Hei, mitäköhän pitäisi tehdä. Oon lukiossa opiskeleva tyttö ja mulla tulee aika välillä hirveen huono ja oksettava olo, vaikken koskaan oksenna. Jalkaa tärisyttää ja en pysty keskittymään mihinkään. Tilanne pahenee aina kun luokassa on esim. Hiljaista tai pahimillaan tunnin alussa/keskellä kun tiedän etten pääse pitkään aikaan pois. Tätä on ollut jo ala-asteella, esim. Matikan tunnilla minulla ei ollut kavereita ja istuin aina yksin hiljaa. Välillä tuli hirveä olo ja oksetti. Ahdisti myös. Tämä tapahtuu säännöllisesti ehkä muutaman kerran kuukaudessa tai pidempinä jaksoina, kerran jatkuva paha olo kesti yli viikon. Juon, syön ja liikun normaalisti. Kotona sama välillä jatkuu, eli se ei ole pelkästään ns koulun vika. Tietenkin ajattelen kotona seuraavaa koulupäivää ja se voi johtua siitäkin. Mitäköhän pitäisi asialle tehdä? Tuntuu oudolta kertoa kenellekkään. Kiitos jos vastaatte
Jatkuva huonon olon tunne
Anonyymi-ap
10263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko sinulla muuten kavereita, vapaa-ajalla, koulussa ?
Kuulosti oudolta tuo, kun kerroit, että matikantunnilla ei ollut kavereita, istuit hiljaa.
Ei kai keskellä tuntia tarvitsekaan kavereiden kanssa höpötellä, vaan opiskella ?
Silloin kun sinua ahdistaa siellä luokassa, niin mitä ajattelet sillä hetkellä ? Mietitkö jotain itseesi liittyvää, vaikka että, oletko tarpeeksi hyvä, tai luokkakavereista jotain, miten he ehkä sinuun suhtautuvat, tms. ?
Tuleeko sinulle luokassa mitään paniikin tunteita, esim. että tekisi mieli lähteä ulos luokasta kesken tunnin ?
Mitä ajattelet itsestäsi, mitä mieltä olet itsestäsi ? Tykkäätkö itsestäsi, vai onko joku juttu, mistä et itsessäsi pidä ? Tuollaisetkin asiat voi vaikuttaa ahdistukseen/ahdistumiseen.
On kavereita, ei toki aina kun ollaan eri kursseilla. Pidän itsestäni enkä vertaa itseäni muihin millään tavalla. Yhtäkkiä tulee vaan outo tunne ja tekisi mieli lähteä luokasta pois, en tietenkään voi. En tosiaan ole varma miksi, koska minua ei varsinaisesti ahdista ihmiset ympärilläni, ryhmätyöt ym sujuvat ongelmitta.
Kuulostaa paniikki häiriöltä , siihen on lääkkeet olemassa . Ei kannata kärsiä turhaan vaan mennä hakemaan apua lääkäriltä
Minulle aiheuttaa ahdistusta nykyhallituksen leikkauksiin jotka koskevat heikoimpia. SUOMEN HALLITUS ON ROTTAHALLITUS. ROTATKIN SYÖVÄT LAKITOVEREITA.
Ihan totta monet muuta ahdistuvat näistä muutoksista, mutta eihän hallitus ole mitenkään ihmis ystävällinen joten eikös Riika ole sanonut ettei empatia kuulu politiikkaan, mutta sairastumiset sitten vissiin kuuluu heidän politiikkaansa ja se että otetaan ja vähennetään terveyskeskuksia ettei ihmisillä ole sairauden tullessa pahemmasti valinnan varaa heikot kuolee . Pakkomuuttoja vanhuksille , heillä ei saa olla liikaa asumisessa neliöitä. Silloin van pihalle viimeisinä elin vuosiaan. Uuteen asuntoon , joka sekin masentaa ihmisiä
Ruokakaupoissa näkee miten kallista kaikki on nykyään , niin että kaiken järjen mukaan , on ihme että vanhuksilla vielä henki pihisee. Vaan hiusten leikkauksin maksaa maltaita . Lääkärikäynnit ja lääkkeet , joten niin sitä vaan ihmisiä kyykytetään , siis ihmisiä jotka ivat olleet tarpeellinen osa suomalaisia jotka ovat tehneet työtä maksaneet veroja etä valtiontalous on pysynyt toivotuissa lukemissa, eivät myöskaan olleet sairauskirjoilla koskaan vaan kuumeessakin töihin. Koska näkivät sen velvollisuudekseen . Näitä ihmisiä nyt sitten pommitetaan, peloitellaan että eläkkeet pienenee . Jos aloittaisivat toisesta päästä sen säästämisensä , katsoisivat että suomalaiset nuoret saisivat työtä eivätkä valitsisi niin kovasti ettei en nyt tuollaista työtä ala tekemään , jos ei työ kelpaa niin ei myöskään korvauksia .
Joten ei ihmise että ihmiset tuntevat tuska tiloja kun tuntuu että elämässä ei ole mitään toivoa , ja kun toivonsa menettää niin menettää elämisen halunsa .
Lajitovereita
Kehollinen paniikkikohtaus,eli on kehomuistissa vaikka mieli olisikin ok. Olisko juttelusta apua jollekin koulun terveydenhoitajalle kenties. Toisaalta pieni altistuminen ei oo pahitteeksi esim.stressipallon puristaminen vie ajatukset pois paniikista tai sitten syvään hengitys.Lohdullista on että vaikka keho huutaa vaaraa niin se on vain väärä hälytys.
Mielestäni kannattaa mennä keskustelemaan lääkärin kanssa asiasta etekkin kun on jo niin kauan kärsinyt vaivasta .
Mene lääkäriin siitä vaivasta niin saat lääkkeet jotka auttavat. Minulla oli kerran nuoruudessani sellainen vaihe ja se oli kamalaa. Sain lääkkeet siihen otettavaksi tarpeen tullessa ja lopulta vaiva katosi kokonaan jaa lääke silti oli aina mukana että ” jos sattuis tarvitsemaan” joten apua on saatvilla ei tartte kärsiä turhaan , kannattaa pitää huoli terveydestään .
Kiitos kaikille vastaajille! -ap