kunnioittaaksenne tämän palsta surevia ja heidän suruaan.
Tämä ei ole itsemurhapalsta, kirjoittakaa osioon "Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys"
Anonyymi-ap
401274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ihan niin aika itsekästä sinänsä näistä itsemurhista kirjoittavat kun eivät ota huomioon että surevia on myös palstalla , se kun joka päivä kirjoittelevat. Aina ei ole edes kysymys muusta kun pilailuista ja sekin on mielestäni kamalaa , että pilaillaan asioilla vaan saadakseen. Ihmiset uskomaan. . Tiedän että joku porukka oli oikein yhteistoimin laiteltu kummallisia asioita itsestään ja sitten heillä on hauskaa kun joku vastaa.
Joten pitää ilmoittaa seurantaan viestit jotka eivät kuulu palstalle .
ON HIRVITTÄVÄN TAHDITONTA TULLA TÄNNE ITKEMÄÄN
KUN EI TIEDÄ MITEN ITSENSÄ TAPPAISI, KUN TÄÄLLÄ
IHMISET SUREVAT LÄHEISENSÄ KUOLEMAA.
Pitäisikö itsemurhaajille olla oma palsta? Jossa olisi joku mielenterveysihminen päivystämässä.
Saisivat apua
Itsemurhaa pohtiville on palsta suomi24:ssä:
Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys
On muitakin apuja olemassa, mihin voi soittaa, ottaa yhteyttä ja saada apua.
Eivät ihmiset oikein löydä sinne ja
sehän on sitäpaitsi Suomi24:n
tehtävä luoda uusia palstoja kullekkin
käyttäjäryhmille.
Niitä, joita tuo itsemurha jutut tällä
palstalla häiritsevät, voisivat tehdä
myös itse ehdotuksia Suomi24:n ylläpidolle.
Pitöisikö tämän palstan nimi
muuttaa, koska nyt tämä
suorastaan vetää myös itsemurhaa
harkitsevia puoleensa.
Ei tämän palstan nimeä kannata muuttaa, lukijoitten pitäisi ymmärtää
keille tämä on.
Ensinnäkin itsetuhoisuutta. käytetään usein jonkinlaisen uhkana, vaan kun täällä kukaan ei tiedä yhtään mitään henkilöstä , niin miksi kirjoitellaan sellaisia , ja mitä niillä kirjoituksilla halutaan. Minulla ainakin on suru ollut päällä kun moni ystävä kuoli vuoden sisällä ja tunti ettei ne surusanomat lopu koskaan . Ja kun sitten yrittää häivyttää mielestään tuskaa ystävien poismenosta niin eikö tämä itsetuhoinen taas ole käynnissä , sellaisista asioista
voi tämä kirjoitella palstalle joska on sellaisia sairauksia varten ..
...
Ja sehän on sellainen asia, että sinä ett sitä päätä, kuka tälle palstalle
kirjoittaa mistäkin syystä. Itsemurhaa tai itsemurha ajatuksia voi edellyttää
myös suuri suru. Entäs ne, jotka kirjoittavat lemmikin kuolemasta tälle
palstalle. Eikö lemmikin omistajilla voi olla omaa surupalstaa, kun aika
lemmikkistä, oli sen laji sitten mikä tahansa, aika jättää.
Ei kaikki itsemurhaa aikovat ole masentuneita, kyllä on paljon myös parisuhteen
ongelmia, taloudellisia vaikeuksia tsm.
Kuolema pysäyttää. Se aloittaa uuden ajanjakson surijan elämässä ja laittaa arjen uusiksi. Suru kulkee kantajansa mukana, eikä sille ole aikataulua, eikä lopullista päätepistettä. Surua ei voi tai tarvitse suorittaa. Suru ei ole työtä, vaan elämään kuuluva tunne, joka kertoo siitä, että menetetty henkilö on ollut merkityksellinen.
Suru ei ole staattinen, pysyvä tunne, vaan sen luonne aaltoilee. Välillä voi tuntua, että surun alle musertuu, välillä helpottaa ja sureva saa hengähtää. Sitten tosiasia menetyksestä jysähtää tietoisuuteen ja nostaa kipeät tunteet pintaan.
Kukaan muu ei voi tietää, mitä surevan sisällä tapahtuu ja miltä hänestä tuntuu, kuin sureva itse. Surun, ahdistuksen ja kaipauksen tunteet ovat hyvin tuskallisia.
Viisas ihminen ymmärtää ottaa sen huomioon.
Hienotunteinen kunnioitus surevaa kohtaan kuuluu inhimilliseen
kanssakäymiseen ja käytökseen.
Mutta kun me suomalaiset ja ihmiset yleensäkin ollaan ollaan niin hirveän kömpelöitä
näissä suruasioissa. Hesarissa, oli juttu eräästä naisesta, jonka tyttärensä kuoltua, ihmiset
kävivät vaan pikaiseen tyrkkäämässä jonkin kukkapuskan ovenraosta ja sitten äkkiä pois.
Naisen tytär ja tyttären lapset olivat kuolleet perhesurmassa.
Itsemurhan suunnittelu ei ole suru, vaikka ihminen olisikin vaikeassa tilanteessa.
Voimkamala . Kaikkea sitä sattuu. Millä omaiset silloin jaksavat jos ei kukaan vaan tule luo ja sano olen tässä sinua varten. Pieni Haltikin merkitsee paljon. Vaan moni ei oikein osaa käsitellä näitä tapauksia , sillä ei kai se ole meininki että surevan on lohduettava naapuriaan jolla on perhe tallella.
On olemassa myös hyviäkin ihmisiä jotka tietävät prikulleen miten toinen kohdataan suuren surun keskellä.
Eikö joku joka on menettänyt rakkaampansa voi miettiä että parempi olis päästä hänen luo.?
Itse oon menettänyt rakkaan ihmisen ja kauan meni jotta jaksoin taas elää...
Edelleen vaihtaisin hänen kanssaan paikat koska hänen ei tarvi olla yksin
Minun kohdallani sanottiin vain että mitä mä enää suren. Ikävä ja suru muistuttaa aina juhlapäivinä ja ikinä en ole yhtä onnellinen kuin ennen vanhaan. Elämä ennen hänen kuolema ja hänen kuoleman jälkeen.
En tunne olevani kokonainen ilman häntä.
Elään ja hengitän kun Jumala teki virheen ja väärinpäin meni..
Jatkan elämää yksinään
Mun kohdalla jäin täysin yksin eikä ollu ketään lähellä pahimpaan aikaan. Selvisin ihmeen voimalla
Surun, ahdistuksen ja kaipauksen tunteet ovat hyvin tuskallisia.
Viisas ihminen ymmärtää ottaa sen huomioon eikä kirjoita tänne
miten saisi itsensä hengiltä.
Toivoisi, että itsemurha suunnittelevat ymmärtäisivät aloituksen.
Jonkun verran on mennyt perille ?
voi sitä sanoa näin eli yrittää neuvoa ettei kirjoita väärälle palstalle mutta ottakee huomioon se, että joillakin ihmisillä voi olla rajoittunut älykkyystaso tai esim hahmotushäiriö aivoissa ja vastaukseksi ei kelpaa "no miksi sitten kirjottaa netissä jos ei osaa kirjoittaa" koska mun vastaus tulee tässä "koska kaikilla maailman ihmisillä on oikeus kirjoittaa mielipide"
Olet ihan oikeassa kirjoittamisoikeudesta netti palstoilla synonyymi 2025-01 - 28 18:32:19.
Näin teen itekin iäkkäänä mieseläjänä. Hyvii jatkoi.
Tämä palsta on läheisensä menettäneitten surukeskustelua varten.
Hyvä muistutus, kiitos !
Jotkut jopa pelleilevät täällä. Se on rankkaa läheisensä menettäneelle.
Kunnioittakaa toisten surua.
Onko liikaa pyydetty, että teille oikealle palstalle tai hankkisitte ammattiapua ?
Hankkikaa ammattiapua. Ei tämä ole sitä. Tämä on läheisensä menettäneille
sureville ihmisille tarkoitettu palsta.
Jotkut eivät kestä kun menettää rakkaampansa... itse elin pitkään pimeydessä kunnes pääsin pois...
Nosto.
Nosto.
Nosto.
Nosto.
Nosto, kun ei tunnu menevän perille.
Nosto.
Ei mene perille.
Nostin vaikka en ole AP .
On olemassa erilaisen surun voimakkuita ja joskus sureva voi miettiä kuinka vaikeaa on tulevaisuus ja toivoa että Jumala ottaisi pois.
Suru ja tuska ei häviä välttämättä ikinä ja jotkut itseään vahvoina pitäneet eivät kestä kun rakkaampansa kuolee.
Surun keskellä voi ajatella että jossain missä lie kuolleet ovatkin on parempi paikka kuin tämä.
Ilman rakkaampansa tuntee tyhjiön ja on vaikeaa rakentaa elämän uudestaan.
Surun edessä viimeistään tajuaa, ettei olekaan niin vahva jos niin on luullut.
Kiitos 00041 sanoistasi. Ne hiukan lohduttivat minua. Se, että ymmärrät
lohdutti.
Ilman rakkaampansa on vaikeaa jatkaa elämää kun ei ole enää ketään. Yksin seiniä katson