Kreivi Ferdinand Troyer, arkkiherttua Rudolfin hovissa toiminut taitava amatööriklarinetisti , joka tilasi ystävältään Schubertilta kyseisen teoksen edellytti, että sen tuli olla Beethovenin septeton kaltainen sävellys, sekä kevyt että viihdyttävä luonteeltaan, mutta Schubert, nero kun oli, saattoi unohtaa teoksen funktioltaan viihdyttävän divertimento luonteisen käyttötarkoituksen tai luomisprosessissa tarkoituksista suhteineen puhdas musiikillinen äly alkoi toimia intuitiivisesti oman joustavuutensa varassa älyn omia päämääriä seuraten, Schubertin oltua siten vaistomaisen välttämättömyyden johtama, eikä säveltäjänero teostaan luotuaan kyennyt kätkemään sisimpiä tuntojaan teoksen ihmisolennon sielunmaisemia luotaavasta romanttisesta sävelkielestä, vaan valoi siihen siinä määrin objektivoitua tunnetta, kuin älyn puhtaus maailman kirkkaana kuvastimena edellytti, ja siksi sille on ominaista tunneilmaisun rikas kirjo, joka liikkuu affektien laajalla asteikolla, toisin kuin monet muodoltaan sen kaltaiset klassismin aikakauden pöytämusiikiksi sävelletyt serenadi-ja divertimentotyyppiset sävellykset, jotka olivat muotonsa ja rakenteensa puolesta sen edelläkävijöitä, aivan kuten Mozartin suuri Es-duuri jousitrio divertimento muodoltaan Beethovenin septeton esikuvana, sillä poikkeuksella ja erotuksella, että siinä missä Beethovenin nuoruudenteoksessa henkinen kapasiteetti on suuresti kutistunut häntä vanhemman mestarin Mozartin kamarimusiikillisesti huipputasoiseen kypsään mestariteokseen verrattuna, on Schubertin teoksessa sisäinen panos päinvastoin kasvanut ihailemansa vanhemman säveltäjän divertimentotyyliseen septettoon verrattuna eksponentiaalisesti ja saavuttanut sellaisia sielullisia alueita, jotka divertimentomusiikille ovat yleensä tuntemattomia, hurmioituneessa ja lähes ilmestyksenomaisessa sävelkielessään. Beethoven oli itsekin harmissaan septeton saavuttamasta suuresta suosiosta, siksi että hänen tyylinsä suuresti kehittyi ja kypsyi ajan myötä, kun wieniläisten maku taas pysyi muuttumattomana.
Schubertin oktetto on lajityyppinsä suurimpia saavutuksia
Anonyymi-ap
4290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
moi kunnioitan sun tapaa analysoida musaa mut itte en lähde tohon linjalle että tunnetasoltaan syvempi musa olisi automaattisesti parempaa.
terveisin juha
Musiikkikirjailijat ja musiikkitieteilijät usein viittaavat esim. Mozartissa, Beethovenissa tai Schubertissa kypsissä teoksissa ilmenevään syvyysperspektiiviin, jota varhaisissa teoksissa ei vielä ole. Paremmuutta voidaan arvioida muillakin kriteereillä, mutta eräs Mozart kirjan kirjoittaja kysyy retorisesti, että mihin sitten ylisummaan tarvitsisimme musiikkia, ellei se tyydyttäisi emotionaalisten kokemusten tarvetta.
Rekisterisääntely, äänenkuljetuksen puhtaus ym. sellaiset hyveet, joita barokin musiikissa on, miellyttivät Glenn Gouldia, ja siksi hän piti lapsi Mozartin musiikkista enemmän kuin tämän neron suurista mestariteoksista.
Se riippuu ihan siitä mitä musiikilta tai sen potentiaalisesti tunnetasolla tekemältä vaikutukselta odotat. jos viihdyttämisfunktio on se juttu, jonka takia minäkin naperona iskelmää kuuntelin, niin sitten, mutta "nautimme Mozartin aivan Beethovenin kohdalla erään ihmisen katastrofin sublimoinnista ja koemme katharsiksen".