Mitä pitää sanoa lääkärille, jos haluaa lopettaa neuroleptilääkityksen? Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö.
Lääkkeistä irti
Anonyymi-ap
30547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
No sano vaikka että sulla on oireita lääkityksestä huolimatta.
Kannattaa aloittaa varovasti, varovasti kyselemällä, milloinka voisi olla hyvä yrittää vähentää lääkitystä ja miten.
Omalla kohdallani ei auttanut, vaikka kuinka kyselin vähentämisestä ja mahdollisesta lääkkeen kokonaan alasajosta.
Lopetin itse pikkuhiljaa vähentämällä, ja aikaa oli jo mennyt puoli vuotta lääkkeen loppumisesta, kun vasta oli seuraava psykiatrikäynti. Kerroin silloin lääkärille lopettaneeni lääkityksen jo puoli vuotta aiemmin, halusin olla rehellinen.
Eihän se lääkäri siitä kovin tykännyt, ja suositteli kuitenkin jatkamaan käyttöä " ennaltaehkäisevästi mahdollisen psykoosin takia ".
En jatkanut lääkkeen käyttöä, ja nyt mennyt ilman neuroleptiä jo viitisentoista vuotta, sekä ilman ainuttakaan psykoosia.
Sinulla on ollut onnea!
Suurin osa ei mene psykoosiin neuroleptien vieroituksesta. Relapsitutkimuksissa ei edes tutkita psykoosia, koska eivät tutkijat osaa määrittää käsitettä skitsofrenian "relapsi" koherentisti.
Vuonna 2020 julkaistun systemaattisen tutkimuskatsauksen Definitions of relapse in trials comparing antipsychotic maintenance with discontinuation or reduction for schizophrenia spectrum disorders: A systematic review 81 relapsikokeesta löytyi yhteensä 54 eri määritelmää relapsille, ja näistä vain kuusi täytti kliinisesti merkitsevän psykoosin kriteerit ja oli samalla luotettavia. Nämä "relapsit" eivät myöskään luotettavasti ennusta tulevaa psykoosia.
On aika erikoista, että vakavana pidetyn sairauden vakava relapsi voidaan määritellä oikeastaan miten sattuu ja tällaisten määritelmien perusteella tehdään sitten hoitosuosituksia. Vähän kuin syöpäsairauden relapsi voisi olla melkein kaikkea muuta, kuin syövän uusiutuminen. Sitten psykiatrit olettavat, että heidän tieteenalaansa pitäisi pitää vakavasti otettavana lääketieteenä, kun eivät edes kyselylomakkeilla pisteytettäviä oirelistoja osaa koherentisti rakentaa. Ei ole mikään uutinen, että esimerkiksi meta-analyysin Time-dependent effect of antipsychotic discontinuation and dose reduction on social functioning and subjective quality of life–a multilevel meta-analysis mukaan relapsien määrä puolittui, kun analyysista poistettiin kokeet, joissa vieroitus lääkkeestä tehtiin nopeasti.
Eli toisin sanoen, silloin kun lopetat lääkkeet, niin ei siitä tarvitse kellekkään lääkärille kertoa. Riittää kun menet hissunkissun töihin, etkä rupea aiheuttamaan harmia kanssaihmisille.
Käytin neuroleptejä yli kymmenen vuoden ajan viimeisen psykoosin jälkeen ( ehkä uskoin siihen ennaltaehkäisyyn ? ), mutta kun minulla on ollut muitakin psyykkisiä ongelmia, halusin olla varma itsestäni, riittävän hyvässä kunnossa, kokeilemaan olemista ilman neuroleptejä.
Ja hyvinhän se menikin, ilman vieroitusoireita, lukuun ottamatta, että ääreishermosto on saanut pysyviä vaurioita.
Skitsofrenia ei ole ainoa psykoosisairaus, niitä on muitakin.
Jos joku syö neuroleptejä, ei hänellä silti välttämättä ole juuri skitsofreniaa.
Miten lopetit neuroleptit? Oliko sinulla tablettilääkitys?
Oli tablettilääkitys kyllä, joo.
Pikkuhiljaa vähentelin useamman kuukauden aikana, vähentämällä tablettimäärää, koska en lääkäriltä saanut miedomman tabletin reseptiä.
Tein tarkan suunnitelman etukäteen alasajon tahdista.
Etkö puolittanut tabletteja, vaan tablettimäärää vähentämällä pääsit irti?
Kuinka usein vähensit tabletteja?
En ala neuvomaan yhtään ketään, se ei kuulu minun tehtäväksi. Omalla kohdallani toimin, kuten itse parhaaksi näin.
Jos haluaa jotain tehdä, kannattaa yrittää ottaa ihan omin keinoin asioista selvää.
En halua vaikeuttaa, enkä aiheuttaa, muille minkäänlaisia mahdollisia sairastumisia, sairauksia.
En syytä ketään omasta onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Olen itse vastuussa lääkkeen vähentämisestä.
Pääsitkö kuitenkin irti lääkkeistä omin avuin?
Mä pääsin reilut kymmenen vuotta käyttämästäni neuroleptistä eroon ihan itsekseni hitaasti vähentämällä. Ei tullut minkäänlaisia vieroitusoireita, henkilökohtaisesti mun on vaikea uskoa noiden lääkkeiden vieroitusoireisiin. Toki en voi väittää vastaankaan, jos joku kertoo sellaisia saaneensa.
Eihän lääkäriin ole pakko mennä .
Keskustele lääkärin kanssa asiasta ja jos voit huonosti lääkityksen aikana niin kerro se. Saman aikaisesti on tiedettävä että sairaus tulee takaisin helposti kun lopettaa. Kysy lääkäriltä olisiko jotain muuta hoitomuotoa sairauteen, sillä monet vaihtavat toiseen lääkkeeseen ja voivat paremmin.
Se on vaikea sairaus sinänsä , ja varsinkin miehet saa niitä Na sivuvaikutuksia joka panee ajattelemaan lääkkeen lopettamista niistäkin on puhuttava avoimesti lääkärin kanssa .asiallinen keskustelu johtaa aina tuloksiin
Jos lääkkeiten lopettamisesta seuraa oireitten uusiminen.Ei silloin sairaus ole pois ollutkaan.Lääkitys on vaan turruttanut oireet eikä sairaus ole hoitunut.
Minulla ei uusiutunut oireilu, psykoosilääkitys, jonka lopetin, oli ollut pitkään käytössä.
Psykoosin aiheuttaneet tekijät jäivät kokonaan pois elämästäni.
Onko injektio vai tabletit?
Jos on tabletteja niin kysele, mitä tapahtuisi jos vahingossa ottaisit lääkkeitä liian monta? Montako? Esimerkiksi puoli liuskaa. Todennäköinen vastaus: Ei paljon mitään. Entä kokoliuska? Todennäköinen vastaus: Nukkuisit pitkään. Entä kaksi liuskaa? Todennäköinen vastaus: Nukkuisit vielä pitempään. Koko paketti? -Nukkuisit pari vuorokautta, sitten heräisit tokkuraisena. Entä jos joku muu ottaisi näitä lääkkeitä vahingossa? -Kuka esimerkiksi niitä voisi ottaa?
-No jos vaikka koirani söisi liuskallisen...? Se painaa noin kymmenen kiloa?
Jos on injektio, niin ala "hukkailemaan" liuospipettejä. Ei ollutkaan mukana, putosikohan se johonkin matkalla?
Heheh... Fiksut ammattilaiset voivat alkaa säilyttämään " hukkailevan " tyypin pipettejä siellä omissa tiloissaan, poliklinikalla tms. Ja tämä tyyppi vain käy sitten piikillä, viemättä niitä pipettejä sinne itse. Kyllä ne aina keinot keksii.
Sitten voi myöhästyä bussista ja lähteä kävelemään kohti poliklinikkaa. Meilläpäin ainakin molemmat lähimmät poliklinikat ovat 35km päässä, joten kestää jonkin aikaa sinne kävellä. Toivottavasti jaksavat odottaa.
Seuraavaksi jos sinne poliklinikalle ei selviydy sen aukioloaikoina, voivat keksiä, että antavat kotikäynnillä sen injektion.
Voi unohtaa, milloin tulevat ja ollakin silloin muualla.
Oveen voi asentaa salvan, ettei tulla milloin tahansa. Radiot, tv:t ja valot voi joko pitää aina samalla tavalla, tai niihin voi laittaa ajastimia niin, että menevät välillä päälle ja pois vaikkei ole kotonakaan, jotta noista ei voi päätellä, milloin on kotona.
Surullista tokin jos ei voi kotonaan olla normaalisti... Sitä vaan, että jos hoitihenkilökunta keinot keksii, niin keksin kyllä minäkin. Onneksi en ole lääkityksellä, niin jää heiltä se vaiva. Voivat käyttää aikansa vaikka jonkun masentuneen murheiden kuuntelemiseen.
Viimeaikoina on läheisteni injektioiden kanssa ollut paremminkin ongelma, ettei löydy paikkaa eikä ihmistä, joka ne laittais. Perutaan aikoja ja yritettään lähettää omasta tk:sta jonnekin vieraille paikkakunnille takseilla joita ei ole maksaa.
Jos elämästä pitäisi tehdä noin vaikeaa, niin itse ainakin ehkä kävisin mieluummin piikillä.
Onnekseni ei sentään tarvitse elää liian vaikeaa elämää eikä käydä piikillä.
Entäs jos ei käy piikillä? Sairaalaanko? Eihän se ole loppuelämän. Eikä se ratkaise ongelmaa.
Ei sitä tiedä, kuinka kävisi, jos ei menisi piikille.
Kenties se riippuu piikkipotilaan kunnosta ja voinnista. Pahin mahdollinen vaihtoehtohan olisi joutua sairaalaan, jos menisi oikein huonoon kuntoon. Pakkohoitohan on se viimeinen vaihtoehto, jos muu hoito on riittämätön.
Ehkä kannattaisi keskustella lääkärin kanssa ihan ensin, ennen kuin lopettaa mitään piikkejään tai lääkityksiään.
En tiiä. Kokkeile kysyä tota lääkäriltä, jolla on enemmän nappeja, kun lääkityksen määränneellä lekurilla
Mikäli kysytkin lääkäriltä, vähennä hitaasti äläkä luota lääkäeiisi täysin vaan uuteen tutkimusnäyttöön. Hyvät ohjeet löydät Maudsley Deprescribing-kirjasta. Usein idea on että vieroittaudut yhdestä lääkkeestä kerrallaan loppua kohden annosvähennyksiä pienentäen ja 10 prosenttia kk edellisestä annoksesta alkaa olla jo tosi turvallinen tapa. Vaatii vähän nysväystä pillerin kanssa ja selvittämistä saako pilleriä murustaa. Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus jossa erilaisia kroonikkoja jotka voi huonosti lääkkeissä vieroitettaisiin noilla ohjeilla ja ihmistä ohjattaisiin vieroituksen ajan huolehtimaan itsestään parhaansa mukaan (ei alkoholia eikä päihteitä, kunnon aivoterveellistä ravintoa, säännällinen päivärytmi, säännöllistä kevyttä liikkumista kuten kävelyt ja hermoston rauhoittamiseen pyrkivät harjoitteet ja vertaistuki). Kuinka moni oikeasti saisi relapsin vähentäessään?
Relapsin saa varmaan todennäköisemmin kun vedät lääkärin ohjeilla tai kylmällä kalkkunalla, et huolehdi itsestäsi, päihteet on elämässä etkä tiedä hittoakaan mikä on odotettavissa huonolla tuella ja informaatiolla heti juoksemassa lääkäriin kun rulee kurja olo. Ja kurja olohan se usein noin tulee
Ei kai siinä mitään erityistä tarvitse lääkärille sanoa, eiköhän se riitä, että ei sekoile sen lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Useinhan se riittää.
Mutta täytyy osata myös erottaa toisistaan, mitä tarkoittaa sekoilu, ja mitä taas huono psyykkinen vointi.
Jotkut voivat olla psyykkisesti tosi sairaitakin, eivätkä silti sekoile ( jos nyt oikein käsitän sanan sekoilu ).