Laajeneva avaruus – tieteellinen käsite vai moderni myytti?
Tiivistelmä
Laajeneva avaruus on yksi modernin kosmologian keskeisimmistä käsitteistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan kriittisesti, onko kyseessä aidosti tieteellinen käsite vai abstrakti selitysmalli, joka muistuttaa rakenteeltaan antiikin ajan jumalia: näkymättömiä toimijoita, joihin vedotaan silloin, kun havaintoja ei muuten osata selittää. Artikkelissa esitetään vaihtoehtoinen näkökulma, jossa punasiirtymä ja kosmologiset havainnot selitetään aineen ja valon ominaisuuksilla ilman oletusta laajenevasta avaruudesta.
1. Lähtökohta: mitä tarkoittaa “tieteellinen”?
Tieteellisen käsitteen keskeisiä piirteitä ovat:
suora tai epäsuora havaittavuus
testattavuus ja falsifioitavuus
mahdollisuus manipulaatioon tai kokeelliseen asetelmaan
selkeä fyysinen merkitys, joka voidaan kuvata käsitteellisesti ja mielellään myös visuaalisesti
Keskeinen kysymys kuuluu:
Täyttääkö laajeneva avaruus nämä ehdot, vai onko se käsitteellinen apurakenne ilman omaa fysikaalista sisältöä?
2. Keskeinen ongelma: avaruus ei säteile valoa
Kaikki kokeellinen tiede perustuu informaatioon.
Informaatio saadaan vuorovaikutuksesta – käytännössä säteilystä, hiukkasista tai kentistä.
Avaruus itsessään:
ei säteile valoa
ei tuota hiukkasia
ei anna suoraa informaatiota olemassaolostaan tai ominaisuuksistaan
Tästä seuraa ratkaiseva havainto:
Laajenevaa avaruutta ei ole koskaan havaittu.
On havaittu vain aineita ja valoa.
Kun väitetään, että “avaruuden laajeneminen on mitattu”, tarkoitetaan todellisuudessa sitä, että valon punasiirtymä on tulkittu avaruuden laajenemisena. Tämä on tulkinta, ei havainto.
3. Punasiirtymä ei ole todiste avaruuden laajenemisesta
Punasiirtymä on kiistaton havainto: vanha valo on venynyttä.
Kysymys ei ole havaintojen olemassaolosta, vaan tulkinnasta:
Standardimalli:
→ valo venyy, koska avaruus venyy
Vaihtoehtoinen tulkinta:
→ valo venyy, koska valo itse muuttuu, laajenee ja vuorovaikuttaa matkansa aikana muiden laajenevien valojen kanssa
Koska punasiirtymälle on olemassa toinen fysikaalinen selitys ja vieläpä tieteellisesti tutkitavissa oleva näkemys, voimme hyvällä syyllä kyseenalaistaa laajenevan avaruuden olemasa olon!
Varsinkin kun Hubble-tensio jo todistaa tieteellisesti sen ettei laajenevan avaruuden avulla edes voida selittää havaintoja.
Sitä itseään ei voida selittää tieteellisesti ja nyt tämä hatusta tempaistu käsite ei enää edes pysty selittämään havaintoja!
Tieteessä käsite, jota ei tarvita selittämään havaintoja, putoaa pois – aivan kuten flogistoni, eetteri tai kristallipallot putosivat.
4. Testattavuuden ongelma
Ratkaiseva ero laajenevan avaruuden ja laajenevien aineiden / valojen välillä:
Aineet ja valot
Voidaan tutkia
Voidaan manipuloida
Voidaan eristää kokeisiin
Säteilevät informaatiota
Laajeneva avaruus
Ei voida tutkia
Ei voida manipuloida
Ei voida eristää
Ei säteile mitään
Emme voi:
yrittää saada avaruutta laajenemaan nopeammin
hidastaa sen laajenemista
eristää palaa avaruutta laboratorioon
altistaa sitä kokeille
Emme voi edes kuvailla sanoin tai visuaalisesti mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun sen metrinen koordinaatisto kasvaa.
Tämä muistuttaa rakenteellisesti antiikin jumalia:
Zeus “selitti” salamat
laajeneva avaruus “selittää” punasiirtymän
Kummassakaan tapauksessa itse selittäjää ei voida tutkia.
5. Matematiikka ei tee käsitteestä fyysistä
Laajenevaa avaruutta puolustetaan usein matematiikalla:
metriikan kasvu
skaalaustekijät
Friedmannin yhtälöt
Mutta:
Matemaattinen kaava ei ole fyysinen selitys.
Matematiikka kertoo:
miten paljon jokin muuttuu mallissa
mutta ei:
mitä se jokin on
mihin sen laajeneminen perustuu
mikä sen ylipäätään voisi mahdollistaa
Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa matemaattisella kaavalla – eikä myöskään avaruuden laajenemista, koska itse avaruus ei ole havaittava, eikä tieteellisesti tutkittavissa oleva. Eikä edes sanoin tai visuaalisesti selitettävissä oleva!
6. Vaihtoehtoinen lähestymistapa: aineet ja valot laajenevat
Artikkelissa esitetty vaihtoehtoinen näkemys:
Atomeitten ytimissä on räjähtävää energiaa kierrättäviä räjähtävän energian ruuhka-alueita jotka kierrättäessään tätä räjähtävää työntävää voimaa keskenään, työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.
Kyllä, galaksien keskusten laajenevat supermassiiviset kohteet syntyivät omissa kolmen tilaulottuvuuden alkuräjähdyksissään ja nämä kolmiulotteiset alkuräjähdykset ovat edelleen käynnissä.
Laajenevat supermassiiviset kohteet säteilevät ziljoonittain erillisiä pimeän aineen laajenevia tihentymiä joista syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä.
Tarvittiin kahden laajenevan supermassiivisen kohteen lähiohitus ja silloin syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä, mutta ei tietysti oikeasti tyhjästä koska nämä ziljoonat erilliset pimeän aineen laajenevat tihentymät joita nämä laaje
Tiivistelmä
Laajeneva avaruus on yksi modernin kosmologian keskeisimmistä käsitteistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan kriittisesti, onko kyseessä aidosti tieteellinen käsite vai abstrakti selitysmalli, joka muistuttaa rakenteeltaan antiikin ajan jumalia: näkymättömiä toimijoita, joihin vedotaan silloin, kun havaintoja ei muuten osata selittää. Artikkelissa esitetään vaihtoehtoinen näkökulma, jossa punasiirtymä ja kosmologiset havainnot selitetään aineen ja valon ominaisuuksilla ilman oletusta laajenevasta avaruudesta.
1. Lähtökohta: mitä tarkoittaa “tieteellinen”?
Tieteellisen käsitteen keskeisiä piirteitä ovat:
suora tai epäsuora havaittavuus
testattavuus ja falsifioitavuus
mahdollisuus manipulaatioon tai kokeelliseen asetelmaan
selkeä fyysinen merkitys, joka voidaan kuvata käsitteellisesti ja mielellään myös visuaalisesti
Keskeinen kysymys kuuluu:
Täyttääkö laajeneva avaruus nämä ehdot, vai onko se käsitteellinen apurakenne ilman omaa fysikaalista sisältöä?
2. Keskeinen ongelma: avaruus ei säteile valoa
Kaikki kokeellinen tiede perustuu informaatioon.
Informaatio saadaan vuorovaikutuksesta – käytännössä säteilystä, hiukkasista tai kentistä.
Avaruus itsessään:
ei säteile valoa
ei tuota hiukkasia
ei anna suoraa informaatiota olemassaolostaan tai ominaisuuksistaan
Tästä seuraa ratkaiseva havainto:
Laajenevaa avaruutta ei ole koskaan havaittu.
On havaittu vain aineita ja valoa.
Kun väitetään, että “avaruuden laajeneminen on mitattu”, tarkoitetaan todellisuudessa sitä, että valon punasiirtymä on tulkittu avaruuden laajenemisena. Tämä on tulkinta, ei havainto.
3. Punasiirtymä ei ole todiste avaruuden laajenemisesta
Punasiirtymä on kiistaton havainto: vanha valo on venynyttä.
Kysymys ei ole havaintojen olemassaolosta, vaan tulkinnasta:
Standardimalli:
→ valo venyy, koska avaruus venyy
Vaihtoehtoinen tulkinta:
→ valo venyy, koska valo itse muuttuu, laajenee ja vuorovaikuttaa matkansa aikana muiden laajenevien valojen kanssa
Koska punasiirtymälle on olemassa toinen fysikaalinen selitys ja vieläpä tieteellisesti tutkitavissa oleva näkemys, voimme hyvällä syyllä kyseenalaistaa laajenevan avaruuden olemasa olon!
Varsinkin kun Hubble-tensio jo todistaa tieteellisesti sen ettei laajenevan avaruuden avulla edes voida selittää havaintoja.
Sitä itseään ei voida selittää tieteellisesti ja nyt tämä hatusta tempaistu käsite ei enää edes pysty selittämään havaintoja!
Tieteessä käsite, jota ei tarvita selittämään havaintoja, putoaa pois – aivan kuten flogistoni, eetteri tai kristallipallot putosivat.
4. Testattavuuden ongelma
Ratkaiseva ero laajenevan avaruuden ja laajenevien aineiden / valojen välillä:
Aineet ja valot
Voidaan tutkia
Voidaan manipuloida
Voidaan eristää kokeisiin
Säteilevät informaatiota
Laajeneva avaruus
Ei voida tutkia
Ei voida manipuloida
Ei voida eristää
Ei säteile mitään
Emme voi:
yrittää saada avaruutta laajenemaan nopeammin
hidastaa sen laajenemista
eristää palaa avaruutta laboratorioon
altistaa sitä kokeille
Emme voi edes kuvailla sanoin tai visuaalisesti mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun sen metrinen koordinaatisto kasvaa.
Tämä muistuttaa rakenteellisesti antiikin jumalia:
Zeus “selitti” salamat
laajeneva avaruus “selittää” punasiirtymän
Kummassakaan tapauksessa itse selittäjää ei voida tutkia.
5. Matematiikka ei tee käsitteestä fyysistä
Laajenevaa avaruutta puolustetaan usein matematiikalla:
metriikan kasvu
skaalaustekijät
Friedmannin yhtälöt
Mutta:
Matemaattinen kaava ei ole fyysinen selitys.
Matematiikka kertoo:
miten paljon jokin muuttuu mallissa
mutta ei:
mitä se jokin on
mihin sen laajeneminen perustuu
mikä sen ylipäätään voisi mahdollistaa
Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa matemaattisella kaavalla – eikä myöskään avaruuden laajenemista, koska itse avaruus ei ole havaittava, eikä tieteellisesti tutkittavissa oleva. Eikä edes sanoin tai visuaalisesti selitettävissä oleva!
6. Vaihtoehtoinen lähestymistapa: aineet ja valot laajenevat
Artikkelissa esitetty vaihtoehtoinen näkemys:
Atomeitten ytimissä on räjähtävää energiaa kierrättäviä räjähtävän energian ruuhka-alueita jotka kierrättäessään tätä räjähtävää työntävää voimaa keskenään, työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.
Kyllä, galaksien keskusten laajenevat supermassiiviset kohteet syntyivät omissa kolmen tilaulottuvuuden alkuräjähdyksissään ja nämä kolmiulotteiset alkuräjähdykset ovat edelleen käynnissä.
Laajenevat supermassiiviset kohteet säteilevät ziljoonittain erillisiä pimeän aineen laajenevia tihentymiä joista syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä.
Tarvittiin kahden laajenevan supermassiivisen kohteen lähiohitus ja silloin syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä, mutta ei tietysti oikeasti tyhjästä koska nämä ziljoonat erilliset pimeän aineen laajenevat tihentymät joita nämä laaje
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarvittiin kahden laajenevan supermassiivisen kohteen lähiohitus ja silloin syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä, mutta ei tietysti oikeasti tyhjästä koska nämä ziljoonat erilliset pimeän aineen laajenevat tihentymät joita nämä laajenevat Supermassiiviset kohteet säteilevät koko ajan.
Laajenevat Valot koostuvat laajenevien valojen pimeistä laajenevista aalloista jotka vuorovaikuttavat keskenään, kiihdyttäen toistensa laajenemista, jolloin laajenevien valojen liikenopeus kiihtyy samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat.
Laajenevat Fotonit on näiden kenttien havaittavia “vaahtopäitå”
Tällöin:
vanha valo on punasiirtynyt, koska se on fyysisesti muuttunut
galaksien välisessä harvassa ympäristössä vuorovaikutus on vähäisempää
Laajenevien galaksijoukkojen sisällä vuorovaikutus lisääntyy ja vanhojen laajenevien valojen vauhti kiihdytetään siihen nopeuteen mikä laajeneville valloille on ominaista sillä alueella.
Tämä malli on:
testattavissa
kohdistuu valoon ja aineeseen, ei avaruuteen
kokeellisesti lähestyttävä
7. Mitä tapahtuu, jos tämä osoitetaan todeksi?
Jos tulevaisuudessa osoitetaan, että:
punasiirtymä johtuu valon ja aineen ominaisuuksista
avaruuden laajenemista ei tarvita selitykseksi
Silloin:
laajenevaa avaruutta ei tarvitse kumota
se jää pois turhana käsitteenä
aivan kuten antiikin jumalat jäivät pois, kun salamat ymmärrettiin sähköksi
Tämä on tieteen normaali etenemismekanismi.
8. Johtopäätös
Laajeneva avaruus on tällä hetkellä:
käsitteellinen tulkinta
ei havaittu ilmiö
ei kokeellisesti lähestyttävä
ei fyysisesti kuvattu
Rakenteellisesti se muistuttaa antiikin ajan jumalia: näkymätön toimija, johon vedotaan selityksenä, mutta jota ei voida itse tutkia.
Tämä ei tarkoita, että tiede olisi “huijausta”, vaan että tiede on välitilassa. Todellinen edistys syntyy silloin, kun selitykset palautetaan siihen, mitä voidaan tutkia: aineeseen, valoon ja niiden vuorovaikutuksiin.
Jukka Savorinen, The Dude The One The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃
.
Johtopäätös aloituksesta:
Savorisen höpinät jatkuvat kai jo kolmatta vuosikymmentä ja sekavuus eikun pahenee.
Eivät tieteelliset faktat siitä muutu, että joku koulupudokas väittää niitä vääriksi.