Kaipa mun pitäisi olla iloinen, kun sain näin viiskymppisenä kokea elämäni rakkauden. Se vei jalat alta täysin. Suhde kuitenkin päättyi, ei rakkauden loppumiseen, vaan ulkoisiin paineisiin ja lopulta huonoon ajoitukseen. Olen ottanut eron todella raskaasti, ensimmäiset kuukaudet olin täysin jumissa ja hirvittävissä tuskissa, tajusin olla hetken poissa töistä siinä vaiheessa, kun en enää nukkunut kuin pari tuntia yössä ja senkin pätkissä. Olen laihtunut rajusti, yli kymmenen kiloa. Nyt menee tietyllä tavalla paremmin, mutta autopilotilla. En usko, että vastaavaa tulen enää koskaan tuntemaan. Kaipa tämä vielä muuttuu kiitollisuudeksi joku päivä.
Kun vaan ei pääse yli
Anonyymi-ap
51389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä oon huolissaan susta reham😥😥😥😭💔🤮
Who's reham? Joku uusiokinkku?
Se on joku ludemin kaipaajan uus hahmo.
Tiedän tuon tunteen todella hyvin. Ollaan saman ikäisiä, mutta itsellä tuo tilanne tuli jo 18 vuotiaana lukioaikaisen tyttökaverin kanssa. Toista vuotta oltiin yhdessä ja yht'äkkia hän lopetti suhteen. Olin sangen hajalla pitkään ja useita vuosia mietin, mikä meille tuli. Vuosien saatossa olimme aina välillä tekemissä/törmäsimme kaupassa tms. Löysin vaimon, johon rakastuin tulisesti ja hän oli myös elämäni nainen. Olen siitä onnellisessa asemassa, että itselle niitä osunut kaksi kohdalle. Kuitenkin tämä exä "kummitteli" aina mielessä. Huvittavinta on, että vaimo ja hän tapasivat jossain vauvajumpassa, kun lapsemme ovat saman ikäsiä ja tulivat hyvin toimeen, myös sen jälkeen, kun meidän kolmen yhteys selvisi.
Kun itselle tuli avioero n. 8v. sitten, niin otin exään yhteyttä, kun pariterapeutti kyseli nuoruuden suhteista ja millanen niissä olin ollut. Tästä ekasta puhelusta alkoi uusi yhteys, joka jatkuu edelleen. Juttelimme paljon omasta erosta ja hän avautui omasta huonosta liitostaan, joka on kuitenkin jatkunut jo yli 20v. Jossain kohtaa hän alkoi puhumaan meidään nuoruuden suhteesta ja miksi meillä meni poikki. Selvisi, että hän oli säikähtänyt omia tunteitaan, kun huomasi mun olevan hänen unelmien mies, ja ei halunnut niin nuorena sitoutua lopullisesti. Selvisi myös, että hän oli ajatellut mun haluavan muuttaa yhteen silloin alle parikymppisenä, joka ei todellakaan käynyt edes mielessä. Parasta kuitenkin tässä kaikessa on, että vihdoin selvisi syy meidän eroon. Se on kyllä helpottanut omaa elämää paljon :) Meillä meinasi alkaa uudelleen suhde, mutta hän valitsi perheensä, kun iltatähti oli vielä aika pieni. Molemmat olisivat sitä halunneet, mutta kunnioitan päätöstä. Onneksi kuitenkin olemme edelleen tekemisissä ja hän tietää sen, että hyvin isolla todennäköisyydellä olen valmis seurustelemaan hänen kanssaan, mikäli hänellä tulee avioero.
Ei ihan vastannut sinun viestiisi, mutta kyllä se elämä sieltä vielä tulee takaisin. Vaikka rakastin omaa vaimo eron aikaan paljon, hän ei selvästi minua, niin avioero ei satuttanut läheskään niin paljoa kuin tuo nuoruuden ero, vaikka olimme yhdessä melkein 20 vuotta. Sen suurin elämänrakkaus pysyy aina.
Vaikuttaa että eron syyt on aivan liian kevyitä. Nykyisin ei nähdä vaivaa ja pidetä kiinni.