Olen siis kuullut että jos kakkos tyypin diabeetikko pysyy remissiossa hyvän aikaa, niin haima alkaa automaattisesti hiljalleen parantua ja jopa toimimaan normaalilla tasolla. Itse olen ollut remissiossa vasta vuoden, mutta kokoajan takaraivossa vaani pelko että kaikki tulee sortumaan vaikka yritän elää terveellisesti ja että haima tulee joka tapauksessa sanomaan itsensä irti. Onko siis mahdollista välttyä insuliini pistoksilta tulevaisuudessa? Minut on niin hyvin peloteltu kaikilla liitännäis-sairauksilla että joskus jos syön jotain, missä on vähääkään sokeria, tunnen itseni epäonnistuneeksi.
Kuinka kauan remissio voi mahdollisesti kestää?
Anonyymi-ap
5610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan noita Yuotubessa muutama mies jotka on päässeet lääkkeistä eroon. Lääkäri sanoi näin minullekkin.
Duodecimin uutispalvelussa julkaistiin äsken asiaan liittyvä uutinen.
”Laihduttaminen voi jopa parantaa tyypin 2 diabeteksen, mutta käytännössä hyvin harva potilas onnistuu tässä pelkän painonpudotuksen avulla. Tuoreen tutkimuksen perusteella heistäkin suurimmalla osalla vaikutus on väliaikainen.
Hongkongilaistutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä laihduttaminen on tehonnut tyypin 2 diabetekseen useissa laadukkaissa tutkimuksissa. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että käytännön elämässä ja pitemmässä seurannassa tulokset jäävät vaatimattomiksi.
Tutkimuksessa 37 000 hiljattain tyypin 2 diabetes -diagnoosin saanutta aikuista seurattiin keskimäärin kahdeksan vuoden ajan. Jos potilaan veren glukoositasot olivat terveellä tasolla kahdessa peräkkäisessä mittauksessa ainakin puolen vuoden ajan, diabeteksen arvioitiin olevan remissiossa eli ainakin toistaiseksi parantunut.
Laihduttaminen oli tehokkainta, jos potilas laihtui paljon vuoden sisällä tyypin 2 diabeteksen toteamisesta, mutta ainoastaan 6 prosenttia saavutti remission pelkän laihduttamisen avulla, tulokset osoittivat. Heistäkin yli puolella veren glukoositasot kohosivat takaisin diabeettisiin lukemiin kolmessa vuodessa.
Kliinisissä tutkimuksissa laihduttaminen on käytännössä parantanut diabeteksen jopa 70 prosentilta potilaista, mutta sama ei selvästikään tapahdu arkielämässä. Laadukkaissa tutkimuksissa potilaat saavat yleensä ammattiapua ja tukea laihduttamiseen, ruokavaliomuutoksiin ja elämäntaparemonttiin. Tosielämässä potilaat ovat hyvin erilaisessa tilanteessa, mikä todennäköisesti selittää erot. ”
https://www.terveysportti.fi/terveysportti/uutismaailma.duodecimapi.uutisarkisto?p_arkisto=1&p_palsta=10&p_artikkeli=uux28052
"Heistäkin yli puolella veren glukoositasot kohosivat takaisin diabeettisiin lukemiin kolmessa vuodessa."
Tässä kiinnostaisi aika paljonkin se, että kuinka moni heistä on palannut vanhoihin elämäntapoihin tai ovat alkaneet taas lihoa.
Vain 6 % oli päässyt remissioon pelkän laihduttamisen avulla. Näistä alle puolella veren glukoositaso oli vielä 3 vuoden kuluttua normaali.
Laihtumisella on merkitystä, jos painonpudotus on huomattava, mikä tietysti edellyttää sitä, että liikalihavuutta on reilusti.
Remissio on kuitenkin käytännössä lähes aina tilapäinen. D2 ei parane juuri koskaan pysyvästi, tehdäänpä sitten mitä hyvänsä. Myös sellaisia sairastuu, joiden elintavoissa ei parantamisen varaa löydy. Mutta onhan se hyvä, jos vaikka insuliinipistosten tarve lykkääntyy vuosia laihduttamalla, kenellä laihdutettavaa on.
Olisi mielestäni hyvä, jos aina ei syytettäisi "vääriä" elintapoja, sillä D2 sairastumiseen vaikuttaa suuresti perinnöllisyys.
Laihduttaminen on vain yksi osa kakkostyypin diabeteksen elintapahoitoa. Muita tärkeitä elintapahoitoja on lihasmassan kasvattaminen, aerobisen liikunnan lisääminen, tupakoinnin lopettaminen, alkoholin käytön minimointi, jotta mahdollinen rasvamaksa paranee. Tupakan myrkyt lisäävät insuliiniresistenssiä. Kasvisten ja rasvaisen kalan lisääminen ruokavalioon on tärkeää. Unirytmi pitäisi saada kuntoon ja kroonisen stressin minimointi on myös tärkeää.