SAK:n hallituksen jäsenet, lähinnä ay-demarit, tarinoivat putinin tavoin, kuinka heidän avullaan saadaan kuu taivaalta. Superideana oli kiristää maan hallitusta perumaan työelämäuudistukset menemällä lakkoon. Jos ei osallistuta kolmikantaan, vaan järjestetään ulosmarsseja ja lopulta haitataan valittuja yrityksiä, niin kyllä joukkovoima tehoaa. Ei tehonnut, eikä tehoa.
SAK:n kiukuttelusta oli vain haittaa. Ulosmarsseihin osallistuneet teatterit ovat leimautuneet "kom-teattereiksi" ja menettäneet asiakkaita. SSAB:n ympäristöinvestointi pakeni Ruotsiin, Luulajaan. Samalla sai Suomen hiilineutraaliustoive takapakkia. Raahen tehdas kun on lähes kymmenen prosenttia Suomen kuormituksesta. Teollisuusliitto ja AKT ovat pääsyylliset.
AKT:n Kokko ehti jo tunnustamaan, että talven ja neljän viikon lakoilla ei saavutettu mitään. Hallitus toteuttaa ohjelmansa SAK:n kiristyksestä huolimatta. Samalla Kokko tunnusti, että vuosi sitten AKT:n parin viikon lakko, jolla yritettiin kalastaa työnantajilta suuremmat korotukset kuin muilla, ei tuottanut tulosta. Työnantaja ei taipunut kiristyksen edessä. Lakoilla ei saavutettu mitään.
Samalla tavalla kävi myös Sipilän hallituksen aikana, kun Teollisuusliiton Aalto joutui televisiossa myöntämään, että poliittisilla lakoilla ei saavutettu mitään. Häpeä.
SAK:n lakkoilu työrauhan aikana on romahduttanut yrittäjien luottamuksen SAK:hon sopijapuolena. Se tietää ammattiyhdistysliikkeelle vaikeuksia tulevissa neuvotteluissa. Kenen kanssa tehdään sopimuksia, jos niistä ei välitetä?
Kansa tietää, että poliittisia lakkoja on esiintynyt vain silloin kun sdp on ollut oppositiossa. Nykyinen poliittisten lakkojen epidemia alkoi vuonna 2018, kun ammattiyhdistysliikkeen miehet olivat kaapanneet vallan Urpilaiselta omalle Rinteelleen. Silloin järjestettiin Sipilän hallituksen vastaiset poliittiset lakot. Niitä ei ollut Rinteen ja Marinin hallituksen aikana, mutta taas Orpon hallituksen aikana. Siis joka kerta, kun SDP on oppositiossa.
Mielivaltaisen yhteiskunnan vahingoittamisen ehkäisemiseksi hallitus säätää lakkolait, joilla rajoitetaan poliittisten lakkojen ja tukilakkojen vahingontekoa. Se suojaa myös SAK:n palkattuja ja työpaikoilla olevia ay-aktiiveja turhilta hullutuksilta ja mahdollisilta vahingonkorvauskanteilta, koska lakoilla vahingoitetaan tahallaan yrityksiä ja yksityisiä. Vahingonkorvausvelvollisuus ei keplottelemalla häviä. Vahingonkorvausvelvollisuus ei ole poliittinen asia.
SDP on selvästi ollut turhien lakkojen takapiru. Sen takia SDP:n maine ja luottamus puoleeseen yhteiskunnan rakentajana on romahtanut. Lakoista tuli musta tahra puolueen punalippuun. Ja häpeä.
Ruusu kuihtuu, jos sitä ei kastele ja ruoki, vaan altistaa sen kuivuudelle ja aavikon tuulelle. SDP:n edustama sosialismi haisee homeelta ja mahorkalta kuten sata vuotta vanhat työväentalot ympäri Suomenniemen.
SAK:n kiukuttelusta oli vain haittaa. Ulosmarsseihin osallistuneet teatterit ovat leimautuneet "kom-teattereiksi" ja menettäneet asiakkaita. SSAB:n ympäristöinvestointi pakeni Ruotsiin, Luulajaan. Samalla sai Suomen hiilineutraaliustoive takapakkia. Raahen tehdas kun on lähes kymmenen prosenttia Suomen kuormituksesta. Teollisuusliitto ja AKT ovat pääsyylliset.
AKT:n Kokko ehti jo tunnustamaan, että talven ja neljän viikon lakoilla ei saavutettu mitään. Hallitus toteuttaa ohjelmansa SAK:n kiristyksestä huolimatta. Samalla Kokko tunnusti, että vuosi sitten AKT:n parin viikon lakko, jolla yritettiin kalastaa työnantajilta suuremmat korotukset kuin muilla, ei tuottanut tulosta. Työnantaja ei taipunut kiristyksen edessä. Lakoilla ei saavutettu mitään.
Samalla tavalla kävi myös Sipilän hallituksen aikana, kun Teollisuusliiton Aalto joutui televisiossa myöntämään, että poliittisilla lakoilla ei saavutettu mitään. Häpeä.
SAK:n lakkoilu työrauhan aikana on romahduttanut yrittäjien luottamuksen SAK:hon sopijapuolena. Se tietää ammattiyhdistysliikkeelle vaikeuksia tulevissa neuvotteluissa. Kenen kanssa tehdään sopimuksia, jos niistä ei välitetä?
Kansa tietää, että poliittisia lakkoja on esiintynyt vain silloin kun sdp on ollut oppositiossa. Nykyinen poliittisten lakkojen epidemia alkoi vuonna 2018, kun ammattiyhdistysliikkeen miehet olivat kaapanneet vallan Urpilaiselta omalle Rinteelleen. Silloin järjestettiin Sipilän hallituksen vastaiset poliittiset lakot. Niitä ei ollut Rinteen ja Marinin hallituksen aikana, mutta taas Orpon hallituksen aikana. Siis joka kerta, kun SDP on oppositiossa.
Mielivaltaisen yhteiskunnan vahingoittamisen ehkäisemiseksi hallitus säätää lakkolait, joilla rajoitetaan poliittisten lakkojen ja tukilakkojen vahingontekoa. Se suojaa myös SAK:n palkattuja ja työpaikoilla olevia ay-aktiiveja turhilta hullutuksilta ja mahdollisilta vahingonkorvauskanteilta, koska lakoilla vahingoitetaan tahallaan yrityksiä ja yksityisiä. Vahingonkorvausvelvollisuus ei keplottelemalla häviä. Vahingonkorvausvelvollisuus ei ole poliittinen asia.
SDP on selvästi ollut turhien lakkojen takapiru. Sen takia SDP:n maine ja luottamus puoleeseen yhteiskunnan rakentajana on romahtanut. Lakoista tuli musta tahra puolueen punalippuun. Ja häpeä.
Ruusu kuihtuu, jos sitä ei kastele ja ruoki, vaan altistaa sen kuivuudelle ja aavikon tuulelle. SDP:n edustama sosialismi haisee homeelta ja mahorkalta kuten sata vuotta vanhat työväentalot ympäri Suomenniemen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuin koulukiusaajat!
Liitot verolle!
Nyt olis aihetta lakkoon,eläkelläisiä kuritetaan,eikö SAK herroja kiinnosta tämä asia?ja ahtaajat teidänkin eläkeikä nousee,nyt trukit parkkiin!
Yksi tapa hahmottaa tätä urpohallituksen toimintaa on ajatella, että mitäs jos nyt olisikin ollut vasemmistohallitus ja se olisikin ajanut pelkästään muiden kuin työnantajapuolen etuja edistäviä muutoksia. Mikä huuto siitä olisikaan tullut.
Ei se ole pääministeri (eikä hallitus) eikä mikään, joka aiheuttaa toimillaan tarpeetonta kahtiajakoa ja saa aikaiseksi pattitilanteen.
Vasemmisto toimii kuin koulukiusaajat, kun vaalitulos ei miellytä!