Olen viimeisen päälle väsähtänyt puolisoni jatkuvaan oikutteluun. Hän ylireagoi joka päivä jostain hyvinkin pienestä asiasta. Hän korottaa ääntänsä ja käyttää hyvin alatyylisiä ilmaisuja. Välillä ihmettelen, miten olen kestänyt tällaista käytöstään näinkin kauan.
Pitäiskö viedä hänet psykiatrin juttusille, tyytyä tilanteeseen, etsiä uus ihminen niin että pääsee luikkimaan karkuun?
Oikeesti..... onko tämmöisiä jatkuvasti vihasia ihmisiä, kun monet asiat ovat tosi hyvin.
Pitäiskö viedä hänet psykiatrin juttusille, tyytyä tilanteeseen, etsiä uus ihminen niin että pääsee luikkimaan karkuun?
Oikeesti..... onko tämmöisiä jatkuvasti vihasia ihmisiä, kun monet asiat ovat tosi hyvin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei tuommoista kannata sietää. Jotkut eivät vain ymmärrä mitä on toista kunnioittava vuorovaikutus, minkäs teet. 🙄 Hankeen vaan, kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Kiitos keskustelu avauksesta. Itsekkin ihmettelen samaa. Mistä tälläiset kumpuaa? Onko kasvatuksen vai elämän tulos. Olimme miehen kanssa yhdessä v 17-2025. Sain kuulla huorittelua esim. Jos minä en puhelimeen kerinnyt vastata hänelle esim töiden takia niin potkuraivari, luuria korvaan tai mitä minä sinulle turhaan soitan kun et vastaa.🙈. Jos hän ei vastannut niin tuli kommentti "ethän tuota itsekkään vastaa.🙂. Jos häntä ei kiinnostanut keskustella jostakin asiasta niin joko lähti kämpästä menemään, ei puhelimeen vastannut ja monta päivää mykkäkoulua.
Joten minun neuvoni on. Lähde heti, älä tee niin, kuin minä tein, yritin ymmärtää. Jos itkin, koskaan ei lohduttanut vaan läksi menemään. Itkuni itkenyt ja nyt ei tule 😪. Välitän hänestä edelleen mutta, jossain se raja menee. Yhteyttä ei ole. Voin rehellisesti sanoa välillä kaipaan häntä( en ole itselleni saanut vielä selväksi miksi😁?) Mutta välillä olen myös helpottunut. Ottaisinko hänet takaisin? Kyllä luultavasti, jos pyytäisi anteeksi, pystyisi keskustelemaan rauhallisesti( karjumatta) katoilut ja mykkäkoulut loppuisi. Muussa tapauksessa en.
No voi että.
testosteroni laskee mies muuttuu ämmäksi
Kysyppä puolisolta ihan ensin, että mikä sua vaivaa.
tiedäthän ettei ne asiat joista hän sulle kiukkuaa ole välttämättä se joka häntä oikeasti ottaa päähän?
Monien ihmisten on vaikea sanoittaa tunteitaan tai edes tunnistaa niitä itse. Tuntuu vaan siltä, että vituttaa. Ja silloin sitä sitten kiukuttelee sille kaikkein lähinnä olevalle ihan kaikesta. Eli kumppanille.
Voit yrittää keskustella hänen kanssaan.. kysy onko hän onnellinen. Ja yritä päästä kaivautumaan vähän syvemmälle kuin siihen juuri käsillään olevaan riitaan.
Voi olla ettei hän avaudu sulle, joten psykiatrikaan ei välttämättä ole kaikkein paskin idea. Eikä tämä ole hänen vikansa. Toi on ihan normaalia ja yleistä. Mutta ei sun pidä sitä silti sietää. Ja voit sanoakin hänelle sen, että haluaisit hänen olevan onnellinen koska rakastat häntä. Ja haluat että olette aina yhdessä. Mutta että toivot hänen ymmärtävän, että koet hänen käytöksensä tosi ahdistavana. Älä silti sanallakaan mainitse, että harkitset jättämistä. Se on tärkeää, koska se luo turvattomuutta.
Lue kokeeksi eri artikkeleita hakusanalla "epävakaa persoonallisuushäiriö", esim. sivustoilta duodecim, mielenterveystalo, yle, kaypahoito, mtvuutiset... kuulostaako mikään niissä tutulta?