Onko kuinka yleistä saada jo 15 vuotiaan ensimmäisiä paniikkikohtauksia? Muistan kun oli 2015 kesä ja pyöräilin kouluun ja yhtäkkiä tuli spontaanisti mieleen kuinka maailma voisi olla jonkinlainen simulaatio ja yhtäkkiä kaikki tuntui kuin olisi alkanut pyörittää ja ajattelin että olenko oikeassa sittenkin että elämä olisi valetta. Koko loppumatka sitten olo tuntui hyvin sumuisella, aivan kuin puolet tajunnasta olisi kadonnut ja näköaistikin tuntui vähän oudolta kun oli oppitunti. Jostain syystä ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi käydä terveydenhoitajalla kun siihen liittyi suuri häpentunne.
Sama tunne sitten jatkui koko kesän, eli sellainen epätodellisuuden tunne. Olin muutama kuukausi aiemmin kuullut psykoosista, ja ajattelin sitten että olenko nyt itse saanut sen myös kun kaikki tuntui niin sumuiselta ja epätodelliselta. Oletin tämän olevan totta niin usein kommentoin keskustelupalstalla nimimerkillä "Psykoosissa oleva".
Onko tuollaiset teidän mielestä kovin yleisiä? Itse uskoin että se olisi melko poikkeuksellista mutta kun on lukenut muiden ihmisten tarinoita niin ne vaikuttavat vielä äärimmäisiltä. Onneksi ei ole koskaan tullut oikeaa psykoosia ikinä.
Sama tunne sitten jatkui koko kesän, eli sellainen epätodellisuuden tunne. Olin muutama kuukausi aiemmin kuullut psykoosista, ja ajattelin sitten että olenko nyt itse saanut sen myös kun kaikki tuntui niin sumuiselta ja epätodelliselta. Oletin tämän olevan totta niin usein kommentoin keskustelupalstalla nimimerkillä "Psykoosissa oleva".
Onko tuollaiset teidän mielestä kovin yleisiä? Itse uskoin että se olisi melko poikkeuksellista mutta kun on lukenut muiden ihmisten tarinoita niin ne vaikuttavat vielä äärimmäisiltä. Onneksi ei ole koskaan tullut oikeaa psykoosia ikinä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan niin on että paniikki kohtauksen voi saada missä iässä hyvänsä . Toiset meistä on varustettu herkällä hermo systeemillä , sillekään ei voi mitään..
Mutta aiihen on lääkkeet olemassa joten ei kannata kärsiä turhaan
Hei
Voiko esim. Autismi vaikuttaa paniikkihäiriön syntyyn? Itse olen myös nuoruudessa huomannut tiettyä piirteitä itsessään jotka ehkä saattaisivat viitata autismiin kuten sosiaalisten tilanteiden vaikeus, ulkoisten ärsykkeiden yliherkkyys jne? Itse huomannut myös että yliherkkyys näihin vahvistaa aika paljon ahdistusta, mutta en ole sen tarkempiin tutkimuksissa käynyt ja autismia ei ole myöskään diagnosoitu.
Olen myös huomannut että tietyt paikat joissa ei riitä aikaa miettiä tai ruminoida liikaa kuten armeija, niin siellä sitten en kertaakaan kokenut ahdistusta, ainakaan samanlaista paniikkihäiriötä mitä siviilielämässä. Onko siihen mitään syytä minkä takia tämä tapahtuu paljon vähemmän stressaavassa tilanteissa kuten omassa kodissa mutta ei niissä missä ahdistusta oikeasti pitäisi olla eniten?
Jep ite sain ekat paniikki kohtaukset saman ikäsenä. Nykyisin 24 vuotiaana niitä ei oo ollu enää vaikka ei oo lääkitystä just siihen.
Sain paniikkikohtauksia 10 vuotiaasta noin 35-vuotiaaksi. Enää en saa niitä, kun ole tk-eläkkeellä ja vähentänyt ihmiskontaktit minimiin.
Minulla oli n. 16-30-vuptiaana paniikkihäiriö, joka johtui sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Olin epävarma itsestäni, ajattelin jatkuvasti, mitä muut mahtoivat minusta ajatella, pidin itseäni huonona ja heikkona ihmisenä, luuserina, ja luulin, että muutkin pitivät, että muka tiesivät millainen olin, vaikka eivät edes olisi tunteneet minua.
Pelkäsin hyväksytäänkö minua, kelpaanko kenellekään, mokaanko jotain, jne.
Elämäntapani oli huonot, päihteiden käyttöä oli runsaasti. Se teki sen, että itsetunto vajosi olemattomiin, ja sen seurauksena tuli tuo paniikkihäiriö.
Vuosien jälkeen sain elämäni tasapainoon, ongelmat käsiteltyä, etenkin psyykkiset, opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, meni paniikkikohtauksetkin ohi.