Halusin uskovaisia ystäviä, mutta en halua kuulua seurakuntaan. Uskon, että Jumala ei halua, että palvon pappia ja alttaria.
En halua kaikille kertoa, että uskon Jumalaan, sillä se riittää, että Jumala tietää.
En halua kaikille kertoa, että uskon Jumalaan, sillä se riittää, että Jumala tietää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se, että uskoo Jumalaan. Ei sitä tarvitse maailmalle julistaa.
Nimenomaan raamattu kehottaa julistamaan, jos siis uskoo raamatun Jumalaan ja Jeesukseen.
Ja seurakunta yhteys on omaksi parhaakseen.
Seurakuntayhteys ei ole hyvästä. Miksi muuten niin moni eroaisi kirkosta? He eivät ehkä eroa uskosta tai Jumalasta, vain kirkosta.
Ongelmana on että nykyään ihmiset eivät ole tyytyväisiä kirkkoon ja sen toimintaan.
Erakkomunkit eivä tarvinneet seurakuntia ympärilleen vahvistamaan uskoaan.
Heille toimi täydellisesti olla aivan yksin uskonsa kanssa.
Voitko sinä eristäytyä muusta maailmasta? Eiko seurakunnan ja yleensäkin samaan asiaan uskovan ja samoin ajattelevien yhteisö vahvista ja tue porukkaansa? Varsinkin silloin jos ja kun tarvitsee henkistä (joskus jopa maallistakin) tukea?
Eihän heistäkään kukaan maalaa taivaalle että "me ollaan xxx(sitä tai tätä)"
Samoin ajattelevien ryhmä, poppoo, vain auttaa tukemaan "jäseniään", he eivät ole sen parempia tai pahempia kuin kukaan muukaan.
Mikä tuossa sinusta on niin vastenmieleistä ja luotaantyötävää?
Itse olen myös maallistunut. Tajuan, että seurakuntayhteys on oleellinen uskossa pysymisen ja kasvamisen suhteen, mutta olen niin laiska, etten jaksaisi millään nähdä sitä vaivaa tutustua ihmisiin. Lisäksi en oikein kestä ”kaitsemisesta”, mikä sekin on jollain tapaa merkki maallistumisesta. Välillä muistan, kuinka hyvältä tuntuu, kun saa kokea Jumalan voimakasta läsnäoloa. Saan toki tuntea sitä näinkin, mutta ylistys ja palvonta on aivan ihanaa. Seurakunta on varmasti tärkeä asia.
Mun on pakko, ihan omituinen pakko, vastata tähän.
Joskus se seurakunta yhteisö on erittäinkin
"myrkyllistä". Itselle joskus näin on käynyt.
Liian tuomitsevia jotkut, liian vaativia.
Se sai itseni joskus eroon ja karkuun
koko Uskoa. Jos vaaditaan luopumaan
jopa omasta perheestä koska ei ole Uskossa,
se on väärin. Olen omasta perheestä/suvusta
ainoa uskossa oleva. En tuputa sitä, en tuomitse
muita siitä etteivät ole uskossa, en hylkää myöskään
siitä syystä ketään, enkä monesta muustakaan syystä.
Ja tämän takia itse saan kuraa niskaan, ja aivan totaalisen
julmaa kuraa. Pilkkaa, mustamaalausta, uhkailua, pelottelua,
kaikki yritetään tuhota minulta, vaan koska en tuomitse, inhoa, hylkää
taikka jätä yksin. Minä pystyn ja saan välittää kenestä haluan.
En pidä itseäni kenenkään yläpuolella, en ketään parempana, taikka puhtaampana.
En ole synnitön, en virheetön, mutta en myöskään paha. Tällä hetkellä en kuulu seurakuntaan, käyn kyllä välillä, muutama vuosi sitten säännöllisestikin vielä, ja vaikka siellä en nyt käy se ei ole väärin. Itse saan enemmän tukea pysyäkseni tällä polulla seurakunnan ulkopuolella. Harhailen, eksyn, kompuroin, saan säröjä pahojakin, mutta palaan aina sinne mihin kuulun.
Ja taas tekisi mieli poistaa ja olla klikkaamatta..
https://youtu.be/sEPtnQbmdF8?feature=shared
Kaipaan Jotain on tuo kappale.
Eli aloittaja, vain sinä tiedät millainen usko sinulle on paras. <3
Eri uskonnot ovat erilaisia ja ns. lahkot ovat erilaisia.
Kukaan ei pakota palvomaan pappia tai alttaria tai hylkäämään omia sukulaisiaan tai ystäviään.
Rajoittuuko seurakunta vain pelkkään kirkkorakennukseen? Siis kasaan tiiltä,laastia jne jne? Tietty konkreettinen rakennus helpottaa muiden samoin uskovien kohtaamista. Mutta eikö samaan seurakuntaan kuulu kaikki Jeesukseen uskovat? Joku voi olla vaikka sidottuna masennukseen yksin kotona pyörätuolissa, eikä kukaan tuu viemään srk tilaisuuksiin, saati on paljon muista syistä konkreettisen srk ulkopuolelle joutuneita, joita kukaan ei etsi tai kaipaa... Silti hekin kuuluvat "seurakuntaan", ovat yhtä suurta kristittyjen perhettä, vaikka itse kokoontumisien yms. ulkopuolelle ovatkin joutuneet...
En halua liittyä seurakuntaan, koska itse olen sitä mieltä, että se että uskoo Jumalaan on tärkeintä eikä se mihin seurakuntaan kuuluu.
Eri seurakunnat eivät hyvällä katso, jos haluat ystäviä myös muista seurakunnista.
En tykkää, kun minulta aletaan kysymään uskonko Jumalaan. Ihminen, jota en tunne..
En pidä myöskään siitä, että joissakin seurakunnissa, ei tykätä, että välitän ihmisistä, jotka eivät usko Jumalaan. Se että en halua uskoa kaikille kertoa johtuu siitä, että sain itse ihan tarpeeksi ihmisistä, joka vaati, että olisin valinnut vain heidän seurakunnan ja jättänyt kaiken muut tärkeät ihmiset pois minun elämästäni ja tehnyt niin kuin hänen mielestään olisi ollut oikein.
Se, että joku muu kuin Jumala pyytää tekemää valinnan ja päätöksen ei ole minun mielestäni oikein.
Se onko Ihminen suhteessa vai ei. Ei pitäisi seurakuntaan vaikuttaa mitenkään. Yhtälailla sinkut ovat ihmisiä kuin he jotka ovat suhteessa.
Parisuhde ei pitäisi määritellä onko arvokas ihminen vai ei.
Eikä varsinkaan ekalla kerralla kun avaa seurakunnan ovea kysytä uskotko Jumalaan, sillä se on luotaan työntävä asia.
No nyt olet oivaltanut jotain.. onnea matkallesi♥️
Voit käydä seurakunnassa tai kirkossa ilman että liityt siihen.