Iso määrä virhekäsityksiä vallalla täällä. Korjataan virhekäsityksiä.
Käsittelen perintöoikeuden keskusteluissa esiin nousseita peruskysymyksiä, jotka liittyvät erityisesti lakiosan siirtymiseen, perintöön ryhtymisen tunnusmerkkeihin sekä perinnöstä luopumisen ja luovuttamisen oikeudellisiin eroihin. Näissä tuntuu olevan ongelmaa.
1. Siirtyykö lakiosa perittävän vielä eläessä?
Yksi keskeisimmistä keskustelunaiheista on ollut lakiosan passiivinen siirtyminen perittävän eläessä. Kirjoittajat ovat esittäneet, voiko lakiosa siirtyä perilliseltä edelleen ilman, että perillinen itse ryhtyy aktiivisiin toimenpiteisiin. Usein on pohdittu, onko lakiosan siirtyminen automaattista vai edellyttääkö se aktiivista vaatimusta tai hyväksymistä.
Oikeudellinen kanta on, että lakiosa on perintökaaren (PK) mukainen oikeus, joka syntyy perittävän kuoleman hetkellä, eikä se siirry tai siirry passiivisesti perittävän eläessä. Lakiosan siirtyminen toiselle tapahtuu perillisen kuoleman yhteydessä, ellei perillinen itse aktiivisesti luovu lakiosastaan esimerkiksi perinnönluovutuksella (PK 2:2, 2:3). Passiivinen toimimattomuus ei johda lakiosan siirtymiseen ennen perittävän kuolemaa. Toisin sanoen lakiosaa ei voi “mennä vanhaksi” tai siirtyä ilman toimenpiteitä perittävän eläessä. Tästä linjasta löytyy myös vahvistusta korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä, joka korostaa lakiosan ajallista syntymistä ja siirtymisen edellytyksiä (KKO 2010:43).
2. Mikä on perintöön ryhtymisen tunnusmerkki?
Toinen keskeinen kysymys on ollut, millä toimenpiteillä perintöön voi todellisuudessa ryhtyä ja mikä osoittaa perinnön hyväksymisen. Usein keskusteluissa on eroteltu aktiivinen hyväksyminen ja passiivinen käyttäytyminen, kuten perintöomaisuuden hallinta tai velkojen maksaminen.
Perintökaaren mukaan perinnön hyväksymiseen riittää myös hiljainen hyväksyminen, jos se voidaan tulkita nimenomaiseksi tahdonilmaisuksi (PK 1:5). Korkein oikeus on kuitenkin korostanut, että pelkkä tiedostamaton omaisuuden hallinta ei välttämättä riitä, vaan perillisen tulee osoittaa selkeä tahtotila. Esimerkiksi velkojen hoitaminen voi olla hyväksymisen osoitus, mutta se tulee aina arvioida kokonaisuudessaan tilanteen mukaan (KKO 2005:50). Verohallinnon ohjeistukset tukevat tätä käsitystä, painottaen, että pelkkä esineiden hallussapito ei vielä sido perillistä perintöön.
3. Aktiivisen ja passiivisen perinnöstä luopumisen erot
Perinnöstä luopuminen ja perinnön luovuttaminen ovat myös herättäneet paljon keskustelua. Luopuminen on muodollinen oikeudellinen toimi, jossa perillinen kokonaan jättää perinnön ottamatta vastaan (PK 1:8). Luovuttaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että perillinen, joka on jo ryhtynyt perintöön, siirtää perintöosuutensa toiselle.
Keskeistä on, että luopuminen on yksipuolinen toimi, joka tulee tehdä määräajassa ja rekisteröidä (PK 1:8–9), kun taas luovuttaminen edellyttää kahdenvälisen sopimuksen. Luopuminen ei vaikuta lakiosaan, mutta luovuttaminen voi, mikä on huomioitava perinnönjaossa. Usein väärinkäsityksiä syntyy siitä, että passiivisuus tulkitaan luopumiseksi, mikä ei oikeudellisesti pidä paikkaansa.
4. Lakiosan vaatiminen erillisenä ja testamentin hyväksyminen
Monet keskustelijat ovat kysyneet, voiko lakiosan vaatiminen tapahtua erillään testamentin hyväksymisestä, ja miten nämä oikeudelliset toimenpiteet kytkeytyvät toisiinsa.
Perintökaaren mukaan perillinen voi hyväksyä testamentin kokonaan, mutta samalla vaatia lakiosaansa erikseen (PK 2:1). Tämä tarkoittaa, että testamentin hyväksyminen ei automaattisesti sulje pois lakiosan vaatimista. Tämän erillisen vaatimuksen merkitys korostuu tilanteissa, joissa testamentilla on ohjattu perintöä lakiosaan nähden pienemmäksi. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö sekä Verohallinnon ohjeistukset tukevat tätä erottelua.
5. Lakiosan ylittävä osa ja testamentin vaikutus
Useat ovat myös pohtineet, missä määrin testamentilla voi määrätä perinnönjaosta lakiosan yli menevissä osissa. Lakiosa on säädetty minimisuojaksi, mutta testamentin vaikutus rajoittuu siihen, mitä jää lakiosan ylittävän osan osalta.
Lakiosan ylittävä osa on testamentin nojalla jaettavissa vapaasti (PK 2:2). Testamentintekijän tahto saa siten ohjata tätä osaa vapaasti, eikä lakiosaa voi karsia. Tämä periaate selkeyttää, että testamentti ja lakiosa eivät ole rinnakkaisia, vaan lakiosa asettaa vähimmäissuojan perillisille.
6. Lahjojen huomioiminen lakiosalaskennassa
Lahjat on huomioitava, mikäli ne on annettu perittävältä tai tätä läheiseltä, ja ne otetaan mukaan perintö- ja lakiosalaskelmiin tietyin edellytyksin (PK 7:3). Lakiosaoikeuden kannalta olennaista on, että lahjat otetaan huomioon, kun arvioidaan perillisen kokonaisosuutta perinnöstä. Verohallinnon ohjeistusten mukaan lahjojen arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon niiden arvo kuolinhetkellä tai lahjan antamishetkellä.
Kysykää vain, jos jotakin on vielä epäselvää.
Käsittelen perintöoikeuden keskusteluissa esiin nousseita peruskysymyksiä, jotka liittyvät erityisesti lakiosan siirtymiseen, perintöön ryhtymisen tunnusmerkkeihin sekä perinnöstä luopumisen ja luovuttamisen oikeudellisiin eroihin. Näissä tuntuu olevan ongelmaa.
1. Siirtyykö lakiosa perittävän vielä eläessä?
Yksi keskeisimmistä keskustelunaiheista on ollut lakiosan passiivinen siirtyminen perittävän eläessä. Kirjoittajat ovat esittäneet, voiko lakiosa siirtyä perilliseltä edelleen ilman, että perillinen itse ryhtyy aktiivisiin toimenpiteisiin. Usein on pohdittu, onko lakiosan siirtyminen automaattista vai edellyttääkö se aktiivista vaatimusta tai hyväksymistä.
Oikeudellinen kanta on, että lakiosa on perintökaaren (PK) mukainen oikeus, joka syntyy perittävän kuoleman hetkellä, eikä se siirry tai siirry passiivisesti perittävän eläessä. Lakiosan siirtyminen toiselle tapahtuu perillisen kuoleman yhteydessä, ellei perillinen itse aktiivisesti luovu lakiosastaan esimerkiksi perinnönluovutuksella (PK 2:2, 2:3). Passiivinen toimimattomuus ei johda lakiosan siirtymiseen ennen perittävän kuolemaa. Toisin sanoen lakiosaa ei voi “mennä vanhaksi” tai siirtyä ilman toimenpiteitä perittävän eläessä. Tästä linjasta löytyy myös vahvistusta korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä, joka korostaa lakiosan ajallista syntymistä ja siirtymisen edellytyksiä (KKO 2010:43).
2. Mikä on perintöön ryhtymisen tunnusmerkki?
Toinen keskeinen kysymys on ollut, millä toimenpiteillä perintöön voi todellisuudessa ryhtyä ja mikä osoittaa perinnön hyväksymisen. Usein keskusteluissa on eroteltu aktiivinen hyväksyminen ja passiivinen käyttäytyminen, kuten perintöomaisuuden hallinta tai velkojen maksaminen.
Perintökaaren mukaan perinnön hyväksymiseen riittää myös hiljainen hyväksyminen, jos se voidaan tulkita nimenomaiseksi tahdonilmaisuksi (PK 1:5). Korkein oikeus on kuitenkin korostanut, että pelkkä tiedostamaton omaisuuden hallinta ei välttämättä riitä, vaan perillisen tulee osoittaa selkeä tahtotila. Esimerkiksi velkojen hoitaminen voi olla hyväksymisen osoitus, mutta se tulee aina arvioida kokonaisuudessaan tilanteen mukaan (KKO 2005:50). Verohallinnon ohjeistukset tukevat tätä käsitystä, painottaen, että pelkkä esineiden hallussapito ei vielä sido perillistä perintöön.
3. Aktiivisen ja passiivisen perinnöstä luopumisen erot
Perinnöstä luopuminen ja perinnön luovuttaminen ovat myös herättäneet paljon keskustelua. Luopuminen on muodollinen oikeudellinen toimi, jossa perillinen kokonaan jättää perinnön ottamatta vastaan (PK 1:8). Luovuttaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että perillinen, joka on jo ryhtynyt perintöön, siirtää perintöosuutensa toiselle.
Keskeistä on, että luopuminen on yksipuolinen toimi, joka tulee tehdä määräajassa ja rekisteröidä (PK 1:8–9), kun taas luovuttaminen edellyttää kahdenvälisen sopimuksen. Luopuminen ei vaikuta lakiosaan, mutta luovuttaminen voi, mikä on huomioitava perinnönjaossa. Usein väärinkäsityksiä syntyy siitä, että passiivisuus tulkitaan luopumiseksi, mikä ei oikeudellisesti pidä paikkaansa.
4. Lakiosan vaatiminen erillisenä ja testamentin hyväksyminen
Monet keskustelijat ovat kysyneet, voiko lakiosan vaatiminen tapahtua erillään testamentin hyväksymisestä, ja miten nämä oikeudelliset toimenpiteet kytkeytyvät toisiinsa.
Perintökaaren mukaan perillinen voi hyväksyä testamentin kokonaan, mutta samalla vaatia lakiosaansa erikseen (PK 2:1). Tämä tarkoittaa, että testamentin hyväksyminen ei automaattisesti sulje pois lakiosan vaatimista. Tämän erillisen vaatimuksen merkitys korostuu tilanteissa, joissa testamentilla on ohjattu perintöä lakiosaan nähden pienemmäksi. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö sekä Verohallinnon ohjeistukset tukevat tätä erottelua.
5. Lakiosan ylittävä osa ja testamentin vaikutus
Useat ovat myös pohtineet, missä määrin testamentilla voi määrätä perinnönjaosta lakiosan yli menevissä osissa. Lakiosa on säädetty minimisuojaksi, mutta testamentin vaikutus rajoittuu siihen, mitä jää lakiosan ylittävän osan osalta.
Lakiosan ylittävä osa on testamentin nojalla jaettavissa vapaasti (PK 2:2). Testamentintekijän tahto saa siten ohjata tätä osaa vapaasti, eikä lakiosaa voi karsia. Tämä periaate selkeyttää, että testamentti ja lakiosa eivät ole rinnakkaisia, vaan lakiosa asettaa vähimmäissuojan perillisille.
6. Lahjojen huomioiminen lakiosalaskennassa
Lahjat on huomioitava, mikäli ne on annettu perittävältä tai tätä läheiseltä, ja ne otetaan mukaan perintö- ja lakiosalaskelmiin tietyin edellytyksin (PK 7:3). Lakiosaoikeuden kannalta olennaista on, että lahjat otetaan huomioon, kun arvioidaan perillisen kokonaisosuutta perinnöstä. Verohallinnon ohjeistusten mukaan lahjojen arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon niiden arvo kuolinhetkellä tai lahjan antamishetkellä.
Kysykää vain, jos jotakin on vielä epäselvää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Missähän on nimimerkki Nix Nax eli 00530? Hänellä oli paljon tietoja ja taitoja, mutta hermo ei aina pitänyt.
Toinen kova kirjoittaja oli nimim. Urpo Lehtinen, mutta hänen ongelmansa oli paha jumitus ja jänkkääminen. Urpolla ja Nix Naxilla oli välillä kovat väännöt.
Ote KHO:n ratkaisusta KHO 2013:52.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan rintaperillinen voi rajata vaatimuksensa pienempään määrään:
Perillinen ei ryhdy koko lakiosaansa, vaan vain siihen osaan, jonka hän vaatii. Osittainen vaatiminen ei ole sama kuin osittainen luopuminen perinnöstä, eikä herätä verovelvollisuutta koko lakiosaosasta. Perintöverovelvollisuus koskee vain sitä lakiosan osaa, jonka perillinen on vastaanottanut. Testamentinsaajaa puolestaan verotetaan muusta omaisuudesta, käytännössä sillä osuudella, jota perillinen ei vaatinut. Lakiosaa voi käyttää vain ensisijainen perillinen; sijaantulo tapahtuu vain, jos ensisijainen perillinen on ennen perittävää kuollut tai luopuu perinnöstä tehokkaasti
--
Mainittakoon toisesta käsitellystä asiasta, että Muumimukin, paistinpannun tai patalappujen tahi lyijykynän ottaminen kuolinpesästä ei ole este sille, etteikö perinnöstä voisi silti luopua tehokkaasti. Verottajan suuntaan asia selviää perukirjasta sekä kirjallisesta luopumisilmoituksesta.
Elävästä elämästä yksi esimerkki. Yksi osakkaita vaati luopumaan perinnöstäni. Kun tätä en tehnyt, hän hermostui, ja on edelleen tässä tilassaan,nyt on jo toisenkin vanhemman kuolinpesä tullut kuvioihin. Pitää kuolinpesiä ' itsellään', ehdotuskin että saisi osuutensa ulos pesistä, saa hänet hermostumaan vielä enemmän.
Tilanne täysi patti. Pesän arvo ei ole kuin kymmenisdä tuhansissa, joten hyödytöntä ottaa pesänjakajaa.
Vuodet kuluvat, pesän omaisuus turettuu, ränsistyy entisestään.
Suomeen pitäisi saada laki, että pesät on jaettava. Ihmisillä on nimellisesti omaisuutta, jota eivät millään keinoin pääse käyttämään.
Ikinä EI kannata ottaa pesänjakajaa. EI ikinä. Lakimiehet vievät vain rahat. Huonoa työtä tekevät.
Pitää erottaa sopimus- ja virallisjako toisistaan. Jos taidot, halut ja yhteistyökyky sallii, pesää hoidetaan aina sopimusjaolla eli pesän osakkaiden kesken yhteisesti sopimalla. Kuitenkin, mitä enemmän tai mitä poikkeavampia mielipiteitä, sen varmemmin asia menee riitelyksi. Silloin (kallis) virallisjako on ainoa mahdollisuus.
Ja mikä olikaan kirjoituksesi tarkoitus ? Siis otsikon ja alkutekstin kirjoittajalle tämä kysymys.
Korjasin virheet, joita täällä usein on esiintynyt noissa aiheissa.
Nykyisin tosin kaiken huomion on vienyt erään henkilön suoltamat serkku-jutut. Niiden jäljiltä olisi hyvä palata asialinjalle, jossa kysyjät saavat faktaa myös muuhun kuin serkku-juttuihin.
Suomeen pitäisi saada laki, että pesät on jaettava.
No mutta sellainen laki on jo olemassa suomessa,jos yksikin osakas vaatii jakoa niin se on suoritettava, nyt selkäranka käteen ja jakovaatimus kehiin.
Vanhimmat suomalaiset kuolinpesät ovat jopa yli 100-vuotiaita ja ainakin osa niistä todella varakkaita.
Mitähän lakia mahtaa aloittaja käyttää lakiviittauksissaan. Jos kysymys on perintökaaresta, niin ainoastaan yksi lakiviittaus on oikein PK 7:3, ks. alla.
"Lakiosaa määrättäessä on otettava huomioon avioliittolain mukaan eloonjääneeltä puolisolta kuolleen puolison perillisille tulevan tai eloonjääneelle suoritettavan omaisuuden arvo.
Pesän varoista ei ole vähennettävä lahjanlupauksena annettua sitoumusta eikä sitä määrää, mikä on suoritettava perittävällä lain mukaan olleen elatusvelvollisuuden täyttämiseksi vastaisuudessa.
Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu."
Monia viitattuja pykäliä ei ole perintökaaressa olemassakaan.
Kiitos kannanotostasi! Ilman antamiasi spesifisempiä yksityiskohtia on mahdotonta ryhtyä toimeen, eli tekstisi ei aiheuta lainkaan toimenpiteitä. Kiitos kuitenkin mielenkiinnosasi avausta kohtaan.
OK. Tässä spesifisemmat yksityiskohdat:
Mikä on PK 1:5, PK 1:8, PK 1:8-9 ?
Lisäksi kysyisin, miksi viittaat PK 2 lukuun lakiosasta kirjoittaessasi, vaikka lakiosaa koskee Pk 7 luku?
Menikö luu kurkkuun ns. "Väärinkäsityksiä" oikovalle ? 🤣🤣
Serkku perii sijaantulijana oman vanhempansa, perintökaaren parenteelitulkintainen ja perimysoikeuden katkaiseminen perustuslain vastaisesti on rikos ja johtaa rikos- ja korvausvastuuseen.
Eikä mullakaan muuta, aatokset omaavalle aatteettomalle.
Ole hyvä ja pidä serkku-asiasi muualla tästä. Olet jo tehnyt siitä parin viikon aikana 6 - 7 erillistä aloitusta.
Keskustele tarvittaessa vaikka ennakkoperinnöstä.
Korkein oikeus on antanut ennakkopäätöksen KKO 2005:50, johon avauksessa viitattaan.
KKO 2005:50
"Kauppahuonetoimintaa harjoittaneen yhtiön palveluksessa olleen tuotepäällikön työsopimukseen liittyi kilpailukieltosopimus. Liikkeenluovutuksen johdosta tuotepäällikkö siirtyi toisen yhtiön palvelukseen. Vaikka alkuperäisellä työnantajalla oli ollut kilpailukieltosopimuksen tekemiseen työsopimuslain 16 a §:ssä (724/1990) edellytetty erityisen painava syy, sopimus oli seuraajaan nähden pätevä vain, mikäli myös sillä oli sopimuksen voimassa pitämiseen mainitussa säännöksessä edellytetty erityisen painava syy."
Miten tämä liittyy kirjoituksessa mainittuun " Esimerkiksi velkojen hoitaminen voi olla hyväksymisen osoitus, mutta se tulee aina arvioida kokonaisuudessaan tilanteen mukaan (KKO 2005:50)." ???
Kysyisin myös tästä ennakkopäätöksestä KKO 2010:43
"Konsernissa, jonka harjoittama liiketoiminta oli jaettu usean yhtiön kesken, oli toiminnan tappiollisuuden vuoksi suoritettu liiketoiminnan uudelleenjärjestelyitä. Kysymys siitä, voitiinko konsernia tällöin pitää yhtenä työnantajakokonaisuutena niin, että konserniin kuuluvan yhtiön palveluksessa olleen työntekijän työsopimus voitiin irtisanoa koko konsernin liiketoiminnan järjestelyistä johtuvasta taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä."
Miten korsernin liiketoimintaa koskeva ennakkopäätös liittyy tekstissä mainittuun lakiosan syntymiseen ja siirtymisen edellytyksiin
Hyviä huomioita lähteiten osalta. Korjaan itseäni.
-Todellinen viittaus PK 2:2–2:3 pitäisi olla PK17 ja KKO 2010:43 pitäisi olla KHO 2013:52.
Pahoittelen aiheutunutta mielipahaa, asiasisältö kuitenkin pysyy ennallaan.
Voi, kun olemattomuuksiin ei tullut vastausta.
On kysytty: Mikä on PK 1:5, PK 1:8, PK 1:8-9 ?
Tuskinpa merkitystä kun asiasisältö pitää täysin paikkaansa.
Juttuasi pitää korjailla monissa kohdin,mutta sillä ei ole merkitystä. Vain sillä on ilmeisesti merktiystä, että juttusi mukamas korjaa joitakin jossakin kirjoitettuja "virheitä".