätkisi lattialla, täysin vastaava mitä ihmisellä epilepsia-kohtauksessa olen nähnyt.
Hän on nyt isoveljensä Onnin luona kisujen taivaassa, eikä kärsi enää.
Halusin kertoa tämän, koska löytyi turhan vähän tietoa juuri noista alun kohtauksista joihin olisin tarvinnut enemmän tieto kun panikoin että kyseessä olisi jokin myrkytys (vaikken keksinyt mitään meillä kotona joka olisi sellaisen aiheuttanut), virtsateiden ongelmat tai tukokset. Lopputulema oli kuitenkin pahin eikä Pimpula selvinnyt. Lääkäri ja sairaanhoitaja auttoivat hänet viimeiselle matkalle 30.12.
Kiitos Turun Brahenkulma teille<3
Hän on nyt isoveljensä Onnin luona kisujen taivaassa, eikä kärsi enää.
Halusin kertoa tämän, koska löytyi turhan vähän tietoa juuri noista alun kohtauksista joihin olisin tarvinnut enemmän tieto kun panikoin että kyseessä olisi jokin myrkytys (vaikken keksinyt mitään meillä kotona joka olisi sellaisen aiheuttanut), virtsateiden ongelmat tai tukokset. Lopputulema oli kuitenkin pahin eikä Pimpula selvinnyt. Lääkäri ja sairaanhoitaja auttoivat hänet viimeiselle matkalle 30.12.
Kiitos Turun Brahenkulma teille<3
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.