Hei,
kaipailisin tukea ja neuvoja tilanteeseeni.
Sain noin kolme vuotta sitten hyvän ystävän, jonka kanssa vietimme aikaa useamman kerran viikossa, puhelimilla olimme yhteydessä useasti päivässä. Minä olen perheellinen, hän oli yksinäinen ihminen. Harvoin annan kenenkään tutustua minuun todella, mutta hänelle olen kertonut synkimmät salaisuuteni. Olen ollut oma itseni hänen seurassaan ja kokenut tulleeni hyväksytyksi.
Olemme työkavereita. Palasin työelämään tammikuussa ja hän on löytänyt rakkauden. Olen aivan järkyttynyt minkälainen hänestä on tullut työpaikalla. Hän leikkii "pikkupomoa". Komentelee muita ja neuvoo kysymättä. Puhuu toisista alentavasti. Työkaveri kertoi hänen ällistyneen, kuinka ystäväni puhui minun työnteosta halveksuvasti muille ruokatunnilla. Hän luuli meidän olevan parhaita kavereita. Kysyin asiasta ystävältäni, hän sanoi sen olleen huumoria. Nykyään jos kerron asioistani ystävälle, hän torppaa ne ja koittaa ehdottaa omia neuvojaan. Minulla on koko ajan lytätty olo hänen seurassaan. Silti minua harmittaa luopua hyvästä ystävästä.
Mitä oikein teen? Annanko vain tämän ystävän mennä? Minusta tuntuu että en ole tuntenut häntä alkuunkaan. Miksi hän on muuttunut näin yllättäen? Itse pitäisin hyvistä ystävistä kynsin hampain kiinni, mutta tuntuu että hänen seurassaan koen itseni epävarmemmaksi kuin koskaan.
kaipailisin tukea ja neuvoja tilanteeseeni.
Sain noin kolme vuotta sitten hyvän ystävän, jonka kanssa vietimme aikaa useamman kerran viikossa, puhelimilla olimme yhteydessä useasti päivässä. Minä olen perheellinen, hän oli yksinäinen ihminen. Harvoin annan kenenkään tutustua minuun todella, mutta hänelle olen kertonut synkimmät salaisuuteni. Olen ollut oma itseni hänen seurassaan ja kokenut tulleeni hyväksytyksi.
Olemme työkavereita. Palasin työelämään tammikuussa ja hän on löytänyt rakkauden. Olen aivan järkyttynyt minkälainen hänestä on tullut työpaikalla. Hän leikkii "pikkupomoa". Komentelee muita ja neuvoo kysymättä. Puhuu toisista alentavasti. Työkaveri kertoi hänen ällistyneen, kuinka ystäväni puhui minun työnteosta halveksuvasti muille ruokatunnilla. Hän luuli meidän olevan parhaita kavereita. Kysyin asiasta ystävältäni, hän sanoi sen olleen huumoria. Nykyään jos kerron asioistani ystävälle, hän torppaa ne ja koittaa ehdottaa omia neuvojaan. Minulla on koko ajan lytätty olo hänen seurassaan. Silti minua harmittaa luopua hyvästä ystävästä.
Mitä oikein teen? Annanko vain tämän ystävän mennä? Minusta tuntuu että en ole tuntenut häntä alkuunkaan. Miksi hän on muuttunut näin yllättäen? Itse pitäisin hyvistä ystävistä kynsin hampain kiinni, mutta tuntuu että hänen seurassaan koen itseni epävarmemmaksi kuin koskaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Työpaikkaromansseilla on monta ongelmaa , joten on prempi löysätä.
Anna mennä, hän ei selvästikään arvosta sinua.