Hildesheimerin väite, että Haydn kvartettojaan säveltäessään Mozart halusi "kerrankin" oppia jotakin säveltämisestä, tuntuu kummalliselta sikäli, että Mozarthan opiskeli musiikkia isänsä johdolla koko pienen ikänsä, joten hän taatusti oppi ja halusi oppia moneen kertaan, paitsi soittamaan eri soittimia, myös säveltämään jo lapsuudessaan, eikä vasta päälle parikymppisenä, kuten Hildesheimer antaa ymmärtää, joten sana "kerrankin" tuntuu meistä suorastaan käsittämättömältä, vaikka uskoisimmekin siihen paljon kuulutettuun legendaan, jonka mukaan kaikki kävi Wolfgangilta leikkivän helposti osatessaan esim. soittaa viulua ilman minkäänlaista harjoittelua, mutta oli silti säveltäessään esikuvien vaikutukselle altis ja matki heidän tyyliään ainakin aluksi, kunnes kykeni luomaan omintakeista säveltaidetta ja sulauttamaan monista erilaisista lähteistä saamansa vaikutteet persoonalliseksi synteesiksi.
Ensimmäisissä viulukonsertoissaan v. 1775 ja v. 1776 säveltämissään pianokonserrttoissaan hän alistui liian kevyesti galantin tyylin säännöille, eikä kyennyt tai aateliston makua sävellystyössään noudattaessaan edes pyrkinyt luomaan mielestäni yhtä kypsää ja persoonallista säveltaidetta, kuin häntä vanhempi Haydn jossain määrin jo joissakin 1760 luvulla säveltämissään piano-ja viulukonsertoissaan, sinfonioista ja kvartetoista puhumattakaan, ja jonka hämmästyksekseni olen joutunut toteamaan, vaikka Mozart, turmelematta tätä galanttia tyyliä, jalosti sitä ja antoi sille uuden emotionaalisen syvyysulottuvuuden kypsimmissä viulukonsertoissaan ja suurissa pianokonsertrtoissaan wienissä, joista varhaisimpia 1782 sävellettyjä teoksia Haydnilta saadut vaikutteet, mm. kontrapunktin ja temaattisen rikkauden muodossa hedelmöittivät ja C duuri konserton finalen teema on Maasalon mukaan kuin suoraan jostakin Haydnin sinfoniasta
Ensimmäisissä viulukonsertoissaan v. 1775 ja v. 1776 säveltämissään pianokonserrttoissaan hän alistui liian kevyesti galantin tyylin säännöille, eikä kyennyt tai aateliston makua sävellystyössään noudattaessaan edes pyrkinyt luomaan mielestäni yhtä kypsää ja persoonallista säveltaidetta, kuin häntä vanhempi Haydn jossain määrin jo joissakin 1760 luvulla säveltämissään piano-ja viulukonsertoissaan, sinfonioista ja kvartetoista puhumattakaan, ja jonka hämmästyksekseni olen joutunut toteamaan, vaikka Mozart, turmelematta tätä galanttia tyyliä, jalosti sitä ja antoi sille uuden emotionaalisen syvyysulottuvuuden kypsimmissä viulukonsertoissaan ja suurissa pianokonsertrtoissaan wienissä, joista varhaisimpia 1782 sävellettyjä teoksia Haydnilta saadut vaikutteet, mm. kontrapunktin ja temaattisen rikkauden muodossa hedelmöittivät ja C duuri konserton finalen teema on Maasalon mukaan kuin suoraan jostakin Haydnin sinfoniasta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mozart todella opiskeli säveltämistä moneen otteeseen paitsi isänsä johdolla, niin myös Bolognassa Padre Martinin luona renesanssimusiikin saloja ja fuugan taitoa kenties oppimassa ja raapusti pieniä sepitelmiä nuottivihoihin ja murrosiässä päkersi harjoitustehtävinä palvelevien messusävellyksien parissa sen lisäksi, että jokaisen uuden sävellysmuodon omaksuminen edellytti harjoittelua pienistä pianokappaleista sinfonioihin ja oopperoihin.