Onko henkilö ammattivalokuvaaja jos hänen Instagram tili on täynnä ilmaiseksi otettuja kuvia?
Ammattilainen joka kuvaa ilmaiseksi?
Anonyymi-ap
41613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Joo, aivan varmasti on - esim. työkkärin määrityksissä on nähtävissä, ettei palkka liity työntekoon.
Kyllä minä ainakin pidän itseäni ammattilaisena koska olen valokuvannut jo 30 vuotta.
Tosi ammattilainen tekee kuvia korvausta vastaan. Luuserit kuvaa ilmaiseksi.
Riippuu ammatista.
Ammattilaiset kynii niin hurjat summat olemattomasta työstä että kantaa itse kuvata tai käyttää harrastelijaa apuna.
"Ethän sinä tästä mitään halua, digikuvauhan ilmaista" sanoi eräs asiakas.
Voipi olla niin, etää kuvat on hänen työnsä esittelyä, muussa tapauksessa varastettuja.
Jossain on pahasti vikaa jo ilmaiseksi pitää kuvia ottaa.
Heikoimmat jopa maksaa malleille.
Instahan voi olla harrastustoimintaa jota tekee vapaa-ajalla, tai oman liiketoiminnan markkinointia.
Ammattivalokuvaajan tai harrastajan tarjoamat ilmaiset kuvaukset heikentävät koko alan arvostusta. Kun työ, johon liittyy vuosien koulutus, kallis kalusto ja ammattitaito, annetaan ilmaiseksi, syntyy virheellinen käsitys siitä, ettei valokuvaus ole oikean korvauksen arvoista työtä. Tämä vaikeuttaa muiden ammattilaisten mahdollisuuksia saada työstään reilua palkkaa ja rapauttaa luovan työn kestävyyttä pitkällä aikavälillä.
Lapsikin osaa ottaa valokuvia. Ei siihen tarvita 4 vuoden koulutusta.
Näin on, viikonlopun kurssilla oppii jo käyttämään järkkäriä suvereenisti.
Voi sanoa että filmikaudella tarvittiin koulutusta jos aikoi esim toimittajaksi, varsinkin silloin kun oli vielä käytössä mekaaniset filmikamerat.
Nykyään voi kuvata järkkärillä ilman mitään kursseja. Automaatti vaan päälle ja siitä vaan kamera raksuttamaan. Muoto-ja tuptekuvaukset siten eri juttu.
Kyllä niitä automaattijärkkäreitä oli filmikaudellakin.
No mutta haloo!
Wanhaan hyvään aikaan oli erikseen toimittajat ja valokuvaajat!
Toimittaja kirjoitti jutun, minkä jälkeen se siirtyi oikolukijalle korjattavaksi ja sen jälkeen latojalle/taittajalle, joka sijoitteli tekstin paikalleen lehden sivulle ja lisäsi kuvat yms.
Tähän wanhaan hywään aikaan mm. HS toimi "kielipoliisina". Ei ollut paljoa kielioppivirheitä jutuissa....
Ensimmäisenä karsittiin oikolukijat -> toimittajien kirjoitusvihreet ja aivopierut alkoi päätyä lehteen. Seuraavaksi lähti valokuvaajat -> toimittajalle kamera käteen. Ehkä kuvien tasokin laski..? Ja tottahan toki jutut nyt tekee sama heppu alusta loppuun. On toki nopeaa, mutta kielioppi- ja asiavirheitä piisaa (nyt pääsee ao. henkilön omat mielipiteet / harhaluulot läpi ilman suodatusta).
Mutta saatiin siis häslingin sanomatkin täyteen samanlaisia "klikkiotsikoita" kuin iltapäivälehdet käyttäneet iät ajat.
Valokuvaajiksi koulutettujen markkina on siis kutistunut, mutta ammatissa lie vanhojen elokuvien tms. luomaa hohtoa, joten moni väkisin on halunnut moiseen ammattin kouluttautua ja oppilaitoksethan surutta myy koulutusta -> ylitarjontaa -> polkumyytiä eli täytyy yrittää tarjota palveluksia ilmaiseksi siinä toivossa että saisi kunnon pestin. Dream on.
Kuvaajat olivat siis niitä pahnanpohjimmaisia
Osaa varmasti ottaa kuvia mutta osaako se tehdä valokuvia?
Tfp/tfcd kuvaajat pilasi yhden ison ammattikunnan elinkeinon. Kiitti vaan.
Moni luulee valmistuvansa ammattivalokuvaajaksi kokokansanopistosta kuvaamalla ilmaiseksi. Näin se ei onnistu. Moni kuvaaja lopettaa muutaman vuoden kokeilun jälkeen.
Tämä mm. on vääristänyt alan hinnoittelun.
Ei tarvita nykyään mitään koulutusta. Jokainen osaa ottaa digikameralla valokuvia kuten ammattilainen, niin monta kuvaa ottaa että onnistuu, parhaan valitsee ja muut poistaa.
Juu, ja kännykkä rittää.
Ajatus siitä, ettei koulutusta tarvita, koska “kaikki osaavat ottaa digikameralla ammattilaistasoisia kuvia”, on vähän sama kuin väittää, ettei kokkeja tarvita, koska jokainen osaa keittää makaronia – kunhan keittää tarpeeksi monta kattilallista ja syö vain sen, joka ei ole täysin mössöä.
Ammattilaisvalokuvaus ei ole nappulan painamista, vaan ymmärrystä valosta, sommittelusta, hetkestä, tarinankerronnasta ja tarkoituksesta. Se, että ottaa tuhat kuvaa ja poistaa 999 epäonnistunutta, ei ole merkki osaamisesta vaan todiste siitä, että osaaminen puuttuu. Ammattilainen tietää jo etukäteen, miksi kuva toimii – harrastelija toivoo, että joku niistä sattuu toimimaan.
Jos koulutusta ei tarvita, miksi kukaan ei vain “rämpytä” itseään kirurgiksi, arkkitehdiksi tai lentäjäksi? Kokeillaan tarpeeksi monta kertaa ja poistetaan vain epäonnistuneet yritykset? Valokuvauksessa sentään epäonnistumiset eivät yleensä tapa ketään – se ei silti tee niistä osaamista.
Väite kuulostaa enemmän siltä, että tekijä on ottanut yhden siedettävän lomakuvan ja päättänyt sen perusteella olevansa Rembrandt kameran kanssa. Se on toki sympaattista itsevarmuutta, mutta ei aivan sama asia kuin ammattitaito.
"Jos koulutusta ei tarvita, miksi kukaan ei vain “rämpytä” itseään kirurgiksi, arkkitehdiksi tai lentäjäksi? "
Kyllä näistä kaikista on esimerkkejä, ihan Suomessakin...
Kirurgit, lentäjät, kokit ym on eri juttu mutta nykyään kyllä kaikki perehtyneet digikuvaajat osaa katsoa otetusta kuvasta valot ja varjot ja osaa sommitelma ettei kuvaan jää ihan mitä tahansa jne.
Jos kuva ei miellytä niin otetaan sitten toinen ja kolmas jne ja se miellyttääkö kuva on katsojan silmässä.
Ammattilaisen kun ottama kuva voi olla jonkun mielestä huono ja itse olisi valinnut eri kuvakulman tai jättänyt pois jotain kuvasta.
Tällaista on digikuvaus nykyään. .kaikki on ammattilaisia mutta ne jotka valokuvauksesta tienaa leipänsä voi itseään kutsua ammattivalokuvaajaksi vaikka ei olisi koulutusta.
Kyllähän se on aika suppea tietämys valokuvauksesta jos vain nappia osaa painaa.
Moni harrastaja ostaa hienon ja kalliin järkkärin ja aina kuvaa täysautomatiikalla. Olipa vaikka kuinka paljon valoa niin salama räpsöhtää🤣.
Ammattivalokuvaajalta onnistuu valokuva eka laukauksella ja syytä onkin onnistua tilanteessa joka ei toistu. Voi olla se ainoa hetki ja koskaan elämän aikana ei samanlaista tilannetta enää tule.
Sanoisin että ammattivalokuvaaja osaa valaista ja on siihen hankkinut koulutusta.
ja
Kaikki on valokuvaajia kunnes kameran kiekko käännetään M asentoon.
Sama varmaan pätee kännykän pro-asetuksiin.
M asennonkin kuvaus onnistuu hyvin pian kun voi kokeilla.
Ennen digiaikaa tuota mahdollista ei ollut. Piti tietää ja olla kokemusta.
Aika helppoa oli kuvaaminen ennen digiaikaakin manuaalijärkkärillä. Silloin sellainen sopi budjettiin, kun automaatit olivat aivan sikahintaisia.
Kamera ei ota kuvia puolestasi, ne syntyy korvien välissä.
Ammattikuvaaja tekee parempia kuvia, koska kyse ei ole sattumasta vaan osaamisesta. Hän hallitsee valon, sommittelun, tekniikan ja jälkikäsittelyn tavalla, jota harrastelija ei opi kokeilemalla. Ammattikuvaaminen vaatii vuosien koulutusta, kokemusta ja kalliita työvälineitä. Hyvä kuva ei synny painamalla nappia, vaan tekemällä tietoisia valintoja. Laatu maksaa, eikä sitä voi korvata halvalla tai ilmaisella.
Valokuvaamisen opiskelu ei vaadi kuin muutaman viikon tai viikonlopun kurssin. Vanha totuus on, että oikeassa taidekoulussa opiskelleet osaavat ottaa tasokkaita valokuvia, mutta valokuvaajan koulutus ei (ehkä Aalto-tasoa lukuunottatta) takaa mitään sellaista, johon amatööri ei kykenisi.
Valokuvaus on vaativaa - VITSI!!! :))
Riippuu siitä mitä kuvaa ja millä kuvaa.
Valokuvaaminen on helppo aloittaa ja äärimmäisen vaikea hallita.
Ne, jotka väittävät sen olevan “muutaman viikon laji”, paljastavat useimmiten vain sen, etteivät ole itse koskaan menneet pintaa syvemmälle.
Höpöhöpö, valokuvaamisessa ei ole mitään ihmeelllistä.
Jospa heidän ei tarvitsekaan mennä pintaa syvemmälle. Riittää kun vaan kuvaavat.
Yhteistyö vie valokuvausalaa eteenpäin – riitely syö kaikkien leipää
Valokuvausala on jo pitkään ollut murroksessa. Kuvien arvoa poljetaan, kilpailu kiristyy ja markkinoilla hinnat laskevat – usein meidän valokuvaajien itsensä toimesta. Tässä tilanteessa on huolestuttavaa, että energiaa kuluu keskinäiseen riitelyyn ja toisten tekemisten vähättelyyn, kun todellinen haaste on yhteinen.
Kun valokuvaajat kilpailevat toisiaan vastaan hinnalla, häviäjiä ovat lopulta kaikki. Halpatyö ei nosta kenenkään asemaa, eikä se rakenna kestävää ammattia. Kuvan arvo ei synny vain painalluksesta, vaan osaamisesta, kokemuksesta, ajasta, laitteista ja vastuusta. Jos emme itse pidä tätä arvoa esillä, ei sitä tee kukaan muukaan.
Yhtenäisyys ei tarkoita samanlaisuutta tai luovuuden rajoittamista. Se tarkoittaa keskinäistä kunnioitusta, avoimuutta ja ymmärrystä siitä, että vahva ala hyödyttää jokaista tekijää. Kun puhumme hinnoista, oikeuksista ja työn arvosta yhteisellä äänellä, markkina kuuntelee aivan eri tavalla kuin silloin, kun viesti on hajanaista ja ristiriitaista.
On aika siirtää katse pois toisistamme ja kohti rakenteita, jotka ohjaavat hintakilpailua alaspäin. Yhdessä voimme kouluttaa asiakkaita ymmärtämään, mistä he maksavat. Yhdessä voimme puolustaa kuvien käyttöoikeuksia ja reiluja sopimuksia. Yhdessä voimme nostaa koko alan arvostusta.
Valokuvaajat eivät ole toistensa vihollisia. Todellinen vastus on ajatus siitä, että ammattitaito ei ansaitse kunnollista korvausta. Kun pidämme yhtä, kuvista tulee taas arvokkaita – ja niin tulee myös meidän työstämme.
No, moni amatööri kivaa jo ammattilaista paremmin... Ja jos tällainen henkilö tekee sen ilmaiseksi saadakseen näkyvyyttä ja nimeään tunnetuksi, ei siinä ole mitään pahaa. Tänä päivänä kun ei enää tarvita pahvisia portfolioita, vaan kuvia voi laittaa esille rajoituksetta... Tuolllainen "kynttilä vakan alla ja visusti" tyylinen ajattelu ei enää toimi.
Näkemyksesi on tavallaan oikea, mutta se kertoo myös siitä, että alan syvällisempi tuntemus puuttuu.
Valokuvauspalveluita tuottaa tällä hetkellä todella suuri joukko ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ammattivalokuvaajiksi – ja niinhän toki kuka tahansa voi tehdä.
Kun tämän joukon portfolioita tarkastellaan syvällisemmin, huomataan kuitenkin, että vain murto-osalla on salkussaan tilauksesta tehtyjä asiakastöitä, joista kuvaaja on saanut enemmän tai vähemmän kohtuullisen korvauksen. Ne, joiden portfoliosta löytyy aidosti asiakaslähtöisiä töitä, voidaan katsoa ammattilaisiksi – eikä heitä ole kovin montaa.
Ne, joiden portfoliosta löytyy lähinnä “kylän kaunein nainen” kuvattuna edestä ja takaa tai viinapullo valaistuna monen tunnin ”harjoittelun” jälkeen upeaksi kuvaksi, ovat usein niin sanottuja alalla piipahtajia. Hinta on usein ainoa kilpailukeino, ja muutaman vuoden päästä huomataan, että ruokalähettinä tienaa paremmin. Näitä toimijoita on valitettavan paljon, ja alan keskustelua käydään usein juuri heidän näkökulmastaan käsin.
Niille, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että valokuvaus on helppoa ja opittavissa hetkessä, toivoisin syvempää perehtymistä alaan – esimerkiksi talouden lukuihin tutustumista.
Opetelkaa myös lukemaan kuvia ja tunnistamaan valokuvaajat, jotka tekevät oikeita tilaustöitä asiakkaille.
Nämä kuvaajat eivät kikkaile ilmaisilla kuvauksilla.
Näkemyksesi on tavallaan oikea, mutta se kertoo myös siitä, että alan syvällisempi tuntemus puuttuu.
Valokuvauspalveluita tuottaa tällä hetkellä todella suuri joukko ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ammattivalokuvaajiksi – ja niinhän toki kuka tahansa voi tehdä.
Kun tämän joukon portfolioita tarkastellaan syvällisemmin, huomataan kuitenkin, että vain murto-osalla on salkussaan tilauksesta tehtyjä asiakastöitä, joista kuvaaja on saanut enemmän tai vähemmän kohtuullisen korvauksen. Ne, joiden portfoliosta löytyy aidosti asiakaslähtöisiä töitä, voidaan katsoa ammattilaisiksi – eikä heitä ole kovin montaa.
Ne, joiden portfoliosta löytyy lähinnä “kylän kaunein nainen” kuvattuna edestä ja takaa tai viinapullo valaistuna monen tunnin ”harjoittelun” jälkeen upeaksi kuvaksi, ovat usein niin sanottuja alalla piipahtajia. Hinta on usein ainoa kilpailukeino, ja muutaman vuoden päästä huomataan, että ruokalähettinä tienaa paremmin. Näitä toimijoita on valitettavan paljon, ja alan keskustelua käydään usein juuri heidän näkökulmastaan käsin.
Niille, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että valokuvaus on helppoa ja opittavissa hetkessä, toivoisin syvempää perehtymistä alaan – esimerkiksi talouden lukuihin tutustumista.
Opetelkaa myös lukemaan kuvia ja tunnistamaan valokuvaajat, jotka tekevät oikeita tilaustöitä asiakkaille.
Nämä kuvaajat eivät kikkaile ilmaisilla kuvauksilla.
Näkemyksesi on tavallaan oikea, mutta se kertoo myös siitä, että alan syvällisempi tuntemus puuttuu.
Valokuvauspalveluita tuottaa tällä hetkellä todella suuri joukko ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ammattivalokuvaajiksi – ja niinhän toki kuka tahansa voi tehdä.
Kun tämän joukon portfolioita tarkastellaan syvällisemmin, huomataan kuitenkin, että vain murto-osalla on salkussaan tilauksesta tehtyjä asiakastöitä, joista kuvaaja on saanut enemmän tai vähemmän kohtuullisen korvauksen. Ne, joiden portfoliosta löytyy aidosti asiakaslähtöisiä töitä, voidaan katsoa ammattilaisiksi – eikä heitä ole kovin montaa.
Ne, joiden portfoliosta löytyy lähinnä “kylän kaunein nainen” kuvattuna edestä ja takaa tai viinapullo valaistuna monen tunnin ”harjoittelun” jälkeen upeaksi kuvaksi, ovat usein niin sanottuja alalla piipahtajia. Hinta on usein ainoa kilpailukeino, ja muutaman vuoden päästä huomataan, että ruokalähettinä tienaa paremmin. Näitä toimijoita on valitettavan paljon, ja alan keskustelua käydään usein juuri heidän näkökulmastaan käsin.
Niille, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että valokuvaus on helppoa ja opittavissa hetkessä, toivoisin syvempää perehtymistä alaan – esimerkiksi talouden lukuihin tutustumista.
Opetelkaa myös lukemaan kuvia ja tunnistamaan valokuvaajat, jotka tekevät oikeita tilaustöitä asiakkaille.
Nämä kuvaajat eivät kikkaile ilmaisilla kuvauksilla.