Eräässä mielisairaalassa oli aavemainen tunnelma kesän aamuyön tuntien aikana. Eräs potilas hakkasi ovia ja seiniä kovalla rytinällä. Toinen huusi kovalla äänellä. Hoitaja joutui kiireellä juoksemaan hoitamaan tilannetta. Se toistui joka yö. Siellä oli todella aavemainen tunnelma. Potilaat näyttivät päivisin siltä, että he ovat huumeessa, eivätkä tässä maailmassa läsnä.
Mielisairaalan aavemainen tunnelma
Anonyymi-ap
36911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jos potilaat häiritsevät, he saavat rauhoittavia .
Toisten ihmisten häirintää ei hyväksytä sillä kaikilla on yhteiset arvot
Xxxxx
Kun itse olin varsinais-suomessa suljetulla, niin vessan käsienpesualtaassa oli kakkaa! Olin niin pökerryksissä olantsapiinin takia etten tajunnut sanoa siitä hoitajille. Olanzapin eli Zyprexa on muuten todella kamala lääke kun se väsyttää ja lihottaa aivan järkyttävän paljon!
Läsnä olivat oikeat aaveet.
Vanhassa mielisairaalassa on aaveita.
mielisairaaloissa voi tosiaan olla riivattuja edesmenneitä sieluja.
No ei tosiaan voi ollakaan.....
miksi ei? levottomat sielut kummittelevat joko aikavääristymää universumissa tai haikuja menneisyydestä.
Eivät ne ole edesmenneitä sieluja vaan demoneita.,
meinaat että riivatut ihmiset menevät suoraan paratiisiin eikä jää kummittelee? olis kyllä hirveetä itse.. noh huonoja asioita kokeneena joutuu jäämään tänne kummittelee.
Raamattu ei puhu sielun kuolemattomuudesta..
niin sieluton ihminen menee kadotukseen..olemattomuuteen..
Mielisairaala on ehkä oikea paikka, jos näkee ja kuulee aaveita siellä sun täällä....
Kun käytetään huumausaineita,se on kutsu demoneille tulla ottamaan valtaansa.
Aavemainen tunnelma mielisairaaloissa on normaali ilmiö. Siellähän kaikki potilaat huumataan lääkepökkyrään, heidän alitajuntansa sekotetaan ja keho lamaannutetaan.Hyvä että tämä tuli julkisesti esille, on tärkeää tietää millaista on olla psykiatrisessa sairaalassa hoidossa.
Kun potilas joka yö mekkaloi ja huutaa samoihin aikoihin aamuyöllä se johtuu selvästi iltalääkkeestä joka tekee sekavan ja pahan olon. Kun tämä on potilaan normaalia joka yö toistuvaa toimintaa , eivät hoitajat voi sille mitään. He vaan luulevat että nyt se sairas taas raivoaa eivätkä tajua sitä että ne lääkkeet joita he juuri antoivat laittaa tekemään näin.
Olen ollut muutamassa eri psykiatrisessa sairaalassa takavuosina, ja kyllä niissä aika rauhalliset yöt oli aina, ja potilaat eivät kauheasti huudelleet. Toki joskus oli äänekkäitäkin tilanteita.
On täysin väärä käsitys, että niissä olisi jotenkin erityisen vauhdikas meno päällä.
Näin nyt oli kuitenkin eräässä sairaalassa joka yö vauhdikas meno päällä. Huumausaineissa kun olivat..
Siis lääkärien laittamassa lääkehuumeessa.
Eräässä sairaalassa oli tapana että potilaat saivat käydä hakemassa illalla hoitajilta opamoxia yöksi. Siellä oli kuulema jono aina ottamassa iltalääkettä. Tämä oli osaston tapa nukuttaa potilaat lääkeuneen ja yöt olivat rauhallisia.
Mutta kyllä päivisinkin osaston käytävät olivat hiljaisen tyhjiä. Kaikki vain makoilivat huoneissaan. Kun uusi potilas tuli taloon hänelle määrättiin heti saman tien opamoxia riippumatta siitä minkä takia hän tuli hoitoon.
Kukahan moni tällaisella hoidolla parantui?
Uskotko sie ite näihin tarinoihis vai sepitätkö sie näitä vaan ajankuluks?
Ei missään sairaalassa kaikille potilaille syötetä samoja lääkkeitä. Ne katsotaan yksilöllisesti.
Jotkut voi saadakin Opamoxia, jotkut saattavat saada nukahtamislääkettä, jotkut unilääkettä, jotkut eivät ota enää nukkumaan mennessä ylimääräistä lääkettä.
Henkilökunta pyrkii siihen, ettei sairaalassa vain maata päivisin, kyllä ne yrittävät saada potilaat ylös sängystä, ja johonkin osallistumaan.
Et ole siis itse ollut siinä sairaalassa ? Kun kirjoitat, että " siellä oli kuulemma jono..".
Kaikkia puheita, mitä jotkut kertovat, ei aina kannata uskoa.
Ei niissä läkkeissä osallistuta mihinkään.
Kummastihan nuo ryhmät on aina ollu täynnä, kun itse yritin sairaalareissujeni aikana niihin osallistua.
Olen voinut seurata vierestä kuinka rakasta omaistani on hoidettu. Oli järkyttävää nähdä kuinka sairaalassa potilaat oli huumattu lääkkeillä lääkepökkyrään. Kävin usein vierailulla ja talon hoitotavat tulivat hyvinkin tutuksi kun päivittäin sain "raportteja" hoidoista. Mm. ensin väärä diagnoosi ja sitten valtavan lääkearsenaalin seurauksena se lisääntyi ajan kanssa psykoottiseksi. Siis lääkepsykoosi, eivät sairaalassa tietysti tätä ymmärtäneet vaan sairaus paheni heidän käsityksensä mukaan. Omituista, sairaalassa hoidossa ja ja olo vain pahenee.....
Ei nämä ole tarinoita vaan elävää elämää. Ei tietysti kaikki sairaalat ole tällaisia, mutta hyvä tietää niitäkin on.
Pakkohan niihin on mennä, vaikka ei pitäisi ollenkaan.,
Psykiatrisessa hoidossa käytettävien lääkkeiden määrä on tavattoman pieni. Joka puolella maassamme syötetään samoja lääkkeitä (kymmenille) tuhansille eri ihmisille. Vaikka ne ovatkin eri nimisiä, vaikutusmekanismi on kaikilla periaatteessa sama. Keskushermostoon vaikuttavia huumelääkkeitä, joitain pieniä eroja vaikutuksessa voi olla riippuen ihmisen kehosta miten käsittelee niitä.
Itse olen ollut potilaana, ja olemme omaisteni kanssa jälkeenpäin keskustelleet esim. sairaala-ajoista ja -oloista.
Omaisillani ei ole ollut helppoa niinä vuosina, kun olin huonossa kunnossa, lääkittynä tokkuraan, osastoilla monia kertoja, siviilissä elämä meni milloin kuinkakin lääkepöllyssä.
Ymmärrän hyvin, mitä tuo edellinen kommentoija kertoo. Ja tiedän senkin, kuinka omaisille joskus maalaillaan kaunista kuvaa, kuinka hyvin heidän omaistaan osastolla hoidetaan.
Omaisetkaan eivät tiedä kaikkea, jos potilas ei itse kerro.
Kun potilas alkaa itse kertomaan kokemuksistaan, saatetaan herkästi väittää hänen valehtelevan. Ne eivät tosiaankaan aina ole vain tarinoita, vaan juurikin elävää elämää.
Ja mistähän tuon olet kuullut, että määrä on pieni , mainitsit vieläpä tavattoman pieni ?
Kyllä joo, samoja lääkkeitä monille, monille eri ihmisille, mutta...
... annostelu/lääkemäärät ovat ihmisten kohdalla hyvinkin erilaisia.
Vaikutuksissa voi olla hyvinkin isoja eroja, ei pieniä.
Omaisen kirjoittamaa kuvausta sairaalan elävästä elämästä:
marjatta mäkelä päiväkirja masennuksen hoidosta
Ei taida olla helppoa hoitajan työ. Ensin potilaat turrutetaan ja väsytetään myös fyysisesti, useat tainnutetaan lääkepsykoosiin. Ei ole kunnolla voimia osallistua mihinkään aktiviteettiin. Silti hoitajien tärkeä päivittäinen hoitotoimenpide on raahata potilaat ylös sängystä, aktivoida heitä. Millähän tavoin tällainen lääkkeiden turruttaman elimistön aktivointi on parantavaa? On vähän kuin väkisin elossa pitämistä.
No miksi pistit hänet sairaalaan, etkä sängyn alle piiloon?
Sen voiski tuntkee tekoälylle ja kattoo mitkä kaikki se sieltä flägää puppu puheeksi.
Mielenkiintoista. Voisit muuten tehdä sen tekoäly jutun. Kerro sitten täällä meille muillekin mitä puppua sieltä tuli.
Mitähän se piilottaminen olisi auttanut ?
Olin kerran sairaalassa, ja olin niin tukevassa psykoosissa, etten tajunnut, että se oli oikeastaan aika tylsän tavallinen sairaala.
Niin no eihän niissä sairaaloissa mitään kummempaa ole, suurin osa ihan tavallisen tylsiä.