Nykyään on tilanne se, että ei oikein ole enää elossa sellaista läheteisiä, jolle tuo "esittely" mielestäni olisi mitenkään luonnollista (ellei sitten sattuisi törmäämään, tulemaan joku tilanne että se olisi ns. "luonnollista" tms.)
Kavereita, tuttuja ym on, mutta en jaksa tavata ketään mitenkään usein, ja silloin harvoin kun max. parisen kertaa vuoteen nähdään niin tapaamiset on automaattisesti kahdestaan. Porukoissa en viihdy yhtään, kammoan.
Tuntuisi oudolta ottaa siihen mukaan kumppani, ellei sitten joku tapahtuma (joita kammoan) tms syy olisi. En itsekään ole nähnyt heidän nykyisiä kumppaneitaan. Lisäksi on etäsuhde ja nähdään harvoin, se aika siinä tuppaa hujahtamaan vällyjen välissä kahdestaan toisistaan nauttien.
Elossa olevia sukulaisia joiden kanssa tekemisissä ei ole, lapsia ei ole eikä tule ym.
Olen todella introvertti, enkä jaksa nähdä ihmisiä usein (kumppania selvästi eniten, mutta siinäkin tarvitsen tosi paljon omaa aikaa vaikka miten rakastan ym, aiotaan asua jatkossakin erillään yms).
Olen toki seurustellut aiemminkin, mutta olin silloin nuorempi, terveempi, läheisiä oli enemmän elossa ym jhan eri tilanne
Onko tämä teistä outo tilanne tms?
Tuntuisi oudolta lähteä esittelemään ns. muodon vuoksi. Ja en siis todellakaan häpeile tms kumppaniani mitenkään, mistään srllaisesra ei todellakaan ole kyse.
Kavereita, tuttuja ym on, mutta en jaksa tavata ketään mitenkään usein, ja silloin harvoin kun max. parisen kertaa vuoteen nähdään niin tapaamiset on automaattisesti kahdestaan. Porukoissa en viihdy yhtään, kammoan.
Tuntuisi oudolta ottaa siihen mukaan kumppani, ellei sitten joku tapahtuma (joita kammoan) tms syy olisi. En itsekään ole nähnyt heidän nykyisiä kumppaneitaan. Lisäksi on etäsuhde ja nähdään harvoin, se aika siinä tuppaa hujahtamaan vällyjen välissä kahdestaan toisistaan nauttien.
Elossa olevia sukulaisia joiden kanssa tekemisissä ei ole, lapsia ei ole eikä tule ym.
Olen todella introvertti, enkä jaksa nähdä ihmisiä usein (kumppania selvästi eniten, mutta siinäkin tarvitsen tosi paljon omaa aikaa vaikka miten rakastan ym, aiotaan asua jatkossakin erillään yms).
Olen toki seurustellut aiemminkin, mutta olin silloin nuorempi, terveempi, läheisiä oli enemmän elossa ym jhan eri tilanne
Onko tämä teistä outo tilanne tms?
Tuntuisi oudolta lähteä esittelemään ns. muodon vuoksi. Ja en siis todellakaan häpeile tms kumppaniani mitenkään, mistään srllaisesra ei todellakaan ole kyse.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin ja kumppanikin tapaa minun lisäkseni lähinnä sisaruksiaan, mutta hänellä kuitenkin tosiaan on noita joitain sukulaisia joita ns. esitellä.
Ei kait tuollaisessa tilanteessa jos ei itsekään ole pahemmin kyseisten ihmisten kanssa tekemisissä. Tavallaanhan kumppani esitellään silloin kun alkaa kulkea mukana kaikissa jutuissa ja tilanne vakavoituu. Ei siihen nyt tarvitse sen kummempaa teennäistä tilannetta luoda.
Jokainen elää tavallaan. Ei tollasiin asioihin ole mielestäni mitään valmista etikettiä, miten pitäisi toimia. Ja ei kannata välittää mitä muut ihmiset miettivät. Ihmisillä on omat syynsä. Ja harvemmin ne johtuisivat siitä, että häpeäisi toista tai ketään. Tai tulisi kenelläkään mieleen, että olisi sellaisesta kyse.
Mielestäni jokaisella on täysi oikeus kuunnella omia voimavaroja ja toimia elämässä kuten kokee hyväksi. Ja mennä sen mukaan mikä siinä toimii.
Ei tarvitse. En ole koskaan erikseen esitellyt ketään sukulaisilleni. Ovat tavanneet, kun sellainen luonnollinen tilanne on tullut.
Niin no kysymys oikeastaan olikin, että ns tarvitseeko tavata? Tuo "esitellä vähän huono sanavalinta.
Jos sellainen tilanne tulee, niin vaikea sitä tapaamista kai silloin on välttää, vai? Se taas sitten riippuu jokaisen omasta elämästä, että tuleeko sellaista tilannetta. Jos ei vaikka nyt sukulaisiaan koskaan tapaa, niin eihän sellaista tilannetta koskaan tule.
Ei tietenkään haittaa mitenkään tapaaminen jos sellainen tilanne tulee, mutta kun en minäkään niitä tapaa juuri koskaan, jollain virallisilla asioilla lähinnä.
Kavereita tapaan joskus kyllä, mutta harvoin, tarvitsen niin paljon omaa aikaa yms