Moi,
Onko muilla ollut tilannetta, jossa hyvä ystävänne saapuu toiselta paikkakunnalta yöpymään luoksenne, koska käy töissä asuinpaikkakunnallasi? Puhutaan sellaisesta ystävästä, jonka yöpyminen on itsellesi lähtökohtaisesti ok. Odottaisitteko, että molempien viihtymisestä huolimatta, toinen korvaisi vierailut jotenkin? Hänhän saattaa säästää pitkän pennin esim. hotelliyöpymisissä, vaikka tulisi omien eväiden kanssa.
Itselläni tämä tilanne. Ystävä pyytää joka kerta luvan, ja saapuu 1-4 yön ajaksi, ei joka viikko, mutta usein. Molemmilla on työt ja kyse ei siis ole varsinaisesta vierailusta kutsun kera. Meillä on ollut kyllä tapana vierailla toistemme luona viikonloppuisin, tosin tätä ei ole tapahtunut nyt moneen vuoteen. Ystävä tienaa ihan oleellisesti enemmän kuin minä.
Alkuaikaan järjestin ja tarjosin ruokaa, ja hän odottikin sitä, odottaisi ehkä vieläkin. Lopetin kevyen kestitsemisen ilman kummempaa sopimista. Siksikin, että se oli itselleni rahanmenoa. Lopetin vain tarjoamasta ruokaa esim jättämällä itse syömättä illalla, tai syömällä aamiaisen eri aikaan. Jos syön itse, tarjoan. Koska siis koen, että vaikka hän siis nykyisin tuo omat eväänsä mukanaan - ja välillä jotain minullekin! - niin minun ei kuulu tarjota täyshoitoa. Minun ei tavallaan pitäisi olla mitään velkaa, kyse ei ole normaalista vierailusta.
Ystävä useimmiten kuitenkin ottaa ilomielin vastaan sen mitä joskus tarjoan. Eli minulla on aavistus, että hän todellakin olettaa saavansa minulta ruokaa, onhan hän vieraani. Tämä järjestely on siitä huolimatta sujunut suht jouhevasti. Mutta myönnän että asia kalvaa minua. Etenkin se, että koen että ystävä ilmeisesti mielessään ihmettelee, etten tarjoa mitään. Ja en osaa ottaa asiaa puheeksi, kun asiasta ei alunperinkään sovittu. Alkuun kyse oli väliaikaisesta järjestelystä.
Toivoisin, että ystäväni ymmärtäisi itse ottaa asian puheeksi, ja muutenkin osoittaa, että arvostaa sitä että tarjolla on yöpaikka. Ehkäpä ehdottaisi jonkinlaista korvausta, josta voisimme jollain tavalla keskustella. Tottakai voi ajatella, että mahdollisten minulta odotettujen ruokakulujen lisäksi hän käyttää kuitenkin vaikkapa sähköä. Myös jos haluaa laskea kuukausittaiset asumiskulut, vastike plus lainanlyhennys plus korot, niin jopa asumispäivälle voi laskea hinnan (on muuten aika paljon.. ).
Mitä mieltä? Julmaa minulta? Julmaa häneltä? Omia kokemuksia? Puheeksioton vaikeus... hitto.
Onko muilla ollut tilannetta, jossa hyvä ystävänne saapuu toiselta paikkakunnalta yöpymään luoksenne, koska käy töissä asuinpaikkakunnallasi? Puhutaan sellaisesta ystävästä, jonka yöpyminen on itsellesi lähtökohtaisesti ok. Odottaisitteko, että molempien viihtymisestä huolimatta, toinen korvaisi vierailut jotenkin? Hänhän saattaa säästää pitkän pennin esim. hotelliyöpymisissä, vaikka tulisi omien eväiden kanssa.
Itselläni tämä tilanne. Ystävä pyytää joka kerta luvan, ja saapuu 1-4 yön ajaksi, ei joka viikko, mutta usein. Molemmilla on työt ja kyse ei siis ole varsinaisesta vierailusta kutsun kera. Meillä on ollut kyllä tapana vierailla toistemme luona viikonloppuisin, tosin tätä ei ole tapahtunut nyt moneen vuoteen. Ystävä tienaa ihan oleellisesti enemmän kuin minä.
Alkuaikaan järjestin ja tarjosin ruokaa, ja hän odottikin sitä, odottaisi ehkä vieläkin. Lopetin kevyen kestitsemisen ilman kummempaa sopimista. Siksikin, että se oli itselleni rahanmenoa. Lopetin vain tarjoamasta ruokaa esim jättämällä itse syömättä illalla, tai syömällä aamiaisen eri aikaan. Jos syön itse, tarjoan. Koska siis koen, että vaikka hän siis nykyisin tuo omat eväänsä mukanaan - ja välillä jotain minullekin! - niin minun ei kuulu tarjota täyshoitoa. Minun ei tavallaan pitäisi olla mitään velkaa, kyse ei ole normaalista vierailusta.
Ystävä useimmiten kuitenkin ottaa ilomielin vastaan sen mitä joskus tarjoan. Eli minulla on aavistus, että hän todellakin olettaa saavansa minulta ruokaa, onhan hän vieraani. Tämä järjestely on siitä huolimatta sujunut suht jouhevasti. Mutta myönnän että asia kalvaa minua. Etenkin se, että koen että ystävä ilmeisesti mielessään ihmettelee, etten tarjoa mitään. Ja en osaa ottaa asiaa puheeksi, kun asiasta ei alunperinkään sovittu. Alkuun kyse oli väliaikaisesta järjestelystä.
Toivoisin, että ystäväni ymmärtäisi itse ottaa asian puheeksi, ja muutenkin osoittaa, että arvostaa sitä että tarjolla on yöpaikka. Ehkäpä ehdottaisi jonkinlaista korvausta, josta voisimme jollain tavalla keskustella. Tottakai voi ajatella, että mahdollisten minulta odotettujen ruokakulujen lisäksi hän käyttää kuitenkin vaikkapa sähköä. Myös jos haluaa laskea kuukausittaiset asumiskulut, vastike plus lainanlyhennys plus korot, niin jopa asumispäivälle voi laskea hinnan (on muuten aika paljon.. ).
Mitä mieltä? Julmaa minulta? Julmaa häneltä? Omia kokemuksia? Puheeksioton vaikeus... hitto.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota puheeksi. Sano, että järjestely on muuttunut säännölliseksi olemiseksi ja olisi aika sopia kulujen jakamisesta.
Ottaisin puheeksi, että jos vaikka ruokakassin toisi mukanaan. Kyllä tuollaisessa jatkuvassa tilanteessa pitää sanoa suoraan, ettei jää hyväksikäytetty olo. Niin kuin on jo käynyt.
Kiitos!
Tulin ajatelleeksi asiaa vasta sen jälkeen, kun toinen kaveri alkoi ihmetellä kuviota ja on palannut asiaan monta kertaa. Itse tosiaan en kyseenalaistanut, että hyvän ystävän, jonka kanssa on helppo olla, tarvitsisi maksaa mitään olemisestaan. Kestitsemisen lopetin kylläkin jo aikaisemmin, kun en halunnut kuitenkaan ottaa takkiin järjestelystä.
Uskon, että tämä toinen ei ole ajatellut yöpymisjärjestelyä yhtään. Jos ei pääse minun luokseni, hän on kai aina päässyt yöksi sukulaisilleen, tosin hankalamman välimatkan päähän.
-ap
Sinun ei tarvitse majoittaa ystävääsi täydellä ilmaishoidolla.
Vähin mitä hänen kuuluisi tehdä korvatakseen ilmaiset yöpymisensä, on tarjota SINULLE aamiaiset ja päivälliset. Hän voi yksin käydä ostamassa ruoka-aineet ja yhdessä valmistatte ateriat. Hän varmasti osaa keittää kaurapuuroa ( ostamistaan aineista) tarpeeksi joka aamuksi kummallekin JA maksaa ateriasi lähiruokapaikassa.
Tuohan hän omat liinavatteet ja henkilökohtaiseen hygieniaan tarvittavat ( saippuan, shampoon jne.)?
Ellei ystäväsi tajua noita vähimpiä käytöstapoja, onko hän ystävyyden arvoinen?