Kerrompa tähän oman tarinani : 7 kk 150 km välimatkaa.
Olin opiskelemassa miehen asuinpaikkakunnalla, sitten menin tietty kotikonnuille. no. oli se mahtavaa , perhosia aina vatsassa kun nähtiin jommankumman luona. kun tapailu jatkui, se oli aina vaan karumpaa se eroaminen. mies oli myös sitä mieltä- Hämpä ei halunnut luovuttaa, vaan halusi ostaa kihlat. se jotenkin veti nopealla vauhdilla hommaa eteenpäin ja välillä itkikin että ei halua minua menettää yms. se käytti itkua tekosyynä saadakseen tahtonsa läpi. en tieda, saattoi olla täysin tahatontakin, mutta minuun se vetosi säälittävällä tavalla. suostuin siis siihen.. No onnen huumassa ajelin kihlautumaan. Juttelimme tavallisia asioita ja hups, juttumme meni hänen lainataloonsa missä vietimme aikaa. en siis tiennyt tarkkaa velan määrää, mutta se oli isku vasten kasvoja. sitä olikin puolet enemmän, aloin muutenkin miettimään hänen rahankäyttöään, miten se niin vähän maksoi sitä kuukaudessa. tosin pieni palkka, mutta olisin pystynyt parempaa. no, järkytyin ja vittuunnuin siitä tietenkin, ja mies ei ymmärtänyt reaktiotani. PERUIN TIETYSTI KIHLAUKSEN. mies alkoi vannottelemaan että tekee asiaille jotain , myy tavaroita mitä ei tarvi. hetken jo uskoin, mutta sitten palasin kotiini ja mietin että muuttotappioalueelta ei saa talosta juurikaan mitään. olen seurannut mitä pyytävät ja miehellä on haaveelliset kuvat mitä talosta voisi saada. TÄssä nimittäin romuttui minun haaveeni hänen kanssaan yhteisestä talolainasta. tulevaisuutta ei enään siis haaveessani ole hänen kanssaan. on se tavallaan säälittävä mies. Sitten se laittoi viestiä perään että hän haluaa että osallistun hänen ostamiinsa sormuksiin, kun juttu meni mönkään, siis rahallisesti. no, hän aikoi joku päivä ajella luokseni. MItä MIELtä OLETTE ? tarviiko minun osallistua hänen ostamiin kihlasormuksiin, joka meni mönkään. Jotenki niin säälittävää käytöstä, että saattasi maksaakin omani.
Olin opiskelemassa miehen asuinpaikkakunnalla, sitten menin tietty kotikonnuille. no. oli se mahtavaa , perhosia aina vatsassa kun nähtiin jommankumman luona. kun tapailu jatkui, se oli aina vaan karumpaa se eroaminen. mies oli myös sitä mieltä- Hämpä ei halunnut luovuttaa, vaan halusi ostaa kihlat. se jotenkin veti nopealla vauhdilla hommaa eteenpäin ja välillä itkikin että ei halua minua menettää yms. se käytti itkua tekosyynä saadakseen tahtonsa läpi. en tieda, saattoi olla täysin tahatontakin, mutta minuun se vetosi säälittävällä tavalla. suostuin siis siihen.. No onnen huumassa ajelin kihlautumaan. Juttelimme tavallisia asioita ja hups, juttumme meni hänen lainataloonsa missä vietimme aikaa. en siis tiennyt tarkkaa velan määrää, mutta se oli isku vasten kasvoja. sitä olikin puolet enemmän, aloin muutenkin miettimään hänen rahankäyttöään, miten se niin vähän maksoi sitä kuukaudessa. tosin pieni palkka, mutta olisin pystynyt parempaa. no, järkytyin ja vittuunnuin siitä tietenkin, ja mies ei ymmärtänyt reaktiotani. PERUIN TIETYSTI KIHLAUKSEN. mies alkoi vannottelemaan että tekee asiaille jotain , myy tavaroita mitä ei tarvi. hetken jo uskoin, mutta sitten palasin kotiini ja mietin että muuttotappioalueelta ei saa talosta juurikaan mitään. olen seurannut mitä pyytävät ja miehellä on haaveelliset kuvat mitä talosta voisi saada. TÄssä nimittäin romuttui minun haaveeni hänen kanssaan yhteisestä talolainasta. tulevaisuutta ei enään siis haaveessani ole hänen kanssaan. on se tavallaan säälittävä mies. Sitten se laittoi viestiä perään että hän haluaa että osallistun hänen ostamiinsa sormuksiin, kun juttu meni mönkään, siis rahallisesti. no, hän aikoi joku päivä ajella luokseni. MItä MIELtä OLETTE ? tarviiko minun osallistua hänen ostamiin kihlasormuksiin, joka meni mönkään. Jotenki niin säälittävää käytöstä, että saattasi maksaakin omani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Halusit siis valmiiksi maksetun talon, et miestä. Säälittävää.
ja siihen taloon en olisi muuttanut en sitten millään. vaikka olisikin maksanut sen. kumman ummikko porukkaa täällä. halusin takaisin sinne mistä olin lähtenytkin.
Sun eläytyminen näihin palstamiehen satuihin on säälittävää..
Raha ratkaisi. Jos se ratkaisee niin reilua on minusta myös osallistua sormuskuluihin.
asia on näin, että halusin laittaa yhdessä miehen kanssa oman talon, mutta hän on velkavankeudessa siellä kotonaan. ei hänellä riitä rahkeet minun kanssa ottamaan yhteistä lainaa, ymmärrättekö?
Raha ratkaisee aina.... ei pitäisi yllättyä.
Ehkä noin naisena sinun kannattaisi selvittää ne raha-asiat ENSIN ennekuin alat yhtään mihinkään kenenkään kanssa. Voi tosiaan olla että meinasi maksattaa sinulle ne velat vielä, tuollaista tapahtuu jatkuvasti kyllä.
Voihan se ne sormukset käyttää uudestaan, muuttaa vaan nimet niihin.
kyllä olen kanssa sitä mieltä, että samalla lähtöviivalla pitää olla . jos minulla säästöjä ja saa asuntolainan niin pitäisihän se miehelläkin olla suurinpiirtein sama tilanne. joo, luotto meni mieheen täysin. niin paljon velkaa ja niin paljon ollut maksu aikaa. ei vain sopinut minun ajatusmaailmaan.
ja miksi oli miehellä niin kiire kihloihin ? se onki hyvä kysymys, että mitenkä voi selvittää raha-asiat suhteessa jossa näkee aika harvoin? kaupassa kävimme, ja ihan normi ostoksia teki. kyllähän se taitaa olla niin, että ajan kanssa nämäkin selviää. mulle kävi vähän ikävästi vain . sen tiedän. että etäsuhteeseen en ala enään ikinä. sen tästä on oppinut
Tunsin muuten joskus sellaisen nuorehkon naisen jolla oli suuri määrä velkaa maksettavana, hän oli suostunut takaamaan jonkun miesystävänsä lainan ja se oli tullut kokonaan hänen maksettavakseen. Nyt maksaa sitä varmaan loppuikänsä...
Täytyy myöntää että kun sain tietää tuon asian hänestä niin kiinnostukseni häneen vähän niinkuin loppui siihen... tuntui että hän toimii täysin holtittomasti elämässään, ilman suunnitelmallisuutta tai järkevyyttä. En halunnut enää pitää yhteyttä häneen kun sain tietää siitä. Oli sillä muistaakseni muitakin outoja juttuja kyllä.
Kannattaa olla varovainen noitten lainojen kanssa, ja niiden ihmisten jotka vapaamielisesti tuntuu ottavan lainoja.
Ei tarvitse osallistua. Hän kosinut et sitä ole pyytänyt. Voit tietty palauttaa sormuksen tehköön sitä mitä lystää.
Jatka omaa elämääsi. Kaikki mitä kerroit miehestä kuulostaa vähän omituiselta: äkkiä tututustutaan ja rakastutaan/ äkkiä kihloihin/ äkkiä ilmi iso talovelka jota hän ei pysty maksamaan/äkkiä muka tarvitsee rahaa jo ostamiinsa sormuksiin.....
Ilmeneekin että mies äkkiä tarvitsee jonkun hyväuskoisen jota voi huiputtaa maksamaan ottamansa velka!
Nyt sinun täytyy äkkiä jättää mies aivan rauhaan ja lopettaa kaikki yhteydenpito. Ehkä hän loytää toisen huiputettavan, toivottavasti ei.
Sinä tässä se kusipää olet lapsellisine haaveinesi. Jos minun kaverini tulisi tuollaista kertomaan, sanoisin päin naamaa, kuinka lapsellinen hän on.
No, voinpahan laittaa uuden rastin listaa ”tyhmiä syitä, miksi ihmiset eroavat.”
Viimeisin oli, kun toinen ei käy parturissa joka vuosi.