Suomen soitetuimmat ja levytetyimmät sinfoniathan eivät ole millään mittapuulla tarkasteltuna suuria orkesteriteoksia varsinkaan myöhäisromanttisen sinfoniatradition kriteereillä arvioituna, ei syvyysperspektiivin, kuin mittasuhteidenkaan, muodon ja rakenteen laajamittaisuudenkaan osalta arvioituna, vaan ne kuuluvat klassisoivina ja muodoltaan kompakteina sinfonioina pienten sinfonioiden sarjaan, jota Sibelius edustaa kansallisromanttisena säveltäjänä. Melartinkin edustaa saksalaiseen orkesteritraditioon perustuvilla sinfonioillaan kansallisromantiikkaa, mutta muodoltaan Mahlerilta ja tematiikaltaan Bruckneriltakin vaikutteita ammentaneena on emotionaaliselta voimaltaan edellistä kuuluisampaa suomalaista vahvempi ja syvällisempi tunnoissaan ja muodoltaan laajempi. muista Sibeliusta paljon jykevämpiä ja jo hiukan modernimpia sinfonioita edustaa Saikkolan campale sinfonia.
Onko suomessa sävelletty oikeasti suuren luokan sinfonioita?
Anonyymi-ap
3180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Myös Sibbeä paljon suurempiin sinfonioihin kuuluvat myös Rannan lähes tunnin mittainen ja värikkääksikin mainittu oratorio volgare kuoroille, solisteille ja orkesterille uusklassismissaan sisältäen hyvinkin tiheääkin polyfonista kudostakin käsittäviä jaksoja ja suuri sinfonia Dell'arte, jota kritiikki luonnehti hyvin merkittäväksi sinfoniaksi.
Beatlesin Sgt. Pepper on kuulemma saanut alkunsa kuuluisan v. 1966 Yyyterin vierailun yhteydessä Noormarkussa.
Se ei ole sinfonia.