Onkohan muita samassa tilanteessa? Ollaan uuden kumppanin kanssa seurusteltu jo reilu pari vuotta. Kumpikin eronnut aiemmin pitkästä liitosta ja ollaan tinder swaippailun jälkeen toistemme ensimmäiset pitkät ja vakavammat suhteet.
Ongelma on kun nainen on melko mustasukkainen ja pahoittaa mielensä helposti. Hänellä on takana vaikea suhde, jossa mies kohteli pitkään kaltoin henkisesti ja fyysisesti. Varsinkin mun pakollinenkin yhteydenpito exään lähinnä lapsiasioissa on isopunainen vaate. Olen turvallisempi ja tasaisempi tyyppi kuin hänen ex, enkä oikeasti ole antanut mitään syytä mustasukkaisuuteen. Mutta toisinaan hänet valtaa omin silmin käsittämätön kiukku ja marttyyriasenne. "Olen sulle ikuinen kakkonen" kuulen usein, kun käyn vaikka remppaamassa lasten huoneita exän asunnolla, vien omasta halusta lapsia leffaan äiti viikolla tai muuta omasta mielestä ihan tavallista.
Asumme vielä erillään ja luonnollisesti lähes kaiken ajan olemme yhdessä ja autan naisenkin kotona sen minkä pystyn ja osaan. Exän kanssa en kahdestaan ole missään tekemisissä.
Voiko tämä olla jotain psyykkistä traumaa edellisestä suhteesta äkkipikaisen miehen kanssa? Odottaako nainen aina pahinta kun olettaa mun olevan samanlainen? Tuntuu ettei aina luota mun sanaan missä olen ja mitä teen. Rakkautta on paljon, mutta aika raskasta on ajoittain, kun joudun olla olkapäänä asialle jota ei oikeasti edes ole. Kaikki on vain naisen mielikuvissa. Toki aiemmista suhteista tulee aina kullakin painolastia, mutta joskus olen vähän varpaillani miksi tätä tapahtuu ja tyhmä olo itsellä ajoittain kun ei aina uskalla puhua vanhasta elämästä mitään. Jostain pienestä kommentista vaikka aiemmista perheenä tehdystä lomamatkasta kunpuhutaankyseisestäkohteesta nousee äkkiä myrsky. Vaikka se olisi että nimenomaan en halua sinne mennä, koska on siellä oltu perheenä ja muistot voi olla kipeitä.
Erityisesti samoin tuntevien ja käyttäytyvien naisten kommentit olisi tervetulleita. Miten sujuu toisessa aallossa vaikean suhteen jälkeen?
Ongelma on kun nainen on melko mustasukkainen ja pahoittaa mielensä helposti. Hänellä on takana vaikea suhde, jossa mies kohteli pitkään kaltoin henkisesti ja fyysisesti. Varsinkin mun pakollinenkin yhteydenpito exään lähinnä lapsiasioissa on isopunainen vaate. Olen turvallisempi ja tasaisempi tyyppi kuin hänen ex, enkä oikeasti ole antanut mitään syytä mustasukkaisuuteen. Mutta toisinaan hänet valtaa omin silmin käsittämätön kiukku ja marttyyriasenne. "Olen sulle ikuinen kakkonen" kuulen usein, kun käyn vaikka remppaamassa lasten huoneita exän asunnolla, vien omasta halusta lapsia leffaan äiti viikolla tai muuta omasta mielestä ihan tavallista.
Asumme vielä erillään ja luonnollisesti lähes kaiken ajan olemme yhdessä ja autan naisenkin kotona sen minkä pystyn ja osaan. Exän kanssa en kahdestaan ole missään tekemisissä.
Voiko tämä olla jotain psyykkistä traumaa edellisestä suhteesta äkkipikaisen miehen kanssa? Odottaako nainen aina pahinta kun olettaa mun olevan samanlainen? Tuntuu ettei aina luota mun sanaan missä olen ja mitä teen. Rakkautta on paljon, mutta aika raskasta on ajoittain, kun joudun olla olkapäänä asialle jota ei oikeasti edes ole. Kaikki on vain naisen mielikuvissa. Toki aiemmista suhteista tulee aina kullakin painolastia, mutta joskus olen vähän varpaillani miksi tätä tapahtuu ja tyhmä olo itsellä ajoittain kun ei aina uskalla puhua vanhasta elämästä mitään. Jostain pienestä kommentista vaikka aiemmista perheenä tehdystä lomamatkasta kunpuhutaankyseisestäkohteesta nousee äkkiä myrsky. Vaikka se olisi että nimenomaan en halua sinne mennä, koska on siellä oltu perheenä ja muistot voi olla kipeitä.
Erityisesti samoin tuntevien ja käyttäytyvien naisten kommentit olisi tervetulleita. Miten sujuu toisessa aallossa vaikean suhteen jälkeen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.