Oletteko kokeilleet? Onko sukupuun tekeminen onnistunut?
Ovatko saamanne tiedot olleet oikein?
Ovatko saamanne tiedot olleet oikein?
Sukututkimus netissä
Anonyymi-ap
72785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Olen kokeillut mutta meni maku kun laittoivat yhden tädin sinne jolla muka olisi ollut peräti kaksi lasta . Tämä täti oli vanhapiika ja jotenkin sairas koko elämänsä ja häne ei ollut koskaan ollut yhdenkään miehen kanssa .eli elämänsä toisten hoidettavana. Äen jaksanut korjata asiaa , vaan ajattelin ettei en jatka tutkimuksia , vaikka sukujuuret kyllä olisi kiinnostneet kovasti .
Ihmisillä on samoja nimiä , se ei tarkoita sitä että oltaisiin sukua jotenkin , joten en oikein luota näihin juttuihin .
Itselleni lähetetään kaiken aikaa tietoja suvuista, joihin ei itsellä mitään verisiteitä:
- erään miessukulaisen toisen vaimon ensimmäisen miehen suvun tietoja!
- toisen puolisukulaisen ensimmäisen vaimon äidin sukutietoja.
Ihmettelen tällaista. Itselleni on selvinnyt noista vieraista suvuista asioita, joita nuo ihmiset itse eivät ehkä toivoisi koko kaukaiselle (enon tädin kummin kissan kaiman serkun) suvuille levitettävän.
Sukulaisiksi miellän ainoastaan aidosti verisukulaiset.
Muut eivät ole "omaa sukuani", vaan "sukulaisten sukulaisia".
Olet varmaan myös todennut, että kuulut sasalaiseen sotilassukuun, kuten monet sukutukijat ennen sinuakin, kun ovat löytäneen ruotusotilaan sotilastorpasta sotilasnimellä Jakob Stolt.
Minun sukuni tavallisia vähäpätöisiä ettei olisi luullut kiinnostan, historia aina kiinnostanut niinpä aloitin etsimään tietoa. Nuorempi veljeni oli tietämättäni aloittanut sukututkimusta, no jätin omat tutkimukset sikseen. Veljeni sai selville suvustani on tehty jopa kaksi kirjaa, on pidetty yhteisiä tilaisuuksia, sukuamme löytyy jokaisesta maanosasta eniten venäjältä ja virostakin.
Kaukaisia sukulaisia löytyy jokaisesta suvusta, en ole kysynyt veljeltäni miten pitkälle päässyt isäni ja äitini sukuhaarasta, toinen haara juontaa venäjän karjalaan, toinen tänne savoon.
Jokaista kiinnostaa oman suvun historia, vitsin mukaan siihen asti, kunnes hevosvaras löytyy.
Todellisuudessa sukututkija ilahtuu kun löytää kaukaisesta suvun jäsenestä muutakin tietoa kuin päivämäärät.
Suomessa vaadittiin auttava lukutaito jokaiselta ripille pääsevältä nuorelta, ja kinkereillä taito punnittiin, ja naimalupa saatiin. Seurakunnissa pidettiin rippikirjaa, johon merkittiin syntymät, ripillepääsyt jne. ja sarakkeessa on rasti merkittynä, kun rippilapsi on osannut Luteeruksen opit.
Suomen rippikirjajärjestelmä kertoo kaikista Suomen kansalaisista nämä perustiedot 1600-luvulta lähtien, ja sen johdosta kansamme on erittäin tarkasti rekisteröity ja tutkittu. Tietysti on monet kirjat palaneet tulipaloissa, mm. Ison Vihan aikana kaikki kirkot ja arkistot tuhottiin monen vuoden ajalta, mutta sinnikäs tutkija pääsee näiden aikojen yli.
Netin huuhaa-tutkimukset hajottavat tuloksia, koska niissä ei mainita viitetietoja, ja niin samalla sukunimellä olevat esipolvet saattavat sekaantua saman suvun jäseniksi vailla minkäänlaisia perusteluja. Ja sitten saamme kuulla niistä naimattomista tädeistä, joilla on lapsia kuin taivaan lahjana. Tällaisten lasten tiedot sitten ovat täysin tuulesta temmattuja.
Kerrotko , minkä nimistä on tuo karjalainen haara!
Isän puolelta karjalaan, en sano sukunimeä koska se yhdistettäisiin helposti sukunimeeni. Itä-karjalassa jostain syystä -nen pääte lyhennetty -n päätteeksi. Se tiedossa osa sukua asunut kahta puolen vanhaa rajaa eli osa jossain Petroskoin seudulla.
Älä kysy henkilökohtaisia.
Putinhan myös on tverinkarjalaista eli suomalaista sukua. Hänenkin kohdallaan nen-pääte lyhennetty pelkäksi n-päätteeksi. En muista oliko alkuperäinen nimi mahd. Puutinen (?).
Eräät omista suvuistanikin (joskus 1500-luvulla tai aiemmin), tosin länsi-Suomesta päin, olivat alkujaan -in päätteisiä.
En ole käynyt Petroskoissa, vaikka vielä haluaisin. Muualla, lähinnä Kannaksella, Inkerinmaalla, Leningradissa / Pietarissa ja ympäristössä kylläkin. Myös Moskovassa, kauan sitten.
Myllärit -Petroskoi:
https://youtu.be/mBkJ9sL6HYQ?si=ciNAMuARMhPwrZMs
*
Paljonhan näitä tutkimuksia tehdään ja toinen toistaan naurettavampia tuloksia tulee. Eräs sukulaiseni on tehnyt näitä paljonkin, mutta luottamus hänen tutkimuksiin lyssähti kokonaan kun tutki minun omaa sukuani. Isoisäni tiedot jo olivat puutaheinää joten tietysti kaikki muukin sen jälkeen. Itse kyllä tiedän oman isoisäsni taustat ja lähisukulaiset paljon paremmin ilman tutkimuksiakin.
Kaikkein naurettavimpia ovat maksulliset geeni- ja dnatulkinnat ympäri maailmaa löytyvine sukulaisineen afrikkalaisia heimopäälliköitä ja saksalaisia aatelisia linnanherroja myöten. Varokaa sellaisia tutkimustarjouksia!
Tutkin erästä sukuhaaraa huolella pari vuotta, kävin seurakunnassa - siihen aikaan pääsi itse vielä tutkimaan - kävin maakunta-arkistossa ja tein sukutaulun, jossa oli perheen tiedot vanhemmat esipolvineen ja kaksi poikaa ja heidän jälkikasvunsa, kaikki 1700-1800-luvilta..
Kun esittelin tulosta sukulaiselle, tämä sanoi, että perheessä oli kolmaskin poika, jonka nimeä ei kyllä tiennyt, ja oli vissiin kuollut nuorena , mutta varmasti oli. Joku jo kuollut sukulainen oli kertonut. Tutkin uudestaan koko ruljanssin, ja sanoin, että ei ole kuin nämä kaksi.' Johon suku sanoi, että onhan tuo tietenkin mielenkiintoista, mutta kun se ei pidä paikkaansa, niin . . .
En antanut heille koskaan tutkimustuloksiani. Sukututkimukseen etsitään kaikki kirkonkirjat, syntyneet, kuolleet, muuttaneet. On erikseen kastetut, on vihityt, joten jossakin kirjassa olisi kadonnut poikalapsi varmasti ollut.
maakunta-arkistoissa voi kuka tahansa etsiä sukutietojaan kirkonkirjoista. Kirkonkirjoja on myös digitoitu laajasti. Alkuun pääse jollakin 120 v. vanhemmalla varmalla nimi- paikkakunta- ja syntymätiedolla. Hautakivistä voi olla apua siinä.
Kirkonkirjat ovat aina 10 vuoden ajalta, ja uuteen kirjaan siirrettiin kaikki tieto vanhasta. Kirkonkirjoja on pidetty1680-luvulta alkaen seurakunnissa.
Hain siskon pojalle eilen hänen isoisän tiedot paikkakunnan hautatiedoista, josta sain haettavat tiedot, etunimet ja syntymä ja kuolinpäivän, ja näin aukesi tie helposti seuraaviin sukupolvin, ja kaikki tämän tein kotona tietokoneella ja nettiyhteydellä.
Samoin olen omia sukuhaaroja hakenyt netistä useampaan suhuhaaraan 1500 luvulle asti ja tiedossa on, että äitini isän äidin kautta on tutkittu ja löydetty tietoja isälinjainen kantaisä on elänyt Joroisten seudulla jo rautakauden lopulla, 1000–1100-luvulla.
Joten kai tässä voi jo hyvällä omalla tunnolla myöntää olevan suomalainen ?
Olen tehnyt My Heritagea. Jossain vaiheessa huomasin, että
- tiedoissa on paljon myös virheitä, ihan muiden kirjoittajien huolimattomuuksien vuoksi: eivät ole olleet tarkkoja kirjatessaan muiden sukulaisten tietoja, syntymäaikoja jne.
- Sattumalta tiedän omasta suvustani useita eri henkilöitä, jotka kaikki nk. "sukulaiseni" eivät todellisuudessa ole meille mitään sukua: suvun miesten vaimot käyneet vieraissa ja saaneet lapsen, jopa useita lapsia, joilla ei mitään verisiteitä sukuumme. Nuo lapset itse eivät välttämättä ole olleet asiasta tietoisia. Myös tahallista väärentämistä: erään vieraan naisen aviottomasta lapsesta, jonka isästä ei tietoa, on nk. valkopesemällä yritetty tehdä muka meidän sukumme miehen lasta.
- Alkuaikoina minulle soiteltiin tuosta firmasta, ilm. Israelista, puhelut engl. kielisiä ja tyrkytettiin kaikenlaisia tarjouksia. Olen laittanut numeroeston.
- He menivät myös luvatta jatkamaan vuositilaustani jota en ollut uusinut: menivät pankkitililleni ja tempaisivat sieltä rahaa, niin että yhtäkkiä, itselleni yllätyksenä, oli tilini tyhjä, en voinut maksaa joitain muita laskujani, myöhästyivät. Huonolla engl. taidoillani yritin selvittää asiaa. Eivät pyynnöstäni huolimatta palauttaneet rahojani. Oli vähällä, etten tehnyt rikosilmoitusta. Jos jotain vastaavaa vielä tapahtuu, menen poliisin puheille. Tuota sivustoa ei voi nimittäin lopettaa: tiedot säilyvät, vaikkei itse maksaisi siitä. Maksamattomana ei kuitenkaan pääse lukemaan nk. ilmaissivustoa enempiä tietoja.
- He ovat myös levittäneet tietoja kuvineen Googleen ja johon en ole antanut lupaa.
- Tuo sivusto on loppujen lopuksi aika turha. En ole tehnyt dna-tutkimusta itsestäni, sillä en luota heihin niin paljon, että antaisin heille tällaisia tietoja itsestäni, joista ei sitten tiedä, keille tiedot voisivat päätyä. Tuon firman pääpaikka on USA:n Utahin Lehi-nimisessä kaupungissa, Utah on mormoni-uskoisten pääpaikkoja ja mormoneille on tuo sukututkimus-asia tärkeää.
Olen ymmärtänyt, että My Heritagea voi kuka tahansa täydentää. Virheellisten tietojen poistaminen sen sijaan on vaikeaa. Mitään viitteitä ja todisteita ei tarvita eikä ilmoiteta, äkkiä vaan ilmestyy uusia nimiä ja naimattomille täti-ihmisille lapsia, joista muu suku ei ole ikinä mitään kuullut, vaikka on naapureina asuttu.
Mormonit mikrofilmasivat Suomen kirkonkirjat muutama vuosikymmen sitten. Niistä oli iso apua tutkijoille, mutta nythän kaikki kirjat on digitoitu ja löytyvät netistä.
Mormonien tarkoitus on kastaa mormoniuskoon menneittenkin aikojen ihmiset, joten heille tutkimus on uskonnon harjoittamista. Kansallisarkistosta löysin IGI-kortiston mormonien kastamista esipolvista, ja löysin sieltä esi-isäni 1700-luvulta, joten miesparka oli joutunut mormoniksi 250 v kuolemansa jälkeen.
Kelle ei tulisi mieleen omat sukujuurensa isovanhempansa, millaisissa olosuhteissa eläneet, tarpeeksi pitkälle taaksepäin lähtöjuuret ulottuu valtakunnan rajojen ulkopuolelle.
Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan. Identiteetti tuntea oman sukujuurensa on jotain samaa kuin kansa ja menneisyys.
Tutkimus pitää olla varma ja luotettava. Ei mikä hyvänsä samalla sukunimellä varustettu henkilö kelpaa omaiseksi, on löydyttävä verisukulaisuus, ja siihen nämä huuhaa "tutkimukset" eivät pysty.
Virheitä löytyy, eikä niitä pystytä korjaamaan.
Pitää vain luottaa, miten tutkit 1800-luvun esi-isäsi taustoja et mitenkään.
Kyllä pääset tutkimaaan!
Kirkonkirjojen tiedoista saat tarkkaa tietoja esivanhemmistasi. Pääset taaksepäin henkilö henkilöltä niin kauas kuin kirjoja on säilynyt. Paikallishistoriat kertovat alueen elämästä.
Suomalainen kansa on asunut ja elänyt paikallaan sukupolvesta toiseen. Wanha tapa on parempi kuin pussillinen uusia. Kannattaa tutustua arkistoihin. Sieltä ne tiedot löytyvät.
Hyvällä onnella voit löytää suvustasi laadittuja sukututkimuksia julkaistuna. Kansalaisopistoissa osallistua sukututkimuskursseihin.
Kun tutkit itse, voit olla varma, että tiedot ovat oikein. Netin huuhaatutkimuksille ei mielestäni juuri voi arvoa antaa.
Kirkon kirjoittamat tapahtumat ovat ensimmäisiä osa historian tutkimusta ruotsi-suomen historiasta 1100-luvulta lähtien. Myös kirkon pitämät ihmisistä muistiin kirjoitetut syntymät kuolemat jne ainoita lähteitä aiemmilta vuosi sadoilta. Perimä voi olla jotain muuta siitä ei kannata välittää, syrjähypyt voi vaikuttaa perimään kirkonkirjat ei niitä seulo.
Niin ovat myös dnatutkimuksiinkin perustuvat tutkimukset. Saadaan selville mihin sukuun tai heimoon kuulutaan, ei mitään muuta.
Hirveitä harakanvarpaita sutaistu musteella , osa kirkonkirjoista vielä vanhalla ruotsinkielisellä asulla, joista ei vanha erkkikään ota kunnolla tolkkua.
Hermo menee semmosten parissa.
Vanhan ajan käsialat ovat kauniita ja huolellisia.
Useimmiten pelkkiä nimiä syntyi ja kuoli.
Usein kirkonkirjat olivat ammattialoittain. Talonpojat ja tilalliset erikseen, palvelusväki erikseen. torpparit ja mäkitupalaiset erikseen.
Pitäjän kylät ja talot mainittu, niiden asukkaat, ensin omistajat, sitten palvelusväki, jne. Kyllä kirkonkirjoista sai paljonkin tietoja seurakuntalaisista. Huomautussarakkeessa saattoi myös olla joku tieto, esim. terveydentilasta tai langetetusta sakosta. Ripillä piti käydä kerran vuodessa, Käynti kirjattiin seurakuntalaisen tietoihin. Kaikki kuuluivat omaan seurakuntaansa. Jos halusi muuttaa toiseen seurakuntaan, oli muuttoa haettava kirkkoherranvirastosta. Ei se niin helppoa ollut, sillä torpparien lapset velvoitettiin menemään palkollisiksi paikkakunnan taloihin.
Vielä 1900- luvun alussa oli maininta, ettei isoisäni ollut käynyt kinkereillä.
Ja naimattomat äidit "ripitettiin" vielä 1800-luvun lopulla.
Tein ja hurahdin täysin.
Mieheni sukua tutkin.Pappissukua olivat.Minulla vain köyhiä pienvijelijöitä.
Turun Tuomiokirkonkryptassa lepää mieheni kuudennessatoista sukupolvessaTurun Arkkipiispa.
Täytyy sanoa,että se käynti kosketti.
Sukunimi on minulle todella historiallisen tärkeä.
Joskus saan sukunimeäni selitellä,jopa hammaslääkärillä.
Sukututkimus vie todella menneeseen.
Näin ajattelee ama
Oletko tarkistanut montako sataa muutakin samaa sukunimeä löytyy ?
https://nimipalvelu.dvv.fi/sukunimihaku
Maailma on suurempi kuin luulitkaan!
Sukututkimus on aivan eri asia kuin sukunimitutkimus.
Jokaisella on äiti ja isä, joilla on äiti ja isä, joilla on äiti ja isä, joilla on .. .
Kuulutko joukkoon?
Toisen isoäitini äidin sukunimi on kirjainasultaan sellainen, että sen nimisiä löytyy, Afrikasta, Japanista, USA:sta... Eivät tietenkään ole mitään sukua.
Ja jos etunimi sattuu olemaan kansainvälinen, kuten esim. "Anna Elisabet", niin MyHeritage, joka penkoo ihmisten nimiluetteloita, lähettää väärää tietoa, että tässä muka olisi nyt sama henkilö USA:ssa kuin jonkun isoisoisovaarin täti.
MyHeritage ainoastaan sotkee sukututkimusta.
Esim. eräät kaukaisemmat sukulaisemme näyttävät luulevan, että juuremme johtaisivat erääseen ruotsalaiseen sukuun, koska sukunimi on sama, joskin harvinaisempi. Totuus on, että päästäkseen opiskelemaan, erään isovaarimme oli otettava papin keksimä, ruotsinkielinen sukunimi. Tuolla, hetken aikaa sukumme nimenä olleella nimellä ei siis ole mitään tekemistä tuon Ruotsista Australiaan muuttaneen suvun kanssa.
MyHeritage lähettää tietoja sellaisista henkilöistä, joihin itselläni ei ole mitään verisiteitä vaan ovat joidenkin sukulaistemme puolisoiden sukuja. Eivät he ole "sukulaisia". Sukua ovat vain aidot, yhteiset verisiteet omaavat henkilöt.
Tiedän suvussamme useita henkilöitä, jotka ovat sukumme miesten vaimojen harha-askelia ja näillä sitten pian yhteensä jo kymmeniä jälkeläisiä.
Sitten kun tällaiset, etäiset henkilöt jotka eivät tunne sukumme historiaa, ovat huolimattomia ja laittavat vääriä tietoja netin sukutauluun ja joita monet sitten kopioivat, on sotku valmis. Ja tästä pitäisi vielä maksaa!
En tee geenitutkimusta itsestäni, sillä en luota tuohon firmaan, joka voi sitten luvatta räväyttää kaikki tiedot internettiin, kuten on jo monessa muussakin kohdin tehnyt, eivät kysy mitään lupaa. Ja milläs alat haastaa vastuuseen jotain mormonien ja juutalaisten yhteistä firmaa Utahissa ja Israelissa?
Monille sukututkimus antaa toivoa siitä, että suku olisi kotoisin jostakin muualta kuin Suomesta. Ulkomalta muuttanut kaukainen esi-isä on arvossa. Eräs esi-isämme veli asui Tukholmassa muutaman vuoden ja avioitui ruotsalaisen naisen kanssa. Hän tuli pian Suomeen perheineen ja elätti itsensä ikkunalasien asentajana Helsingissä. Nyt hänen jälkipolvensa on ylpeä siitä, että suku on ruotsalainen, ja jopa joku sukuun kuuluva peräisin ihan Saksasta asti. Vaimon puolelta onkin, samanlaisista lähtökohdista kuin suomalaiset sukulaiset. Ruotsalainen tausta on kuitenkin heille niin tärkeää, etteivät he voi olla suomalaisen talonpoikaissuvun kanssa missään tekemisissä.
Voi herranjumala, mikä siinä on hienoa , jos on ruotsalaiset tai saksalaiset juuret. Ei niin mikään, tavallisia luojan luomia ne ovat sielläkin.
Juuri noin monelle käy.
Itse olen nyt viikon tekoälyn avustuksella käynyt läpi tutkittuja sukuhaaroja, ja hakenut lisäyksiä vanhoihin puuttuvin tietoihin.
Hienosti on selvinnyt uusia tosi uskomattomia löytöjä.
Eräskin sukuhaara isäni puolen äiti linjasta löytyi 1749 vuodesta aina 1500 luvun alkuun.
Tämä suku on koluttu monen tutkian voimin Suomessa.
Silti kukaan ei ole ollut meihin yhteydessä ?
Tässä on kyse etelä-pohjanmaan ja pohjanmaan rannikon ruotsinkieliset suvut. Jotka ovat sitoutuneet yhteen jo 1500 - 1800-luvuilla.
Useampi etelä-pohjanmaalainen oli vaihtanut suomalaisen sukunimen ruotsalaiseen.
Syy oli varmastikin Isonvihan aika, ja venäläisten olo ja tuhoaminen etelä-pohjanmaan talonpoikien koteja .
Syynä nimien ruotsalaistamiseen oli, ettei ruotsinvallan aikana suomalaisella nimellä ollut oikeuksia edetä yhteiskunnassa. Näin on mm. parinkin oman esi-isäni kohdalla.
Toisen oli pakko ottaa ruotsalainen nimi, jotta saattoi aloittaa laajemman laivanvarustelutyön. Ruotsalaisesta sukunimestä huolimatta, mikään ei kuitenkaan viittaa ainakaan tuon nimenomaisen suvun kantavanhempien olleen alkujaan muita kuin lounaissaaristomme ihkasuomalaisia luotseja. Miestemme ulkonäkö tuossa äidinäitimme suvussa on kylläkin varsin epäsuomalainen, sanoisin enemmänkin saksalainen (tyyliin A. Stubb ja esim. pr. William).
Äidinisämme taas, niiden sukujen taustat ovat itäsuomalaiset ja väitetysti olisi jossain sukupuussa hyvin piiloutuneena myös mahd. joku juutalainen, meillä iisakiksi kutsuttu. Hänellä lienee ollut joko Venäjän tai Baltian juutalainen tausta, tiedä sitten, kun ei varmaa tietoa ole.
Eräs toinen kantaisämme ei päässyt Porin lyseoon opiskelemaan, ennenkuin pappi antoi hänelle ruotsalaisen sukunimen. Tämä onkin sekoittanut joidenkin sukulaistemme sukututkimusta, ovat kuvitelleet, että tuo sukumme juontaisi Länsi-Götanmaalle ja pitävät yhtä samannimisten ruotsalaisten kanssa, mahd. luullen heitä varhaisiksi sukulaisiksemme.
Jos tuo kyseinen sukumme jostain muualta on, niin veikkaan enemmänkin Venäjää. Sillä heidän suomalainen sukunimensä (jonka, tuon eksyneen, joskin sitten myös hyvin koulutetun lampaamme pojat taas ottivat takaisin nimekseen), kuulostaa hiukan muualta venäjänkielen sanalta ja saattaa olla siitä muunnos. Tai sitten ei. Mitkään tunnetut tosiasiat eivät kuitenkaan viittaa muuhun kuin tuon suvun suomalaisuuteen.
Nuo isän puoleiset sukulaisemme ovatkin enemmän supisuomalaista, ehkä aavistuksen saamelaista / laajemmin suomalaisheimoista, ettei peräti venäläistä tyyppiä eli ulkonäköä. Pyöreäkasvoisia pätkiä.
A. Stubbin sukututkimushan tuli jokin aika sitten teeveesta jossain ohjelmassa jossa suomen julkkiksien sukuja olivat tutkineet.
Tekoälyhän kertoo, että hänen isä puolen juuret olisivat Pohjanmaalla. 1600-luvulta lähtien Pedersöreen / Ähtävän Stubbin kylään, Äiti puoli tuli tuossa Vuoden 2024 Sukuni salat -ohjelmassa paljastui olevan itä-suomalaiseksi. Alexander Stubbin äidinpuoleiset Setälä-suvun juuret kytkeytyvät Savoon ja erityisesti Iisalmeen.
Wikipediasta saa lisää tietoa A. Stubbista.
Paljonhan erityisesti pohjalaisia on ollut Ruotsissa / Tukholmassa töissä jo ammoisista ajoista laivan rakentajina esim. 1500-luvulla Suur-Kyröstä ja pohjanmaan rannikolta...
Ainahan sitä mentin Skeppsholmenin töihin jo 1500-luvusta lähtien
Virtasia vaan ei Vertasia.
Pohjanmaan rannikko alueella oli käytäntö joka sekoittaa näitä sukututkimuksia.
Napuen taistelussa kuoli koko pitäjän miesväki (Laihia), että sopivat istumaan pirtin penkille kaikki hengissä selviytyneet vierekkäin istumaan.
Naiset vetivät kelkalla kuolleen miesväen kotiin
Siinä jäi monta taloa ilman miesväkeä ja seuraavina vuosina talot saivat uuden isännän.
Uusi isäntä otti talon nimen, joka oli käytäntö. Syntyneet lapset oli kirkonkirjoissa samalla nimellä vaikka oli eri miehen lapsia.
Olipa joitakin tapauksia että emäntakin vaihtui nuorempaan ja lapsiluku kasvoi.
Aina, kun mennään 1700-1600 lukuja vanhempiin tietoihin ei saa ottaa kovin vakavasti noita kirkonkirjojakaan.
Kirkonkirjat alkavat vasta 1600-luvun loppupuolella...
Se on täysin totta. Suomessa säännöllinen ja järjestelmällinen kirkonkirjanpito (kuten kastettujen, vihittyjen ja kuolleiden luettelot sekä rippikirjat) alkoi yleistyä vasta vuoden 1686 kirkkolain myötä, vaikka joissakin yksittäisissä seurakunnissa sitä tehtiinkin jo vähän aiemmin 1600-luvulla.
Tämä asettaa sukututkimukselle usein haastavan "seinän", kun yritetään päästä pidemmälle menneisyyteen. 1600-luvun loppua ja sitä vanhempia aikoja tutkiessa onkin pakko siirtyä kirkonkirjoista maallisiin lähteisiin.
Asutusluettelot (SAY): Suomen asutuksen yleisluettelo on loistava apuväline, johon on koottu talottain tietoja veronmaksajista (usein noin vuodesta 1539 vuoteen 1809).
Henkikirjat: Näitä veroluetteloita alettiin laatia jo 1630-luvulla, eli ne vievät usein muutaman vuosikymmenen kirkonkirjoja pidemmälle.
Läänintilit ja maakirjat: Valtion verotusasiakirjat, jotka ulottuvat aina 1500-luvun puolelle saakka (Kustaa Vaasan aikaan).
Tuomiokirjat: Käräjäpöytäkirjoista voi löytää hyvinkin tarkkoja
perintöriitoja, kauppakirjoja tai sukulaisuussuhteita, jos esivanhemmat ovat olleet osallisina oikeusjutuissa.
Tottahan tuo on, mutta kai siellä Laihialla kuolleet johonkin on kirjattu kuoleiksi ?
Tässä Laihialta kerrotussa tarinassa yhdistyvät todellinen historiallinen tragedia, tunnettu kansanperinne sekä Länsi-Suomen aito talonnimikäytäntö. Väitteessäsi on siis poikkeuksellisen paljon historiallista perää, vaikka osa siitä onkin ajan saatossa muuttunut legendaariseksi väritykseksi.
Väitteesi voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka pitävät historiallisesti paikkansa seuraavasti:
Pirtin penkki ja miesten kuolema (Kansantaru vs. todellisuus)
Taistelu käytiin naapuripitäjässä Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714.
Todellisuus: Laihialta kaatui Napuessa todistettavasti noin 120 miestä, mikä oli sen ajan pienelle pitäjälle valtava määrä.
Legenda: Tarina siitä, että eloonjääneet miehet mahtuivat yhdelle pirtin penkille, on hyvin tunnettu kansantaru ympäri Etelä-Pohjanmaata. Sitä käytettiin kuvaamaan sitä lohdutonta näkyä, kun lähes jokaisesta talosta oli miesväki kuollut.
Biologisesti miehiä jäi henkiin enemmän (esimerkiksi rintaman taakse piiloutuneet vanhukset ja lapset), mutta tarina kuvaa osuvasti kylien tyhjyyttä.
Naiset vetivät kuolleet kelkoilla kotiin (Totta)
Tämä yksityiskohta pitää hyvin pitkälle paikkansa.
Koska taistelu käytiin sydäntalvella, Laihian naiset ja vanhukset matkasivat Isokyrön suuntaan etsimään jäätyneitä miehiään, poikiaan ja isiään taistelukentältä.
Ruumiit tuotiin Laihialle ja haudattiin yhteishautaan. Tämä paikka tunnetaan nykyään nimellä Napuen puisto Laihian seurakunnassa.
Talon nimen ottaminen ja kirkonkirjat (Täysin totta)
Tämä on kenties tärkein huomiosi, ja se pitää täysin paikkansa. Sukututkijalle tämä ilmiö on tuttu haaste:
Talonnimikäytäntö: Länsi-Suomessa ja Pohjanmaalla sukunimi ei seurannut verisukua, vaan taloa.
Uusi isäntä: Kun Napuen taistelun ja sitä seuranneen isonvihan jälkeen talot olivat autioina tai vailla isäntää, taloon tuli uusi mies. Hän saattoi naida taloon jääneen lesken tai tyttären, tai tulla kokonaan ulkopuolelta.
Nimenmuutos: Heti kun uusi mies astui talon isännäksi, hän hylkäsi entisen nimensä ja otti käyttöön talon nimen.
Lapset kirkonkirjoissa: Kaikki tästä eteenpäin talossa syntyneet lapset kastettiin ja merkittiin kirkonkirjoihin talon nimen (eli silloisen "sukunimen") alle. Paperilla näyttää siltä, että sama suku jatkuu katkeamatta, vaikka todellisuudessa biologinen isälinja vaihtui kokonaan toiseksi.
Tämän vuoksi 1700-luvun alun pohjalaista sukututkimusta tehdessä pitää olla todella tarkkana rippikirjojen ja henkikirjojen kanssa, jotta huomaa, milloin kyseessä onkin "uusi isäntä" vanhalla nimellä. Nykyään monet sukututkijat murtavat näitä Napuen jälkeisiä solmuja käyttämällä apuna DNA-tutkimusta.
Hyvin kommentoitu oikealta sukututkijalta.
Kokeilin huvikseni tekoälyn kanssa. Osan löysi, jopa sellaisen henkilön, jonka olemassaolosta en tiennyt. Sitten meni pieleen, kun se "löysi" yhden sukulaiseni nimikaiman, jolla oli muitakin yhteisiä tietoja, mutta eri henkilö kuitenkin, ja siitä lipsahti väärille raiteille.
Kokeilitko antaa tekoälylle, Laihian kylän ja jos tiedät talon nimen, jos niistä olisi apua etsintään ?!
Oma Ilmajoen Peltoniemen vanhaan kantataloon sukuhaara on niin tutkittu, että siihen asti on kaikki selvää kun pläkki.
Jaakko Ilkan isovanhemmat Lapualla olisi tosin nyt haussa noin 1400-luvulta, ja siinä sitä on kait muilakin ? Mutta kun on suuri suku pohjanmaalla ja pohjois-pohjanmaalla, ja sitten vielä äitini puoli josta tekoälykin kehtais kertoa olevan "isälinjainen kantaisä on
elänyt Joroisten seudulla jo rautakauden lopulla, 1000–1100-luvulla." Tässä sitä sukututkimus harrastusta on jo ... ?
Huomioi ! tämä myös sukututkimuksessa! Tekoäly ei aina ole oikeassa , ei varsinkaa jos esimerkiksi..
Käyttäjän antama ohjeistus (Prompt)
Harhaanjohtavat kysymykset:Jos kysymyksessä on valmiiksi virheellinen olettamus (esim. "Miksi kuu on tehty juustosta?"), tekoäly saattaa myötäillä kysyjää ja rakentaa vastauksen virheellisen pohjan varaan, koska haluaa mielyttää kysyjää. Näin tekoäly ohjelma on ohjelmoitu.
Huom tämä myös sukututkimuksessa! Tekoäly ei aina ole oikeassa , ei varsinkaa jos esimerkiksi..
Käyttäjän antama ohjeistus (Prompt)
Harhaanjohtavat kysymykset:Jos kysymyksessä on valmiiksi virheellinen olettamus (esim. "Miksi kuu on tehty juustosta?"), tekoäly saattaa myötäillä kysyjää ja rakentaa vastauksen virheellisen pohjan varaan, koska haluaa mielyttää kysyjää. Näin tekoäly ohjelma on ohjelmoitu.
Epäselvä ohjeistus: Puutteelliset tai tulkinnanvaraiset taustatiedot voivat johtaa siihen, että tekoäly arvaa väärin, mitä käyttäjä tarkoittaa.
Miten virheitä voi välttää?
Suhtaudu kriittisesti: Tarkista tärkeät faktat (kuten tiedot) aina riippumattomista ja luotettavista lähteistä.
Pyydä lähteitä: Voit pyytää tekoälyä etsimään tietoa netistä reaaliajassa ja osoittamaan lähteet, jolloin tiedon oikeellisuus on helpompi todentaa.
Ole täsmällinen: Anna tekoälylle mahdollisimman tarkat taustatiedot ja reuna-ehdot, jotta arvailun varaan jää vähemmän tilaa.
Epäselvä ohjeistus: Puutteelliset tai tulkinnanvaraiset taustatiedot voivat johtaa siihen, että tekoäly arvaa väärin, mitä käyttäjä tarkoittaa.
Miten virheitä voi välttää?
Suhtaudu kriittisesti: Tarkista tärkeät faktat (kuten tiedot) aina riippumattomista ja luotettavista lähteistä.
Pyydä lähteitä: Voit pyytää tekoälyä etsimään tietoa netistä reaaliajassa ja osoittamaan lähteet, jolloin tiedon oikeellisuus on helpompi todentaa.
Ole täsmällinen: Anna tekoälylle mahdollisimman tarkat taustatiedot ja reuna-ehdot, jotta arvailun varaan jää vähemmän tilaa.
Kyllä kopioi kirjoitukseni outoon muotoon ? Joten itse en tartistanut mitä ketjun lähetin.?!
Tässä on laajennettu ja syvennetty opas, joka on suunniteltu nimenomaan sukututkijoiden avuksi. Voit kopioida tämän suoraan talteen tai jakaa sitä muille sukututkimuksen harrastajille!
Opas: Tekoäly sukututkimuksessa – Hyödyt, riskit ja parhaat käytännöt
Tekoäly on parhaimmillaan erinomainen ja väsymätön assistentti sukututkijalle. Se voi säästää satoja tunteja työtä kääntämisessä ja tiedon jäsentämisessä. Tekoäly ei kuitenkaan ole erehtymätön tietopankki, vaan se pyrkii ennustamaan seuraavaa loogista sanaa. Sukututkimuksessa tämä voi johtaa vakaviin virheisiin, jos tekoälyyn luotetaan sokeasti.
Tämä opas neuvoo, miten vältät sudenkuopat ja hyödynnät tekoälyä oikein.
1. Suurimmat sudenkuopat ohjeistuksessa (Prompt)
• Harhaanjohtavat kysymykset ja mielistely: Jos kysymyksessäsi on virheellinen olettamus (esim. "Miksi esi-isäni Matti syntyi vuonna 1780 Tyrväällä?" vaikka hän syntyi 1790 Pälkäneellä), tekoäly ei yleensä korjaa sinua. Se haluaa miellyttää kysyjää ja alkaa rakentaa uskottavan kuuloista, mutta täysin keksittyä tarinaa (hallusinointia) väärän vuosiluvun ympärille.
• Epäselvä ja puutteellinen taustatieto: Sukututkimuksessa nimet ja paikkakunnat toistuvat. Jos pyydät tekoälyä etsimään tietoa "Juho Korhosesta" antamatta syntymäaikaa tai kylää, tekoäly joutuu arvaamaan. Arvaus menee sukututkimuksessa lähes aina vikaan.
2. Miten virheitä voi välttää?
• Suhtaudu aina kriittisesti: Älä koskaan siirrä tekoälyn antamia nimiä, päivämääriä tai sukulaisuussuhteita suoraan sukupuuhusi ilman tarkistusta.
• Tarkista alkuperäislähteet: Tekoälyn antamat tiedot ovat vain vihjeitä. Fakta on varmistettava aina luotettavista riippumattomista lähteistä, kuten kirkonkirjoista (Hassu, Katiha), henkikirjoista tai virallisista arkistoista.
• Pyydä lähteitä ja reaaliaikaista hakua: Käytä tekoälymalleja, jotka voivat hakea tietoa netistä reaaliajassa. Pyydä sitä aina ilmoittamaan tarkat lähdelinkit, jotta voit itse klikata ja todentaa tiedon.
• Ole äärimmäisen täsmällinen: Anna tekoälylle aina kaikki tiedossasi olevat reuna-ehdot: kokonaiset nimet, tarkat vuosiluvut, paikkakunnat ja seurakunnat.
3. Tehtävät, joissa tekoäly loistaa (ja miten käytät sitä oikein)
Tekoälyä kannattaa käyttää ensisijaisesti tekstin käsittelyyn, ei historian faktojen muistamiseen.
A. Vanhojen käsialojen tulkitseminen (OCR ja puhtaaksikirjoitus)
Vanhat ruotsinkieliset goottilaiset käsialat tai rippikirjojen koukerot voivat olla vaikeaselkoisia.
• Miten hyödynnät: Voit ladata tekoälylle kuvan vanhasta asiakirjasta ja pyytää sitä kirjoittamaan tekstin puhtaaksi (transkriptio).
• Kriittinen sääntö: Tekoäly voi lukea väärin yksittäisiä kirjaimia tai numeroita, jolloin esimerkiksi vuosiluku 1734 voi muuttua muotoon 1784. Pyydä tekoälyä jättämään kysymysmerkki tai tyhjä tila sellaisten sanojen kohdalle, joista se ei ole varma. Vertaa puhtaaksikirjoitettua tekstiä aina alkuperäiseen kuvaan.
B. Vanhan ruotsin ja latinan kääntäminen nykykielelle
Monet suomalaiset sukudokumentit on kirjoitettu vanhalla ruotsilla, ja kirkonkirjoissa on käytetty latinaa (esim. kastettujen ja haudattujen luettelot).
• Miten hyödynnät: Syötä tekoälylle puhtaaksi kirjoitettu teksti tai termi ja pyydä kääntämään se nykysuomeksi. Tekoäly ymmärtää asiayhteyksiä paljon paremmin kuin tavalliset sanakirjat.
• Kriittinen sääntö: Anna tekoälylle konteksti. Sano sille esimerkiksi: "Toimi kokeneena sukututkijana. Käännä tämä vuoden 1750 suomalaisesta rippikirjasta peräisin oleva vanha ruotsinkielinen merkintä suomeksi." Tämä estää sitä kääntämästä sanoja nykyruotsin mukaan, jolloin merkitys voisi muuttua.
C. Historian taustoittaminen ja elämäkertojen luonnostelu
Tekoäly on loistava apu herättämään sukupuun nimet eloon kuvailemalla aikakauden elämää.
• Miten hyödynnät: Voit pyytää tekoälyä kertomaan yleisesti esimerkiksi siitä, millaista oli torpparin arki Satakunnassa 1800-luvun alussa tai mitä suurena nälkävuotena 1867 tapahtui tietyllä alueella. Voit myös antaa tekoälylle kuivat faktat (nimet, vuodet, ammatit) ja pyytää sitä kirjoittamaan niistä sujuvan tarinallisen luonnoksen sukukirjaa varten.
• Kriittinen sääntö: Tarkista luonnostellusta tekstistä kaikki vuosiluvut ja paikat. Tekoäly saattaa lisätä tarinaan sujuvuuden vuoksi yksityiskohtia, joita antamissasi faktoissa ei ollut.
Kultainen sääntö sukututkijalle:
Kohdele tekoälyä kuin innokasta mutta huolimatonta harjoittelijaa. Se tekee työt nopeasti ja kääntää tekstit sujuvasti, mutta sinun on aina oltava se kokenut tarkastaja, joka allekirjoittaa ja hyväksyy lopulliset tiedot sukupuuhun.
Tarvitseeko tutkimusta edes tehdä, jos tietää miten se sukupuu menee, koska muuten ei voi tietää mikä on oikein tai väärin.
" jos tietää miten se sukupuu menee,"
Siinän se onkin, onko se sukupuu valmis ? Tuskin on useimmilla kuten oli minun kohdalla, vaikka ammatti sukututkia on sen tehnyt. Mutta, hän oli tehnyt tämä meitä koskevan sukupuuhaaran siihen asti kun tilaajan sukuhaara koski tilaajan sukuhaaraa. (Vai oliko)
Tosin nuo omat tutkimukset sukuhaara vuodesta 1750 aina 1500 luvun alkuu koskee myös tilaajakin. Elikkä, kuulumme siiltä osin samaan sukuhaaraan, tuolta osin ammatti sukututkia lopetti tutkimukset vuoteen 1750...
Toiseksi olen ollut kiinnostunut tutkimaan ja varmistamaan isäni sukuhaaroja muutenkin. Äitini sukua ei tarvitse, koska siellä puolella on paljon ammatti sukututkijoita., kun on niin iso suku Suomessa.
Tuli tuossa mieleni missä tästä sukututkimuksesta on "hyötyä" No, kun hain passia ja poliisin lupapalveluissa joutuu antamaa kuoleiden vanhempiä nimiä ja ties mitä tietoja, niin nythän voin antaa heille jo isovanhemmista tietoja lähes puolesta aina 1500-luvulle asti ja kaikista 1700-luvulle. Joten eivät ole minun paperin pudoneet pohjanlahteen vaikka Uumajassa on käyty ja Tukholmassa asuttu.
Äiti-sukulinja kirkonkirjoissa on yleensä lähinnä todenmukainen. Mutta todellisesta isälinjasta ei voi koskaan olla täysin varma.
Omassa suvussani on tänäkin päivänä useita henkilöitä, jotka eivät ehkä itse tiedä, eivätkä monet sukulaisetkaan (joistain tiedetään), että he eivät todellisuudessa ole meille mitään sukua, äiti kun on "antanut" jollekin toiselle miehelle, eli heidän isälinjansa on aivan eri kuin meidän sukumme miesten. Kuitenkin heidän nimensä löytyvät meidän sukutaulustamme.
Jos noin on tänä päivänä, noin on mitä ilmeisimmin ollut aiempinakin vuosisatoina. Eli, vaikka meillä on tietty (isän) sukunimi, se ei välttämättä ole se omamme.
Kun tajusin tämän tosiasian, lopetin My Heritagelle maksamisen. Sitäpaitsi huomasin nopeasti, kuinka huolimattomia monet ovat liittäessään tietoja: esim. nimien kirjoitusvirheitä sekä aivan vääriä syntymävuosia.
Äitilinja on luotettavin, sillä kunkin äiti yleensä varmasti tiedetään.
Tajusin, että tämä sukututkimus saa nyt jäädä tähän.
Jaakko Ilkan sukua jo sadottain ellei tuhansia.
Kyllähän niitä ihmisiä siunaantuu aikalailla, äidillänikin oli jo reilut 50 lapsia+lapsenlapsia+ jne kun täytti 80 vuotta.
Joten kun minä olen pian 80, ja Jaakko Ilkan suora jälkeläinen alenevassa polvessa 11. polven jälkeläisellä on enää
teoreettisesti noin 0,05 % Jaakko Ilkan alkuperäisestä DNA-koodista.
Tietyt juureni, äidin isän puolelta, johtavat Olavinlinnan sotilaisiin. Tämä on tunnettua.
Sillä alueella vaikutti myös muuan tunnettu aatelissuku, Olavinlinnan päälliköitä. Tiettävästi eräs kantavanhempani olisi tämän, erityisen sotaheikin monista, nk. lehtolapsista.
Eli juuria, joskaan ei virallistettuja, varsin monarkistiseen sukuun löytyy. Tuon suvun juuret ilm. johtavat Britanniaan sekä moniin Euroopan aatelisiin.
Vanhat kertoivat aikoinaan, että Napuen taistelun jälkeen Ilmajoelta tuli uusia isäntiä laihialle useitakin.
Näin on ainakin isonvihan aikaan käynyt. Omassa Ilmajoen sukuhaarassa on, että Näin on ainakin isonvihan aikaan (1713–1721) aikaan käynyt. Omassa Ilmajoen sukuhaarassa on, että ainakin Kurikassa on ollut (Ilkan veri siirtyi Kurikkaan 1600- ja 1700-lukujen taitteessa)
"Sukututkija Jaakko Sarvelan tunnetun tutkimuksen (Jaakko Ilkan suku) mukaan Ilkan veri siirtyi ja laajeni Ilmajoelta naapuripitäjiin niin tehokkaasti, että Ruotsin vallan päättyessä vuonna 1809:
Joka viidennessä Kurikan talossa isäntä tai emäntä oli Jaakko Ilkan jälkeläinen. Kurikassa on ollut (Ilkan veri siirtyi Kurikkaan 1600- ja 1700-lukujen taitteessa)"
Tässä on miten lähestyin Ilmajoen Nuijapäällikköä .
Kysyin tekoälyltä tuota Missä asuivat Jaakko Ilkan jälkeläiset ?
Vastasin: Ilmajoen Peltoniemen , Ilkkalassa ja Kurikassa Kylmäjyrän taloon
Vastaus: Tuo on aivan oppikirjaesimerkki siitä, miten Jaakko Ilkan veri haarautui Ilmajoelta Kurikkaan. Mainitsemasi talot muodostavat historiallisen ja suoran ketjun, joka sitoo sukusi suoraan nuijapäällikköön.
Loput voit itse katsoa tekoälyllä.
Onnittelen! Aitosuomalaista "aatelia"!
Tuon kohdalla ulkomaiset veret seisahtuu!
"Vaasan veri ei vapise, eikä Kauhavan rauta ruostu!"
Kukas noin sanoi?
No, yks itäsuomalainen sukunimi meilläkin johtaa mahd. erääseen muinaiseen karhunkansamme / hirvenkansamme(?) heimopäälliköistä, joten tästä voin minäkin ylpeillä!
Annoin tekoälylle muuan sukumme nimen ja peloista pahin toteutui. Kehtaanko kertoa? Jäljet johtaa Ruotsiin. Paikallista herrasväkeä...
Ihanko sinistä verta?
Tuo suku ei ilm. sisällä sinistä verta, olivat ihan vaan muutoin jonkinsortin porvaristoa. Pitääpä perehtyä tarkemmin. Jäljitin jo kartalla suvun alkuperäiset juuret (kylän nimen mukaan) mahd. Skånen paikkeille. En välittäisi olla Harald Hirmuisen jälkeläinen, mutta minkäs voit. Se on kuitenkin vain ehkä 1% verestäni.
Tekoälyn kanssa jutellessa selvisi jotain toisesta ruotsinkielisestä nimestä, mutta saattoivat silti olla pääosin puhdasverisiä suomalaisia.
Sitten kyselin muuan pirkanmaalaisen kylän mukaan, että onko seudulla asunut saamelaisia. Ja onhan siellä, kaukaisemmassa historiassa paljonkin, eli onpa kuitennii! Eli oma naamani peilissä on jo kauan kertonut minulle sen minkä tekoäly nyt vahvisti: vaikkei kirkonkirjoissa näy muinaisjuuret, niin peili kertoo, että ainakin yksi Aslakki on käynyt kylässä. Olen tästä ylpeä.
Jumtsika. Ensi keväänä jälleen Lappiin! Tunnen kuinka jalkani jo kummasti alkavat vahvistua.
Ja nyt, yhdellä kysymyksellä, löytyi juuret mahd. saksalaiseen hansakauppiaaseen.
Noilla, kaikilla johtolangoilla pitää nyt vain penkoa varsinaista faktatietoa netistä.
Olen jutellut tekoälyn kanssa, penkonut tallettamaani sukutaulua, mutta venäläisiä esivanhempia ei vain löydy.
Minun persoonallisuuteni, joka ei näy peilissä, kuitenkin kertoo minulle, että jossain vanjakarhu piileksii.
https://www.youtube.com/watch?v=BKxOMaTGR34&list=RDBKxOMaTGR34&start_radio=1
*
Ellei tuo "saksalainen hansakauppias" ollutkin sitten "laukkurys*"?!
Sopisi juurikin isän äitiini, jonka iloisen persoonallisuuden olen selvästi perinyt ja joka kerran vihjaili joistain vierasperäisistä sukulaisista.
Ei siinä mitään pelottavaa ole, jos joku on Ruotsista. Itsekin asuin siellä 10 vuotta.
Jo 1200-luvusta lähtien kun Tukholma syntyi, sinne muutti silloisia "itä-ruottalaisia" eli suomalaisia. Muistan jonkun kertoneen, että vanhassa osassa Tukholmaa olisi 1500-luvulla asunut jo peräti kolmasosa suomalaisia. Tuskin nuo jälkipolvi tänään mieltää olevansa suomalaisia ?
Pelottavaa? No, ei tietenkään pelottavaa.
Saanko pyytää tassiin?
Jos jonkun muunkin sydän alkaa tanssia tätä katsellessa ja kunnellessa...? Ehkä joku juuristamme johtaa kohti itää?
Karhut laulavat - Lämmin syksy ("Tjoplaja oosen, la, la, laa!"):
https://www.youtube.com/watch?v=LWg--6q3TR8&list=RDBKxOMaTGR34&index=3
*
Itse tulen aivan onnelliseksi näistä lauluista. Perustuvat vanhaslaavilaiseen (venäläiseen) faabeli-runouteen, jossa eläinten ja luonnon kautta kuvataan ihmisen omia ajatuksia ja tunteita.
Faabeleita on käytetty mm. poliittisissa arvosteluissa, arvostellen esim. tsaarin valtakautta, sitten myös esim. stalinismia jne, kaikkea, mitä ei "saanut" suoraan ilmaista. Mutta faabeleiden kautta vihjaillen tuoda arvostelut esiin.
Nuo "Karhut" ovat siis synonyymi venäläisille. Nuo videot taas kertovat eräänlaisesta slaavilaisesta puolipakanuudesta, ohimennen jopa muinaisjumaluuksista, maanläheisestä elämästä, eli kansanrunoudesta ja venäläisen muinaiskansan juurista nousevista, onnellisista tuntemuksista ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtaan.
Niinkuin meidän omatkin, esim. A. Kiven runous ja kertomukset.
Meillä ajatellaan, Eteenpäin elävän mieli, ei paljoa kiinnosta sukututkimus.
Tosin tiedetään että isän isä ja koko perhe kävi Amerikassa vaurastumassa ja sitten tuli takaisin.
Aivan samoin kuin naapurinikin, hällä oli vielä laivan tiketit säilytetty,
kun teki amerikassa 40 v työuransa, neiti-ihmisenä ja tuli meidän naapuriin.
Etkö halua tietää kuka olet?
Missä juuresi ovat.
Kun tiedät juuresi, ymmärrät myös itseäsi, persoonaasi. Sillä eri kansat ovat persooniltaan ja tavoiltaan erilaisia. Nämä juuret ovat vaikuttaneet myös omassa "suomalaisuudessammekin", sillä juuret elävät meissä, vaikka jotkut ulkoiset tavat olisivat meissä samankaltaisia.
Ne suomalaiset, enemmänkin ehkä sisämaassamme, joissa ei ulkomaalaisvaikutus ole ehkä ollut yhtä suurta kuin rannikoilla, on paremmin säilynyt vanhaa muinaissuomalaisuuttamme. Mutta myös osin sekoittuneilla rannikon läheisillä suomalaisalueillammekin.
Vanhempieni eli lapsuuskodissani näkyi selkeästi ruotsalaisvaikutus, yhdessä vanhasuomalaisen satakuntalais-vaikutuksen kanssa. Ja eilen sain vankan todistuksen, että tietyt lähihistoriani (1700- luku) juuret todellakin johtavat etelä-Ruotsiin. Sain ikäänkuin varmistuksen asialle, jonka olemassaolon olin jo päätellytkin. Suora äitilinjani 1700-luvulta jatkuu sinne isälinjana. Tuo kyseinen äitilinja pitääkin vielä tarkistaa. Minkä niminen vaimo tuolla isällä oli, jne.
Suora isälinjani, jos se vain pitää paikkansa (isyyshän ei välttämättä ole 100%:sta) juurtuu suoraan Pirkanmaan kalastus- ja metsästysmaihin. Karhun ja hirven kaatajiin. Tunnen nuo juuret 1400-luvun alulle asti.
Usko sitten vaikka kirkonkirjoja.
Tätini appiukko kuoli kirkonkirjan mukaan vanhuuteen. Tätini veli eli isäni kertoi, että se kyseinen appiukko oli tulipunainen kommunisti ja kun lapset olivat iltamissa, niin hirtti itsensä. Tiesi kertoa vielä, kuka sen hirttohihnan katkaisi. Lapsista tulikin sitten hurskaita lestaatteja.
Eikä tuo ole ainut kohdalle osunut juttu, missä vanha kansa kertoo muuta kuin kirkonkirjat.
Isoisäni isä kuoli kirkonkirjojen mukaan vesipöhöön. Perimätieto kertoo, että kuppaan se kuoli ja alkoholistina muutenkin oli kokovartalomulkku. Haudattu kirkokon kiviaidan ulkopuolelle. Muuta tietoa hautapaikasta ei ole; ei koskaan minkäänlaista hautaristiä tms. Saattaa nyt olla jo kiviaidan sisäpuolellakin, koska hautaausmaata on laajennettu.
Entisaikaan nk. lääkäritiede oli vähän sitä sun tätä. Eikä moraali ja rakkaus totuuteen ollut niin tiukkaa kuin tänä päivänä, ainakin vaadittaisiin olla.
Vesipöhö on meidänkin sukutaulussa ollut siellä, täällä melko tavallinen kuolinsyy. Tragedioitakin löytyy: eräs esiäitiparka, "kulkuri Viipurissa", pääsi kuitenkin ilm. koht. hyvään avioliittoon etelä-Savon puolelle.