IHMISSILMÄ ON TÄYDELLISTÄ SUUNNITTELUA
Silmän hienosäätö ”takaperin” on elintärkeää värien näkemiselle
Richard Dawkinsin kaltaiset evoluution kannattajat ovat vuosikausia väittäneet, että silmämme on asennettu ”nurin perin”. He väittävät, että älykäs suunnittelija ei tekisi niin, koska heidän käsityksensä mukaan aistisolujen edessä olevat hermot haittaavat valon kulkua niille.
Muutama vuosi sitten tutkijat kuitenkin osoittivat, että valo ei kulje hermoverkon läpi, vaan se kanavoidaan aistinsoluille Müllerin hermotukisolujen (gliasolujen) läpi.
Hermotukisolut toimivat kuituoptisen levyn tavoin ja terävöittävät kuvaa. Näin "verkkokalvo paljastuu optimaaliseksi rakenteeksi, joka on suunniteltu parantamaan kuvien terävyyttä.” Lisäksi hermotukisolut auttavat erottamaan toisistaan kolme pääväriä siten, että punainen ja vihreä valo kanavoidaan niiden kautta väriherkkiin tappisoluihin. Toisentyyppiset aistinsolut, sauvat, toimivat hyvin hämärässä, mutta ne havaitsevat huonommin vihreää ja erityisesti punaista valoa, joten Müllerin solut sirottavat niille sinistä valoa.
Punainen ja vihreä valo kanavoituvat solujen läpi, sininen puolestaan siroaa paljon enemmän. Suuri osa tästä uudesta tutkimuksesta on tehty Dr Erez Ribakin laboratoriossa Technionissa, Israelin teknologisessa instituutissa. Ribak on astrofyysikko, joka vaihtoi tähtien tutkimisen silmätutkimukseen. Hän on nyt osoittanut, että Müllerin solujen täytyy olla täsmälleen oikean korkuisia ja sopivalla tiheydellä, jotta ne suodattavat eri värit oikein. ”Verkkokalvo ei toimi tehokkaasti, jos se on liian paksu tai liian ohut.” Hän todisti tämän suuntaamalla erivärisiä valoja ihmisen ja marsun verkkokalvoille ja osoitti, kuinka valo ohjautuu. Ribak toteaa:
”Silmän verkkokalvo on optimoitu siten, että hermotukisolujen koko ja tiheys on oikea juuri niiden värien suhteen, joille silmä on herkkä (mikä jo itsessään on tarpeisiimme nähden juuri sopivasti viritetty). Tämä optimointi johtaa siihen, että päivällä värien näkeminen tehostuu ja hämärässä näkeminen kärsii hyvin vähän.”
Mark Hankins, Oxfordin yliopiston näköön liittyvän neurotieteen professori, osoitti vielä toisen syyn takaperin asentamiselle: ”loppuun kuluneiden solurakenteiden poistaminen ja valoherkkien molekyylien ravintohuollon järjestäminen”. Nämä huoltotoimet suorittaa aistinsolujen takana oleva solukerros, jota kutsutaan verkkokalvon pigmenttiepiteeliksi (RPE). Tämä on lisäsyy, miksi hermoverkko ei voi olla aistinsolujen ja RPE:n välissä. Luomiseen uskova silmälääkäri Dr George Marshall tosin osoitti tämän lehdessämme jo vuosia sitten.
Silmän hienosäätö ”takaperin” on elintärkeää värien näkemiselle
Richard Dawkinsin kaltaiset evoluution kannattajat ovat vuosikausia väittäneet, että silmämme on asennettu ”nurin perin”. He väittävät, että älykäs suunnittelija ei tekisi niin, koska heidän käsityksensä mukaan aistisolujen edessä olevat hermot haittaavat valon kulkua niille.
Muutama vuosi sitten tutkijat kuitenkin osoittivat, että valo ei kulje hermoverkon läpi, vaan se kanavoidaan aistinsoluille Müllerin hermotukisolujen (gliasolujen) läpi.
Hermotukisolut toimivat kuituoptisen levyn tavoin ja terävöittävät kuvaa. Näin "verkkokalvo paljastuu optimaaliseksi rakenteeksi, joka on suunniteltu parantamaan kuvien terävyyttä.” Lisäksi hermotukisolut auttavat erottamaan toisistaan kolme pääväriä siten, että punainen ja vihreä valo kanavoidaan niiden kautta väriherkkiin tappisoluihin. Toisentyyppiset aistinsolut, sauvat, toimivat hyvin hämärässä, mutta ne havaitsevat huonommin vihreää ja erityisesti punaista valoa, joten Müllerin solut sirottavat niille sinistä valoa.
Punainen ja vihreä valo kanavoituvat solujen läpi, sininen puolestaan siroaa paljon enemmän. Suuri osa tästä uudesta tutkimuksesta on tehty Dr Erez Ribakin laboratoriossa Technionissa, Israelin teknologisessa instituutissa. Ribak on astrofyysikko, joka vaihtoi tähtien tutkimisen silmätutkimukseen. Hän on nyt osoittanut, että Müllerin solujen täytyy olla täsmälleen oikean korkuisia ja sopivalla tiheydellä, jotta ne suodattavat eri värit oikein. ”Verkkokalvo ei toimi tehokkaasti, jos se on liian paksu tai liian ohut.” Hän todisti tämän suuntaamalla erivärisiä valoja ihmisen ja marsun verkkokalvoille ja osoitti, kuinka valo ohjautuu. Ribak toteaa:
”Silmän verkkokalvo on optimoitu siten, että hermotukisolujen koko ja tiheys on oikea juuri niiden värien suhteen, joille silmä on herkkä (mikä jo itsessään on tarpeisiimme nähden juuri sopivasti viritetty). Tämä optimointi johtaa siihen, että päivällä värien näkeminen tehostuu ja hämärässä näkeminen kärsii hyvin vähän.”
Mark Hankins, Oxfordin yliopiston näköön liittyvän neurotieteen professori, osoitti vielä toisen syyn takaperin asentamiselle: ”loppuun kuluneiden solurakenteiden poistaminen ja valoherkkien molekyylien ravintohuollon järjestäminen”. Nämä huoltotoimet suorittaa aistinsolujen takana oleva solukerros, jota kutsutaan verkkokalvon pigmenttiepiteeliksi (RPE). Tämä on lisäsyy, miksi hermoverkko ei voi olla aistinsolujen ja RPE:n välissä. Luomiseen uskova silmälääkäri Dr George Marshall tosin osoitti tämän lehdessämme jo vuosia sitten.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuinka tuohon vastaavat evoluutio uskovat?
Eivät kuinkaan.
Tämä on väärä palsta. Täällä käsitellään mormonismia. Kopiointisi näkyy olevan myös kreationismi-palstalla, joten keskustellaan siellä.
Mikäs ihme tuollainen on, jos kerran D-vitamiinikin syntyy auringossa?
Juuri näin!
Koko luomakunta on täydellistä suunnittelua.
Ei kovin täydellistä. Luonto on tosi julma. Eläimet raatelevat ja tappavat toisiaan ja onnettomuudetkin aiheuttavat suuria kärsimyksiä.
Mistä sen tiedät?
Jokaisella eläimellä on loppu, ilman kärsimystä, tapahtuu salaman nopeasti!
Miksi valehtelet? Raadeltu eläin voi kitua päiväkausia.
Eläin ei toimi näin, sen minkä tapaa, sen syö tai syöttää poika silleen!