Ihan sellaista rehellistä mielipidettä mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa. Ei siis välttämättä edes mitään mikä on oikein ja väärin. Oon kahden vaiheilla muutanko yksin, ei ainoa syy mutta isoin syy on erilaiset tulot, asuminen ja elämäntilanteet.
Mies ollut töissä jo pitkään ja vakipaikka. Minä opiskelen ja valmistun vuoden päästä. Alalla ei varmaa löytääkö heti töitä mutta jos niin palkka tosi hyvä ja pystyisin työskentelemään myös kotoa käsin. Asutaan tällä hetkellä noin 10km päästä miehen työpaikasta ja asuttu tässä jo yli 5v.
Alun alkaen en pitänyt sijainnista koska tämä hieman syrjässä ja keskustaan saman verran matkaa. Ja koska ei edes ole miehen työpaikan vieressä. Ongelma myös siis siksi koska meillä ei ole autoa.
Asunnossa 2h+keittiö tarkoittaen että ylimääräinen huone on varattu miehen harraste tavaroille. Itse opiskelen it-alalle ja omat laitteet vie enemmän tilaa ja nämä tällä hetkellä makuuhuoneessa. Pyynnöstä huolimatta mies ei suostunut antamaan tätä ylimääräistä huonetta mulle, vaikka sanoin että voi olla hällä sitten vaikeaa saada nukutuksi koska minä oon päivät etäopiskelemassa makuuhuoneessa. Tästä huolimatta siirtoa ei tehty, ja nyt näin käytännössä ajan kanssa oon saanut kuulla pientä valitusta kun hän ei saa nukuttua.
Tuntuu että omat opinnot kärsii ja on vaikea keskittyä kun kuulen selän takana huokailua kun pidän meteliä.
Oon mieheltä kysynyt eikö voitaisi muuttaa isompaan asuntoon mutta tämä ei halua koska voi olla mahdollista että minä en työllisty heti. Ja että jos muuttaisi niin mieluusti ostaisi asunnon.
Mutta jos näin on en usko että talon osto olisi ajan vielä pitkään aikaan koska minä en oo töissä.
Ei vaan enää olisi pitkään koulua mutta alkaa tuntua että olo on todella väsynyt ja viime aikoina on tullut jo muutamat poissaolot.
Tavallaan joo ymmärrän että mies ei halua ottaa riskiä että joutuisi ottamaan isompaa vastuullista taakkaa, mutta oon vaan hirveän kyllästynyt asumaan tässä asunnossa jossa ei tunnu olevan omaa tilaa.
Mies ollut töissä jo pitkään ja vakipaikka. Minä opiskelen ja valmistun vuoden päästä. Alalla ei varmaa löytääkö heti töitä mutta jos niin palkka tosi hyvä ja pystyisin työskentelemään myös kotoa käsin. Asutaan tällä hetkellä noin 10km päästä miehen työpaikasta ja asuttu tässä jo yli 5v.
Alun alkaen en pitänyt sijainnista koska tämä hieman syrjässä ja keskustaan saman verran matkaa. Ja koska ei edes ole miehen työpaikan vieressä. Ongelma myös siis siksi koska meillä ei ole autoa.
Asunnossa 2h+keittiö tarkoittaen että ylimääräinen huone on varattu miehen harraste tavaroille. Itse opiskelen it-alalle ja omat laitteet vie enemmän tilaa ja nämä tällä hetkellä makuuhuoneessa. Pyynnöstä huolimatta mies ei suostunut antamaan tätä ylimääräistä huonetta mulle, vaikka sanoin että voi olla hällä sitten vaikeaa saada nukutuksi koska minä oon päivät etäopiskelemassa makuuhuoneessa. Tästä huolimatta siirtoa ei tehty, ja nyt näin käytännössä ajan kanssa oon saanut kuulla pientä valitusta kun hän ei saa nukuttua.
Tuntuu että omat opinnot kärsii ja on vaikea keskittyä kun kuulen selän takana huokailua kun pidän meteliä.
Oon mieheltä kysynyt eikö voitaisi muuttaa isompaan asuntoon mutta tämä ei halua koska voi olla mahdollista että minä en työllisty heti. Ja että jos muuttaisi niin mieluusti ostaisi asunnon.
Mutta jos näin on en usko että talon osto olisi ajan vielä pitkään aikaan koska minä en oo töissä.
Ei vaan enää olisi pitkään koulua mutta alkaa tuntua että olo on todella väsynyt ja viime aikoina on tullut jo muutamat poissaolot.
Tavallaan joo ymmärrän että mies ei halua ottaa riskiä että joutuisi ottamaan isompaa vastuullista taakkaa, mutta oon vaan hirveän kyllästynyt asumaan tässä asunnossa jossa ei tunnu olevan omaa tilaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No onpa kiinnostava tarinallisuus tämäkin, palstasetä ja suunnattu näille todellisuudesta irtaantuneille narratiivin kalastajille, joilla on tällainen äärimmäinen tarve muodostaa tarinaa jostain tietystä naisesta
Mitähän näiden piruparkojen päälle on tapahtunut..,nyt tulee vihapuhetta varmaan ja joukkokannepoikeudessa nääs nährään
Nyt on taas ainakin duo tyhmyreiden tunteita loukattu
Hankalan tuntuinen tilanne teillä. Kämppä on kyllä aika pieni, huomioiden, että se on kuitenkin noin etäällä keskustasta. Ite en mitenkään pidä ees kolmiota suurena. Sellasen aikoinani ostin ja yksin maksoin pienellä rakennusmiehen palkalla. Ei mitenkään ylivoimaiselta tuntunut. Bussi kulki kaupunkiin tunnin välein ja lähijunalla Helsinkiin reilu tunti, ettei mitenkään paha. En siis tätä mitenkään leveilläksi sano, vaan ihan sillä, että vaihtoehtoja löytyy.
En suoranaisia neuvoja tässä rupee jakeleen, kun en tarkemmin tilannetta tunne. Yleisellä tasolla pidän ongelmana, kun uusissa taloyhtiöissä ei enää ole harrastetiloja. Ennen kun oli mahdollista nikkaroida kaikenlaista, korjata pyöriä tai vaikka voidella suksia. Ei tollasia oikein asunnossa pitäs tehdä, se kun on ihan vaan siihen asumiseen.
Hanki omaa tilaa. Mies ei selvästi priorisoi sinun asioitasi ja käytös on lapsellista. Itse vaihtaisin maisemaa.
Jaa a ehkäpä on syytä miettiä onko arvostus toinen toistanne kohtaan minkälainen mu normaalilta kyllästymiseltä noin muutoin vaikuttaa maailmasa kun ei ole olemassakaan mitään tylsempää kuin ihmiselämä niin hölmö eläin vielä että on itse itsestään tehny ajan ja rahan orjan
Minä muuttaisin. Minun nenääni tuossa kuviossa haisee se, että toinen ei suuremmin välitä, kumppanistaan eikä parisuhteesta. Kukaan ei käske yhdessäkään hyppäämään ensimmäisen asunnon perään, eikä valitsemaan kalleinta mahdollista. Eniten minua tuossa häiritsisi se, ettei toinen ilmeisesti edes harkitse, eikä tutki vaihtoehtoja.
Lisään vielä...
En tietenkään tiedä miten ja missä hengessä olette näistä jutelleet, mutta kokemukseni mukaan miehet eivät usein oikein edes rekisteröi tuollaista " Pyynnöstä huolimatta ..." Hyvin monilla miehillä nuo menevät ohitse, vaikka he näennäisesti ehkä jopa vastaavat niihin. Jostain syystä hyvin moni mies reagoi vasta, kun toinen jo suurinpiirtein ilmottaa, että mä muutan ens viikolla. Sitten vasta alkaa sen sanominen, että voisimmehän ME tehdä näin ja noin. Sinuna siis varmistaisin, että mies on todella tajunnut miten paljon tilanne nyppii sinua ja että harkitsen oikeasti muuttavasi omaan asuntoon, ilman häntä. Mielummin sanot jopa vähän jyrkemmin kuin ajatteletkaan, että pehmittele ja liudenna.
Se voi olla tällä toisella osapuolella vaikea ymmärtää kun hällähän kuitenkin on kaikki ihan hyvin, on oma huone ja kun yhdessä ollaan minä opiskelijana hoidan kodin siivouksen milä nyt kai reilua koska tämä töissä. Tänään otin puheeksi että mitä hän on mieltä asunnon hankinnasta ja sanoi että ei halua eikä aio sitä ostaa jollen minä oo töissä, ja epäili että mahdanko edes työllistyä. Eikä haluaisi muuttaa vaan jos sen tekee niin ostaa asunnon. Kuulemma mulla on täällä aivan kaikki että ei ymmärrä mitä valitan. Tämäkin nyt vielä että aiemmin ymmärsin että olisi halunnut muuttaa edes teoriassa lähemmäs työpaikkaa ja nyt sanoi ettei halua sinne, ja vastaus oli että no mihinkä niin en tiedä. On vähän liian epämääräistä.
Itse muuttaisin erilleen, suhde voi parantua tai katketa, mutta ainakin sulla olisi oma rauha.
No voi että.
Tuohan sinäkin jotain uutta välillä pöytään näihin palstasedän kankeasti kulkeviin stooreihin