Koiran pentu jahtaa kissoja kielloista huolimatta

Metsästysvietti on koirassa, tai ei. Se on ominaisuus.

Kiellä.,kiellä ja vielä kerran kiellä, ja valmista kissoille turvapaikkoja, hyllyjä korkealle, koiraportto, jonka yli kissa hyppää. mutta koira ei pääse, pentuhan on niin pieni, että menee kissanluukusta portin läpi. Katso frii- kanavalta ohjelma koira vastaan kissa, jossa asiantutijat ratkovat kissa- ja koira ongelmia, tulee muistaakseni sunnuntaisin. Ja kouluta koiraa, ihan perustottelevaisuutta mieluiten koirakoulussa käyden. Mutta ihan ensiiksi, jöärjestä kissoille oma rauhallien olopaikka vaikka kirjyllyn päälle. iso kissojen kiipeilypuu, tai mika vaan, kunhan kissa pääsee koiran ulottuvilta.

Silmät on pentupololla kyllä tuossa todellisessa vaarassa.
Ehkei kannattas haalia lemmikkejä liikaa.
Selkeästi lemmikkis ei tilanteesta nauti, vaan stressaantuvat.

Sama ku ottasit kissoille kaveriksi undulaatin. Ja sitte kauhistelisit, kun ne räpsii sitä hullunkiilto silmissään.

Kiellä (mutta ei mitään perus ei ei huutoa joka tilanteeseen vaan kunnon komentosana), palkkaa aina jos kuuntelee, eli kehitä jatkumo komento-koiran antama kontakti-palkkaus jahtaamisen estämiseksi, palkkaa aina kun kuuntelee ruhtinaallisesti namittaen ja kehuen ja heti perään jotain muuta tehden vaikka jonkin lelun kanssa. Pidä koiraa vierellä kotona hihnassa ja rallita kissaa/kissoja samalla, ja opeta koira ottamaan kontakti sinuun ja jättämään juokseva kissa rauhaan, paljon namia lisäksi, jos onnistuu. Kisulle myös kunnon turvapaikka, eli portteja, josta pääsee yli, koira ei. Tuo teidän koira haluaa vielä myös paljon leikkiä, mutta myös vietit vie. Itse kolme saalisviettistä kodinvaihtajina tullutta koiraa saanut aikuisena lopettamaan kisujen jahtaamisen, mutta ei se sitä saalis- tai riistaviettiä poista, koira vain oppii hillitsemään virettä ja vietti pysyy hallinnassa niin kauan kuin koira osataan palkata onnistuneesti jokaisesta jättämisestä, yksikin epäonnistuminen tai koiran mielestä "onnistunut saalistaminen" saattaa muuttaa leikin uudelleen todeksi. Vaikeampaa oli meilläkin nuoren aktiivisen riistaviettisen pennun kanssa, jonka leikki olisi ollut vain kissojen jahtaamista ja hampailla niiden retuuttamista "leikkitappaen", silloin tehtiinkin heti kissoille turvaportit, ja koiraparka ei edes pentuna saanut enää leikkiä kissojen kanssa, ainoastaan saivat nukkua yhdessä makuuhuoneessa. Oppi tuo pentukin asian, ulkona edelleen jahtaisi vieraita kaneja ja kissoja. Parasta olisi, jos nuo teillä vielä laumautuisivat kunnolla keskenään, mutta teillä on pentu, joka haluaa leikkiä ja mennä toisten kanssa, ja hormonit vie, samalla ne vietit vie tai molemmat ovat vasta alkaneet viedä, toinen siis vasta opettelee elämään. Valitettavasti vain saalisleikki voi viettisen koiran kanssa päätyä veriseksi, joten nyt jo alkakaa opettaa "jätä" komentoa maailman parhaiden namien ja kunnon kontaktin kanssa sisällä. Aikuisena saattaa koiranne jo osata hillitä viettiään oman laumansa kanssa, kun kisut kavereita, mutta hormonien viedessä ja toisen vasta opetellessa elämää ei se pieni vielä välttämättä kuule mitään ei ei huutoja. Yksilöissä on myös eroja, osalla toimii helpommin opetus, toisilla kestää pidempään, osa ei opi koskaan, mutta niillä unohdettu, että kyseessä on vietti, jota ei koskaan saa pois, sen saa vain tukahdutettua hiljaiseksi, jos koira oppii palkan arvon ja on muutenkin perustyydytetty muiden tarpeidensa suhteen.

Toivotaan, että onnistutte saamaaan kotiinne kaikille rauhan, tosin pentu on aina pentu, voi kestää pidempään se sen sisäisen rauhan löytäminen. Kissalle myös jaksamisia!