Olin opiskeluaikoinani aktiivisesti mukana OPKOn toiminnassa. Nyt kaduttaa, koska jäin sen valmistumisen jälkeen tyhjän päälle. OPKOhan ei tarjoa kaltaisilleni yli-ikäisille juuri mitään muuta kuin maksajan roolin, ja ev.lut. paikallisseurakuntakin tuntuu aivan liian liberaalilta OPKOn opetusten jälkeen.
Mitä siis OPKOsta jäi käteen? Hyvää opetusta seurasi hengellinen kodittomuus ja vaikeus löytää oma paikkansa seurakunnassa. OPKO-kaverini on päätynyt kuka mihinkin: osa on hajaantunut eri herätysliikkeisiin, joku siirtyi Lähetyshiippakuntaan, osa jäi ev.lutiin. Moni käy nykyään kirkossa ehkä jouluna jos silloinkaan. Tiivis porukka hajaantui valmistumisen jälkeen täysin ja yhteydenpito on jäänyt vähiin, kun kaikilla on ihan omat kuvionsa.
Päädyin itse erään toisen herätysliikkeen messuyhteisöön ja katson kateellisena, kuinka moni nuori aikuinen siellä tuntee toisensa jo vuosien takaa: he ovat tutustukeet toisiinsa viimeistään liikkeen omassa opiskelijatoiminnassa, siinä jota itsekin harkitsin aikoinani ennen kuin kotiuduin OPKOon.
Moni OPKOn aikaisista kavereistani on kertonut samankaltaisesta ulkopuolisuuden ja juurettomuuden tunteesta. Mitä järkeä OPKOssa on? Nuoriin ja opiskelijoihin on tietysti tärkeä panostaa, mutta elämä jatkuu myös opiskeluajan jälkeen. Mihin siis tarvitaan OPKOn omaa toimintaa, joka jättää nuoret aikuiset lopulta tyhjän päälle? Eikö olisi parempi toimia yhteistyössä jonkun sellaisen tahon kanssa, jonka toiminnassa opkolaisten olisi aikanaan luonteva jatkaa?
Mitä siis OPKOsta jäi käteen? Hyvää opetusta seurasi hengellinen kodittomuus ja vaikeus löytää oma paikkansa seurakunnassa. OPKO-kaverini on päätynyt kuka mihinkin: osa on hajaantunut eri herätysliikkeisiin, joku siirtyi Lähetyshiippakuntaan, osa jäi ev.lutiin. Moni käy nykyään kirkossa ehkä jouluna jos silloinkaan. Tiivis porukka hajaantui valmistumisen jälkeen täysin ja yhteydenpito on jäänyt vähiin, kun kaikilla on ihan omat kuvionsa.
Päädyin itse erään toisen herätysliikkeen messuyhteisöön ja katson kateellisena, kuinka moni nuori aikuinen siellä tuntee toisensa jo vuosien takaa: he ovat tutustukeet toisiinsa viimeistään liikkeen omassa opiskelijatoiminnassa, siinä jota itsekin harkitsin aikoinani ennen kuin kotiuduin OPKOon.
Moni OPKOn aikaisista kavereistani on kertonut samankaltaisesta ulkopuolisuuden ja juurettomuuden tunteesta. Mitä järkeä OPKOssa on? Nuoriin ja opiskelijoihin on tietysti tärkeä panostaa, mutta elämä jatkuu myös opiskeluajan jälkeen. Mihin siis tarvitaan OPKOn omaa toimintaa, joka jättää nuoret aikuiset lopulta tyhjän päälle? Eikö olisi parempi toimia yhteistyössä jonkun sellaisen tahon kanssa, jonka toiminnassa opkolaisten olisi aikanaan luonteva jatkaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.