Aarno Malinin kirjassa "Pimeyden ytimeen" mainitaan pedofiilimies, joka yritti yllyttää naisystävänsä tyttären tekemään itsemurhan. Kuinka yleistä tämänkaltainen toiminta mahtaa olla. Onko mahdollista, että esimerkiksi jotkut psykiatrit yrittävät tahallaan saada potilaansa tekemään itsarin. Siitä ei varmaankaan kovin helposti jäisi kiinni, ja vaikka jäisikin, niin tulisiko siitä mitään seuraamuksia.
Itsemurhaan yllyttäminen
Anonyymi-ap
18957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaikka en ole aina ollut tyytyväinen psykiatriaan, niin en osaa kuitenkaan ajatella, että ne lääkärit mitenkään yllyttäisivät itsemurhaan.
Toki mieleltään järkkynyt tai sairas ihminen voi niin ehkä ajatella, luulla, tai ehkä jopa uskoa.
Mutta ei se pidä paikkaansa.
Kai psykiatri voi olla luonteeltaan millainen vain.
Totta kai voi olla luonteeltaan millainen vain, mutta ei se tarkoita, että alkaa yllyttämään potilasta tekemään itselleen jotain pahaa. Johan se psykiatri joutuisi sellaisesta johonkin syytteeseen, jos joku menisi itsensä tappamaan psykiatrin yllytyksestä.
Mikä se pedofiilimies oli ammatiltaan?
Psykiatri.
Pikkasen on taas levottomat jutut.
Olihan se Ullanlinnan mieskin psykiatri.
Jatkossa kuitenkin suurella todennäköisyydellä entinen sellainen.
Sairasta paskaa tollanen. Ketään ei edes lue tommosia kirjoja. Rkolliset jäävät kiinni aina.
Tapa ittes
Petterin saa tappaa
Ei se taida mikään rikos olla.
Tarkoitan ainakaan Suomessa. Varmasti joissakin maissa on kriminalisoitu itsemurhaan yllytys.
Luen juuri Aarno Malinin toista kirjaa. Siinä kerrotaan hänen kokemuksistaan psykiatrin vastaanotolla. "Aivan kuin psykiatri olisi nauttinut nähdessään minun kärsivän ja kulkevan kohti tuhoani."
Hassua, että minulle tuli mieleen tehdä tällainen aloitus palstalle, tietämättä lainkaan että Malinin toisessa kirjassa kerrotaan jotain tuollaista. Kumma sattuma. No, ainakin sain kysymykseeni jonkinlaisen vastauksen, vaikka en arvannut että saisin senkin Malinilta.
Luin saman kirjan, eikös nimi ole Mies, jota ei uskottu.
Se kuvastaa hyvin tämän päivän terveydenhuoltoa, kuinka ihmisiä pompotellaan edestakaisin, ja joskus tulee oikeastikin tunne, ettei lääkärit usko, kun niille jotain kertoo.
Mielenkiinnosta luin tuon kirjan, koska olen itsekin ollut pitkään suoraan sanoen heittopussina terveydenhuollon pyörteissä.
Jossitellaan vain, ja käsketään menemään sinne, tänne ja tuonne. Kukaan ei ota sitä koppia, että asiaan tulisi edes jotain järkeä.
Ei ole mitään akuuttia, mitään ei tehdä ennen kuin tulee jotain akuuttia, sitä odotellessa...
Hallitus puhuu, on pitkään puhunut, jo edellisen hallituksen aikaan, että vaivat pitäisi hoitaa ajoissa, ettei tulisi niin tarvetta mennä sinne kalliin erikoissairaanhoidon puolelle, mutta julkisessa terveydenhuollossa ihmiset suoraan sanottuna ajetaan erikoissairaanhoitoon, kun ei ajoissa välitetä mistään mitään.
Tulipahan taas kertaalleen sanottua.
Aarno Malin kertoi Miehen mieli podcastin haastattelussa, että hän oli sattumalta törmännyt tähän psykiatriin jossain terassilla vähän ennen kirjan ilmestymistä. Ilmeisesti ei ollut riemukas jälleennäkeminen.
Tapa sinä ittes
Minuapa on aina pohdituttanut ne ihmiset joilla tuntuu aina viiraavan kaikki asiat. Puhutaan ihan mistä tahansa työstä kalsareihin. Olen tullut siihen tulokseen, että niillä viiraa ja ettei ne voi tehdä mitään ilman viirausta.
Eiköhän meitä kaikkia aina jollain tavalla jokin viiraa ?
Ainakin muiden mielestä, jos ei omasta.