Suoraltaan ei heti muistu mitään ala-asteen, ylä-asteen, lukion nuoren isän kuvioon liittyvistä puolista.
Biologista lisääntymistä käyty ainakin ylä-asteella, mutta ihmisten suhteet eivät rajoitu biologiaan.
Rakkaus puoli taita jäädä kaunokirjallisuuteen mm. äidinkielen harteille, jossa luetaan maailman kirjallisuutta.
Lukiossa filosofian kurssilla voi törmätä rakkaus käsitteeseen parhaassa tapauksessa, mutta ei välttämättä.
Ihmissuhteet ja rakkaus oppiaine ei ole olemassa.
Jos mitään saa mahdollisesta psykologiastakaan muuta kuin vain Pavlovin koirien kuolantaa.
Entä kun on orpo lapsi, ilman vanhempia, niin mistä saa pureskella rakkauden tehtäviä elämässä, jos oletetaan että rakkauden esikuvia saa vanhemmilta. Pakkoavioerojen aikana esikuvat häviävät nopeassa tahdissa.
Jos olette orpo, niin olkaa hyviä, kertokaa kokemuksestanne.
Elokuvista Hollywood vetoisesta kovan luokan aivopesusta saa mukavan paljon rakkautta, mutta samassa kaikkea muutakin.
Miten rakkauden epäsuora opetus on muuttunut vuosikymmenissä kun silloin tällöin, ehkä oikeaan aikaankin joku aikuinen, sivullinen, tyttö tokaisee jotakin rakkauden puolista mietittäväksi.
Haetaanko oikealaisen rakkauden kuvan itselleen jostakin vain kun oma elämä olisi ollut rikkinäinen tai paha?
Minkä kautta rakkaudeton löytää rakkauden ja missä iässä?
Onko sellaista kun rakkauden eteen voidaan kuollakin kun syntyy puutteeseen, kasvaa ilman ja tajuaa myöhemmin mitä elämästä puuttuu ja vaikka olisi jo hyvin aikuinen, niin hurahtaa hetkessä rakkauteen?
Hurahtaisi niin paljon, että uskaltaa kääntää elämän kulun täysin uudeksi, jättää vanhan ja uudistua kokonaan kun hakee aitoa rakkauden tunnetta.
Ehkä uskonnot tarjoavat jossakin määrin pyyteettömän rakkauden tunteen täyttymyksen.
Kun tieteessä ei ole järkeä ja ihmiset silti hurahtavat siihen joukolla, niin voi kyseisessä asiassa olla kyse rakkaudesta.
Joka tapauksessa on aina kaunista löytää rakkautta ja omistautua sille ja olla ehjä ihminen.
Kauhistelee aina kuinka on olemassa samaan aikaan rakkaudettoman elämän ja rakkaudellisen välinen ero, eikä yksi sulje pois toista.
Biologista lisääntymistä käyty ainakin ylä-asteella, mutta ihmisten suhteet eivät rajoitu biologiaan.
Rakkaus puoli taita jäädä kaunokirjallisuuteen mm. äidinkielen harteille, jossa luetaan maailman kirjallisuutta.
Lukiossa filosofian kurssilla voi törmätä rakkaus käsitteeseen parhaassa tapauksessa, mutta ei välttämättä.
Ihmissuhteet ja rakkaus oppiaine ei ole olemassa.
Jos mitään saa mahdollisesta psykologiastakaan muuta kuin vain Pavlovin koirien kuolantaa.
Entä kun on orpo lapsi, ilman vanhempia, niin mistä saa pureskella rakkauden tehtäviä elämässä, jos oletetaan että rakkauden esikuvia saa vanhemmilta. Pakkoavioerojen aikana esikuvat häviävät nopeassa tahdissa.
Jos olette orpo, niin olkaa hyviä, kertokaa kokemuksestanne.
Elokuvista Hollywood vetoisesta kovan luokan aivopesusta saa mukavan paljon rakkautta, mutta samassa kaikkea muutakin.
Miten rakkauden epäsuora opetus on muuttunut vuosikymmenissä kun silloin tällöin, ehkä oikeaan aikaankin joku aikuinen, sivullinen, tyttö tokaisee jotakin rakkauden puolista mietittäväksi.
Haetaanko oikealaisen rakkauden kuvan itselleen jostakin vain kun oma elämä olisi ollut rikkinäinen tai paha?
Minkä kautta rakkaudeton löytää rakkauden ja missä iässä?
Onko sellaista kun rakkauden eteen voidaan kuollakin kun syntyy puutteeseen, kasvaa ilman ja tajuaa myöhemmin mitä elämästä puuttuu ja vaikka olisi jo hyvin aikuinen, niin hurahtaa hetkessä rakkauteen?
Hurahtaisi niin paljon, että uskaltaa kääntää elämän kulun täysin uudeksi, jättää vanhan ja uudistua kokonaan kun hakee aitoa rakkauden tunnetta.
Ehkä uskonnot tarjoavat jossakin määrin pyyteettömän rakkauden tunteen täyttymyksen.
Kun tieteessä ei ole järkeä ja ihmiset silti hurahtavat siihen joukolla, niin voi kyseisessä asiassa olla kyse rakkaudesta.
Joka tapauksessa on aina kaunista löytää rakkautta ja omistautua sille ja olla ehjä ihminen.
Kauhistelee aina kuinka on olemassa samaan aikaan rakkaudettoman elämän ja rakkaudellisen välinen ero, eikä yksi sulje pois toista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Isän puolista ei voi kertoa, jos ei ole synnyttänyt, voi ajatella.
Nuorelle on vähän turhaa puhua isyydestä kun nuori ei ole vielä oikeassa vaiheessa.
Nuorelle taloudellisen puolen yhteiskunnallinen vaatimus voi olla yllätys.
On toki erilaisia suhteiden olemuksen kuvioita.
Toisilla nimenomaan raha olisi ollut syy sitoutumiseen.
Silloin perheen talous toimii moitteettomasti.
Että talous toimii, se näyttäytyy idyllisenä, oikeana perheenä valtiolle.
Jokaisen tulisi pyrkiä taloudelliseen riippumattomuuteen.
Taloudellisesta menestyksestä isyyden yhteydessä ei kuitenkin puhuta peruskoulussa.
En itse muista mitään, että olisi mainittu.
Nuorelle nopeammin voidaan mainita rakkaudesta toiseen sukupuoleen, mutta ei tulevan isän taloudellisesta riippumattomuudesta.
Nuoren vastaus voi olla, että rakkauden edessä talous on toissijainen asia.
Rakkauden kaipuu voi kantaakin pitkään kunnes talouden puuttuminen voittaa.
Siksi jälkeenpäin voi katsoa taaksepäin peruskoulutuksiin ja ajatella, missä oli silloinen paitsi yleinen rakkaus ja talous perheissä esitelmä, niin myös talous erikseen, koska ilman toimivaa taloutta nuori isä eroaa nopeammin kuin rakkaus sammuu.
Koko koulutus tähtää hyvään työpaikkaan. Sivistyksen tarkoitus on työnteko. Tuskin sivistyksen tarkoitus on itse sivistys. Mutta aikuisuudessa sivistys on myös itseisarvo. Nuorelle sivistys on työpaikka ja kuukausipalkka. Mutta työpaikasta maalailu on niin sumuista nuoren mielessä, että ei lopputulosta ymmärrä.
Toki eri zodiakit lähestyvät elämän filosofiaa eri tavoin, niin joku voi ymmärtääkin aika tehokkaasti hankkia hyvä rahakas palkkatyö jo nuorena.
Kuitenkin lapset elävät haaveissa ja haaveilevat työpaikasta mistä pitävät.
Perheen talouden arvostus korostuu hyvin paljon vieraissa virkamiehissä, jotka eivät suoraan hyväksy nuoren parin epätaloudellista tilannetta, että nuori pari joutuu virkakoneiston uhriksi ja ymmärtää jälkeenpäin, mitä häneltä on vaadittu.
Virkavallalla on oikeus hajottaa perheen kun se ei tyydytä virallista linjaa.
Virkavallalla on erityistä valtaa perheen lapsiin.
Virkavalta ei myös erota perheiden yksityistä tilannetta.
Vieraat toimivat aina yleisellä valtion ideologialla, ei perheiden henkilökohtaisella tarpeella.
Jos on looginen ihminen, niin tarkoitus on edetä askel kerrallaan haaveilematta mistään eteenpäin eikä sivulle, niin jos kulkee suoraan koulutuksen viitoittamalla tiellä, voi päätyä jossakin vaiheessa tyydyttämään kaikki puuttuva elämässä: opiskelu, työammatti, työpaikka, omakotitalo ja perhe, johon syntyvät lapset. Se on pitkä prosessi, mutta luonnollinen. Kuinka moni vain päätyy loppuun asti ilman, että ketju katkeaa?