Onko raha todellakin ainoa vaikutin ja motiivi sille, että laitonta, brutaalia ja epäinhimillistä hyökkäyssotaansa Ukrainaan vastaan käyvän Venäjän säveltäjät ovat rauhan ja demokratian nimeen vannovassa suomessakin orkestereiden ohjelmistossa esillä suomen omien vanhojen säveltäjien sijasta, jotka ovat säveltäneet neuvostomusiikkia kohottavampaa ja tunnerikkaampaa säveltaidetta?
Vaikka ohjelmistoon tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa olisikin jostain kumman syystä valittu joku neuvostomusiikkia edustava megalomaaninen sinfoniajärkäle kaikessa jousikudoksensa karuudessa, niin miksi ohjelmistoon ei voida sijoittaa oheen tämän lisäksi eri suomalaissäveltäjiä kattavasti esitteleviä ja vaikka sitten heiltä suppeampaa muotoajattelua edustavia orkesteriteoksia konserttia kohti, ja joka retrospektiivisesti esittelisi suomalaista musiikkia runsaan sadan vuoden ajalta?
Ehdotan vaikka esimerkiksi seuraavia teoksia: Konsertto orkesterille ja Sinfoninen partita polyfonisessa voimassaan Rannalta, Sinfoninen preludi Uhmaaja ja konsertto orkesterille Fougstedtilta, rohkea Partita ja Kuvia Karjalasta Saikkolalta, Finale furioso ja Passacaglia oopperasta Haavruuva Sonniselta, muodoltaan ehyt Kansansinfonia Aaltoselta, palkittu sellokonsertto Pylkkäseltä jne.
Kansakunnan muistin ja henkisen kulttuuriperinnön eräänä kivijalkana olemassa olevaa suomen säveltaiteen historiaa ei millään muotoa saisi unohtaa siinä mittakaavassa kuin on tapahtunut, vaan sen tulisi olla vähintäänkin CD-levyille taltioitua elävää musiikkiperintöä, jota pitäisi olla paljon enemmän myös orkestereiden ohjelmistossa, eikä suosia vain esim. jotain kansainvälisesti tunnettuja nimiä, kuten juuri neuvostosäveltäjien musiikkia.
Vaikka ohjelmistoon tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa olisikin jostain kumman syystä valittu joku neuvostomusiikkia edustava megalomaaninen sinfoniajärkäle kaikessa jousikudoksensa karuudessa, niin miksi ohjelmistoon ei voida sijoittaa oheen tämän lisäksi eri suomalaissäveltäjiä kattavasti esitteleviä ja vaikka sitten heiltä suppeampaa muotoajattelua edustavia orkesteriteoksia konserttia kohti, ja joka retrospektiivisesti esittelisi suomalaista musiikkia runsaan sadan vuoden ajalta?
Ehdotan vaikka esimerkiksi seuraavia teoksia: Konsertto orkesterille ja Sinfoninen partita polyfonisessa voimassaan Rannalta, Sinfoninen preludi Uhmaaja ja konsertto orkesterille Fougstedtilta, rohkea Partita ja Kuvia Karjalasta Saikkolalta, Finale furioso ja Passacaglia oopperasta Haavruuva Sonniselta, muodoltaan ehyt Kansansinfonia Aaltoselta, palkittu sellokonsertto Pylkkäseltä jne.
Kansakunnan muistin ja henkisen kulttuuriperinnön eräänä kivijalkana olemassa olevaa suomen säveltaiteen historiaa ei millään muotoa saisi unohtaa siinä mittakaavassa kuin on tapahtunut, vaan sen tulisi olla vähintäänkin CD-levyille taltioitua elävää musiikkiperintöä, jota pitäisi olla paljon enemmän myös orkestereiden ohjelmistossa, eikä suosia vain esim. jotain kansainvälisesti tunnettuja nimiä, kuten juuri neuvostosäveltäjien musiikkia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tunne länsimaiden ja venäjän välisten kauppa-ja kulttuuripoliittisten suhteiden historiaa ja kehitystä ja muistan vain Krimin sodan ja Napoleonin armeijan valloitusretken venäjälle Hitlerin saksan operaation lisäksi, joten en tiedä mihin todellisesti perustuu venäjän kulttuurin saama suuri kiinnostus ja suosio lännessä, jonka kaltaista suomen taidehistorian osalta ei yhtä suuressa määrin voisi kuvitellakaan, vaikka venäjän säveltaide lieneekin kukoistanut suomeen verrattuna jo paljon aiemmin historiassa ja monien venäläistenkin säveltäjien, kuten Bortnjanskin, Glinkan, Tchaikovskin ja Tanejevin ym. sävelkielessä länsimaisen, kuten mm. italialaisen, mutta varsinkin saksalaisen musiikin vaikutteet kuuluvat vahvana, ja näin ollen voisi otaksua, että myös tarunhohtoisen idän kulttuurin vaikutus näkyy ja kuuluu myös lännessä, otaksun, mutta suomen ugrilaiset ovat kyllä häviäjiä tässä idän ja lännen välisessä vuorovaikutusprosessissa kenties Sibeliuksen vaikutusta joihinkin anglosaksisiin säveltäjiin lukuun ottamatta. Beethoven taisi säveltää Wienin suurlähettiläs Razumovskylle kvartettinsa, joten venäläisiä kreivejä sielläkin vaikutti.