Otsikossa onkin suora lainaus erään oppilaan suusta. Kohdistettu erääseen koulunkäyntiohjaajaan. Samainen nuori ei puhu minustakaan kauniimmin ja osa pojista heittää minusta armeijavitsiä johtuen olemuksestani...
En ole oikein saanut tukea kollegoiltani enkä uutena opettajana osaa ratkaista tilannetta, kun en pidä poikaporukan arvaamattomuudesta. Olen herkkä ja empaattinen ihminen, minkä takia voin olla helposti kiusaamisen kohde. Opetan kuitenkin hyvin ja tunneillani on verrattain hyvä työrauha. Tyylini lähestyä oppilaita on yksilöllinen ja kunnioittava. Joudun hieman pitämään tiukkaa linjaa erityisesti silloin, kun on tulikokeet tai teemme jotakin vahvoilla hapoilla. Myös nämä häiriköt toimivat kokeellisissa kohtalaisesti, mutta heidän kaitseminen vie välillä liikaa huomiota muilta oppilailta ja ryhmä on iso. Olen nimittäin useimmiten ainoa aikuinen luokassa.
Pisa-tulokset heikentyvät, mutta toisaalta opettajia on turha aina syyllistää. Olemme siirtyneet asiakaspalvelijoiksi, joille vanhemmiltakin saatelee pyyntöjä ja toiveita lapsensa suhteen. Toivon hieman ymmärrystä ja yhteiskunnallista keskustelua siitä, että miksi tämä homma on niin sanotusti karannut käsistä. Kuulin ohimennen, että yksi oppilas haukkui kollegaani ärsyttäväksi rehtorille.
Yksi koulutusjärjestelmän vahvuuksia on ollut se, että nuoret oppivat tekemään yhteistyötä erilaisten aikuisten kanssa, mutta nykytrendi taitaakin olla "oikean tyypin" etsiminen.
Myös tunnollisten ja muita huomioivien tyttöjen uupuminen huolestuttaa. Yksi oppilaistani on kertonut, että ei opi tunneilla mitään. En itse opeta häntä, vaan annan ainoastaan tukiopetusta. Opettajien huomio menee kurin ylläpitämiseen ja psyykkeen suojaamiseen, minkä takia opetuksen laatu saattaa heikentyä.
Kiitos, jos jaksoit lukea tähän asti. Lopuksi haluan mainita, että pidän aineista, joita opetan ja suurin osa nuorista on mukavia ja osaavat keskustella asiallisesti aikuisille. Tästä kiitän vanhempia, jotka osaavat kasvattaa lapsiaan koulua varten. Toki osalla on jo lähtökohdat hankalammat...
En ole oikein saanut tukea kollegoiltani enkä uutena opettajana osaa ratkaista tilannetta, kun en pidä poikaporukan arvaamattomuudesta. Olen herkkä ja empaattinen ihminen, minkä takia voin olla helposti kiusaamisen kohde. Opetan kuitenkin hyvin ja tunneillani on verrattain hyvä työrauha. Tyylini lähestyä oppilaita on yksilöllinen ja kunnioittava. Joudun hieman pitämään tiukkaa linjaa erityisesti silloin, kun on tulikokeet tai teemme jotakin vahvoilla hapoilla. Myös nämä häiriköt toimivat kokeellisissa kohtalaisesti, mutta heidän kaitseminen vie välillä liikaa huomiota muilta oppilailta ja ryhmä on iso. Olen nimittäin useimmiten ainoa aikuinen luokassa.
Pisa-tulokset heikentyvät, mutta toisaalta opettajia on turha aina syyllistää. Olemme siirtyneet asiakaspalvelijoiksi, joille vanhemmiltakin saatelee pyyntöjä ja toiveita lapsensa suhteen. Toivon hieman ymmärrystä ja yhteiskunnallista keskustelua siitä, että miksi tämä homma on niin sanotusti karannut käsistä. Kuulin ohimennen, että yksi oppilas haukkui kollegaani ärsyttäväksi rehtorille.
Yksi koulutusjärjestelmän vahvuuksia on ollut se, että nuoret oppivat tekemään yhteistyötä erilaisten aikuisten kanssa, mutta nykytrendi taitaakin olla "oikean tyypin" etsiminen.
Myös tunnollisten ja muita huomioivien tyttöjen uupuminen huolestuttaa. Yksi oppilaistani on kertonut, että ei opi tunneilla mitään. En itse opeta häntä, vaan annan ainoastaan tukiopetusta. Opettajien huomio menee kurin ylläpitämiseen ja psyykkeen suojaamiseen, minkä takia opetuksen laatu saattaa heikentyä.
Kiitos, jos jaksoit lukea tähän asti. Lopuksi haluan mainita, että pidän aineista, joita opetan ja suurin osa nuorista on mukavia ja osaavat keskustella asiallisesti aikuisille. Tästä kiitän vanhempia, jotka osaavat kasvattaa lapsiaan koulua varten. Toki osalla on jo lähtökohdat hankalammat...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrystä on vaikea opettaa, jos ei haluta ymmärtää.