Olen 35-vuotias, korkeasti koulutettu ja hyvin toimeentuleva nainen. Tapasin hieman nuoremman miehen, 31-vuotias, myös korkeasti koulutettu. Olen rivien välistä ymmärtänyt että hän tulee oikein hyvin toimeentulevasta perheestä. Hänellä itsellään on yritys ja hän tekee todella paljon töitä ja rakastaa työtään. Itse tulen hyvin tavallisesta perheestä ja minua huolettaa ns. ”luokkaero”.
En ole ikinä ennen ajatellut tätä asiaa, mutta nyt olen alkanut miettimään, että mitä jos se koituukin ongelmaksi? Mies ei missään tapauksessa ole mitenkään lesoillut tai antanut ymmärtää että hän ajattelee mitään tälläistä.
Mies on aivan ihana persoona ja tullaan todella hyvin toimeen emotionaalisesti. Tykkään hänestä aivan mielettömästi.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Oletteko kokeneet tämän ongelmaksi?
En ole ikinä ennen ajatellut tätä asiaa, mutta nyt olen alkanut miettimään, että mitä jos se koituukin ongelmaksi? Mies ei missään tapauksessa ole mitenkään lesoillut tai antanut ymmärtää että hän ajattelee mitään tälläistä.
Mies on aivan ihana persoona ja tullaan todella hyvin toimeen emotionaalisesti. Tykkään hänestä aivan mielettömästi.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Oletteko kokeneet tämän ongelmaksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinun vanhempasi ovat hoitaneet kasvatuksesi loistavsti kun ovat innostaneet sinua opinnoissasi eteenpäin. Heidän sinua tukeminen on edesauttanut sinua luomaan itsellesi karriäärin josta nautit ja voit oikeutetusti olla ylpeä!
Vanhemmillasi ei kenties ollut, syystä tai toisesta, mahdollisuutta jatko-opintoihin.
Sinun ei todellakaan pidä aliarvioida heitä tai tuntea että he olisivat missään mielessä "luokka-eroisempia" kuin kuka muu tahaansa suomalainen!!
Jos mitään, niin päivastoin! Voit kulkea pää pystyssä ylpeänä perheesi tuesta ja omista saavutuksistasi. Sinulla on kunnia kertoa tapaamallesi nuorelle miehelle perheestäsi. Ystäväsi vanhemmat aivan 100% varmasti arvostavat sinua yhtä paljon kuin sinä heitä, kouluttaessaan poikansa ihanaksi persoonaksi ja ammattiin josta koko perhe on ylpeä!
Suurin osa suomalaisia, kuten sinä itse, ovat "hyvin toimeentulevia" oman uurastuksen ja ahkeroinnin tuloksena .
Suomessa ei ole luokkaeroja kuin korkeintaan joiden kehitymättömien tai snobien ajatusmaailmassa.
Ennen oli ennen mutta ei silläkään , ainakaan meidän suhteemme ja meille, ollut mitään merkitystä. Tulen varakkaasta ja "hienosta" perheestä ja olen akateemisesti koulutettu, silloinen poikaystäväni eli nykyinen mieheni tuli duunariperheestä ja on käynyt keskikoulun. Vanhempani eivät tykänneet vävyehdokkaasta lainkaan, ja samoin oli poikaystäväni perheessä eli pitivät minua liian hienona ja melkein nöyristelivät edessäni, joka sinällään oli tosi noloa.
Menimme naimisiin v. 1982 ja olemme yhä edelleen naimisissa. Minä tein pitkän uran asiantuntijatöissä ja mieheni oli duunari ja on yhä koska tykkää tehdä fyysistä työtä vaikka on lähes 7-kymppinen. Olemme hyvin onnellisia ja avioliittomme on ollut hyvä, totta kai on ollut vaikeuksia sun muita ja varsinkin alkuaikoina vanhempamme eivät tulleet keskenään toimeen; nyt ovat jo kaikki manan majoilla mutta loppuaikana olivat ikionnellisia meistä ja lapsenlapsistaan
Eli, vaikka muille saattoin taustaeromme olla ongelma, meille se ei ollut koska rakastimme toisiamme ihan aidosti
Älä huolehdi. Miehiä ei tuollaiset asiat yleensä kiinnosta tippaakaan.
Itse olen mies. En ole rikas, mutta tienaan noin 7000e/kk. Kaipa siis minua voisi kutsua hyvätuloiseksi.
Tyttöystäväni ovat aina olleet minua merkittävästi vähemmän tienaavia. En mä ole liikekumppania etsimässä vaan elämänkumppania. Synkkaaminen on se joka merkitsee. Rahajutut on ihan eri asia
Ja jos mies on oikeasti hyvätuloiinen niin häntä ei varmasti kiinnosta sun taloudellinen tilanne tippaakaan koska hän ei tarvitse sun rahojasi mihinkään