Teksti Lauri Ahtiainen / TM
Olen huolissani vetyautokeskustelun hiipumisesta. Tuoreimman Tekniikan Maailman sähköautovertailun palautteesta ei ole tainnut löytyä yhtäkään kommenttia, jossa kehotetaan odottamaan vetyautoja.
Sähköautot ovat kyllä kehittyneet. Nopeat pikalataukset ja hyvin kattava pikalatausverkosto tekevät pitkänkin matkan sähköautoilusta helppoa. Osa pääsee nauttimaan kotilatauksesta, jolloin satojen kilometrien toimintamatka on käytössä joka aamu. Suomen edullisen sähkön ansiosta ajokustannuksetkin ovat todella alhaiset. Talvella sähköautoilijaa miellyttää puhelimella käynnistettävä esilämmitys.
Kaikki nämä hyvät puolet kalpenevat yhdelle vetyauton vahvuudelle, jota tuskin kukaan on ajatellut. Paljastan nyt teille tämän salaisuuden.
Se liittyy vetyauton pakokaasuihin. Vetyauton polttokennossa vetymolekyylit yhtyvät happeen. Tuloksena syntyy sähköä ja divetyoksidia eli tuttavallisemmin vettä. Epäilemättä reaktio ei ole täysin häviötön, eli vesi lämpenee.
Tässä lämpimässä vedessä piilee vetyauton salattu mahdollisuus. Autossa lämmin vesi voidaan johtaa putkilla kojelautaan mukitelineen päälle, jossa autoilija voi virkistää unista oloaan lämpimällä teellä. Premium-autoissa putkistoon voidaan lisätä pieni pumppu ja kahvikapseliteline. Osaaminen tähän on valmista, sillä ovathan Englanti ja Japani tunnettuja teekulttuuristaan ja Italia ja Ranska kahvista. Saksalaisella autoteollisuudella voi olla edessä kovat paikat, sillä ainakaan minä en pidä saksalaisesta kahvista.
Koska vetyautolla on nettikeskustelujen perusteella huiman pitkä toimintamatka, voi tämän keksinnön ansiosta ajaa vihdoin Lappiin pysähtymättä edes kahvitauolle. Se jos mikä pistää naapurin diesel-Antin kateelliseksi ja Abc-liikenneasemat konkurssiin. Ehkä kertakäyttökuppeja myymällä pysyvät valot päällä torneissa.
Olen keksinnöstäni niin vakuuttunut, että harkitsen sen patentointia. Suomalaiset juovat tunnetusti valtavat määrät kahvia, joten tällä keksinnöllä saisimme ehkä pahasti ikääntyvän autokantammekin uudistumaan. Kahviporkkanaa parempaa kannustinta saa hakea. Kansantaloudellisestikin vaikutus olisi huima, sillä teollisuuden tuottavuus paranisi, kun työkseen ajavat voisivat juoda kahvinsa ajoneuvon liikkuessa. Muut pääsisivät töihin aikaisemmin, kun aamukahvin voisi juoda ratissa.
Ideani saa tukea fysiikasta, mikä on aina huojentavaa. Toyota Mirai -vetyauton wltp-kulutus on 0,79 kg/100km. Polttamalla 0,79 kilogrammaa vetyä syntyy 7,05 kilogrammaa vettä. Siitä riittäisi varmasti sumppiin, vaikka polttokennon prosessi näyttääkin hyödyntävän osan pakokaasu-vesihöyrystä toimiakseen.
Mirai käyttää protoninvaihtopolttokennoa (Proton exchange membrane fuel cell eli PEMFC), joka pikaisen googlauksen perusteella toimii noin 80 °C:n lämpötilassa. Se on kahvissa ongelma, mutta mainio esimerkiksi vihreään teehen. Korkeammissa lämpötiloissa toimivia polttokennoja kehitetään. Pelkään, että joku valkotakkinen tuplatohtoritutkija on saanut saman idean, ja nyt hän kammiossaan kehittää käytännön sovellusta minun ideastani.
Vaan ei hätää, vaikka henkilöautopuoli olisi menetetty. Matkailuajoneuvoalalla vasta mahdollisuuksia olisikin! Tietysti matkailuautossa maistuisi kahvi tien päällä, mutta vallankumouksellisempaa olisi lämmittää käyttövesi ajomatkan pakokaasuilla. Hyötysuhde olisi huima, kun karavaanari rentoutuisi ajopäivän päätteeksi polttokennon pakokaasuista syntyneessä paljuvedessä.
Olen täysin varma, että tällä keksinnöllä vetyautot voittavat maailman ja sähköauto häipyy jälleen kerran historiaan. Sillä mitä hyötyä on siitä, että auto latautuu vaivatta kotipihassa ja kulkee halvalla, kun vaihtokauppana on kuppi lämmintä kahvia?
Olen huolissani vetyautokeskustelun hiipumisesta. Tuoreimman Tekniikan Maailman sähköautovertailun palautteesta ei ole tainnut löytyä yhtäkään kommenttia, jossa kehotetaan odottamaan vetyautoja.
Sähköautot ovat kyllä kehittyneet. Nopeat pikalataukset ja hyvin kattava pikalatausverkosto tekevät pitkänkin matkan sähköautoilusta helppoa. Osa pääsee nauttimaan kotilatauksesta, jolloin satojen kilometrien toimintamatka on käytössä joka aamu. Suomen edullisen sähkön ansiosta ajokustannuksetkin ovat todella alhaiset. Talvella sähköautoilijaa miellyttää puhelimella käynnistettävä esilämmitys.
Kaikki nämä hyvät puolet kalpenevat yhdelle vetyauton vahvuudelle, jota tuskin kukaan on ajatellut. Paljastan nyt teille tämän salaisuuden.
Se liittyy vetyauton pakokaasuihin. Vetyauton polttokennossa vetymolekyylit yhtyvät happeen. Tuloksena syntyy sähköä ja divetyoksidia eli tuttavallisemmin vettä. Epäilemättä reaktio ei ole täysin häviötön, eli vesi lämpenee.
Tässä lämpimässä vedessä piilee vetyauton salattu mahdollisuus. Autossa lämmin vesi voidaan johtaa putkilla kojelautaan mukitelineen päälle, jossa autoilija voi virkistää unista oloaan lämpimällä teellä. Premium-autoissa putkistoon voidaan lisätä pieni pumppu ja kahvikapseliteline. Osaaminen tähän on valmista, sillä ovathan Englanti ja Japani tunnettuja teekulttuuristaan ja Italia ja Ranska kahvista. Saksalaisella autoteollisuudella voi olla edessä kovat paikat, sillä ainakaan minä en pidä saksalaisesta kahvista.
Koska vetyautolla on nettikeskustelujen perusteella huiman pitkä toimintamatka, voi tämän keksinnön ansiosta ajaa vihdoin Lappiin pysähtymättä edes kahvitauolle. Se jos mikä pistää naapurin diesel-Antin kateelliseksi ja Abc-liikenneasemat konkurssiin. Ehkä kertakäyttökuppeja myymällä pysyvät valot päällä torneissa.
Olen keksinnöstäni niin vakuuttunut, että harkitsen sen patentointia. Suomalaiset juovat tunnetusti valtavat määrät kahvia, joten tällä keksinnöllä saisimme ehkä pahasti ikääntyvän autokantammekin uudistumaan. Kahviporkkanaa parempaa kannustinta saa hakea. Kansantaloudellisestikin vaikutus olisi huima, sillä teollisuuden tuottavuus paranisi, kun työkseen ajavat voisivat juoda kahvinsa ajoneuvon liikkuessa. Muut pääsisivät töihin aikaisemmin, kun aamukahvin voisi juoda ratissa.
Ideani saa tukea fysiikasta, mikä on aina huojentavaa. Toyota Mirai -vetyauton wltp-kulutus on 0,79 kg/100km. Polttamalla 0,79 kilogrammaa vetyä syntyy 7,05 kilogrammaa vettä. Siitä riittäisi varmasti sumppiin, vaikka polttokennon prosessi näyttääkin hyödyntävän osan pakokaasu-vesihöyrystä toimiakseen.
Mirai käyttää protoninvaihtopolttokennoa (Proton exchange membrane fuel cell eli PEMFC), joka pikaisen googlauksen perusteella toimii noin 80 °C:n lämpötilassa. Se on kahvissa ongelma, mutta mainio esimerkiksi vihreään teehen. Korkeammissa lämpötiloissa toimivia polttokennoja kehitetään. Pelkään, että joku valkotakkinen tuplatohtoritutkija on saanut saman idean, ja nyt hän kammiossaan kehittää käytännön sovellusta minun ideastani.
Vaan ei hätää, vaikka henkilöautopuoli olisi menetetty. Matkailuajoneuvoalalla vasta mahdollisuuksia olisikin! Tietysti matkailuautossa maistuisi kahvi tien päällä, mutta vallankumouksellisempaa olisi lämmittää käyttövesi ajomatkan pakokaasuilla. Hyötysuhde olisi huima, kun karavaanari rentoutuisi ajopäivän päätteeksi polttokennon pakokaasuista syntyneessä paljuvedessä.
Olen täysin varma, että tällä keksinnöllä vetyautot voittavat maailman ja sähköauto häipyy jälleen kerran historiaan. Sillä mitä hyötyä on siitä, että auto latautuu vaivatta kotipihassa ja kulkee halvalla, kun vaihtokauppana on kuppi lämmintä kahvia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jep, vetyauto on kallis kahvinkeitin. :D
Mirailla vaan ei pääse oikeassa elämässä WLTP mukaisiin lukemiin kuin harvoin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17152427/toyota-mirai-todellinen-kantama-tankilliselle-alle-500km-mittariston-mukaan-