Olen viettänyt aikaa jonkinlaisella vapaalla vähän omin luvin jonkinaikaa, ja paha tapa on laiskotella ja jättää velvollisuudet hoitamatta. Nyt tapahtui kuitenkin jotain mitä en ole elämässäni kokenut koskaan ennen, vaikka olen jo lähes keski-ikäinen. Nuorena minulla on ollut voimakasta ahdistusta, mutta koko aikuiselämäni olen ollut terve, töissä käyvä ihminen. Nyt kuitenkin yksi sellainen ajatus alkoi ahdistaa, miten minulle joku tekisi väkivaltaa sellaiseen ruumiinosaan joka on minulle ollut tietyllä tapaa traumaattinen, ja se ajatus vain sai koko ajan jostain lisää voimaa. Aloin ymmärtää ihmisiä jotka satuttavat ja viiltelevät itseään vain saadakseen ajatuksensa pois siitä pahemmasta ahdistuksesta. Lopulta alkoi jo tuntua että ymmärrän ihmisiä jotka tekevät itsemurhan. Lopulta tuntui että en ymmärrä miten jaksan elää elämääni. Vaikka joutuisin helvettiin niin sekin olisi pienempi paha kuin tuo ahdistava ajatus, siirtäisi pähän ainakin ajatukset muualle. On paljon asioita jotka pitäisi hoitaa, mutta olen lisäksi niin väsynyt että en pysty ryhtymään mihinkään mikä veisi ajatukset muualle. Mutta sitten lopulta ahdistus kasvoi niin suureksi, että vähän niin kuin paniikissa tartuin vain lähimpiin hoitamattomiin asioihin jotka on aika helppo hoitaa. Tällaista minulla ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Yleensä lykkään tehtävien hoitoon loputtomiin, koska mitä kauemmin niitä lykkää, niin sitä inhottavammilta ja ylivoimaisemmilta ne alkavat tuntua. No, mutta pari pikku tehtävää ja ahdistus vain katosi! Niin kauan kuin tein vain lempiasioitani, jotka minua kiinnostaa ja joista tykkään, niin se ahdistus vain sai koko ajan lisää voimaa jostain. Kauhistuttavat mielikuvat kävivät voimakkaammiksi ja voimakkaammiksi koko ajan. Olen monesti ajatellut että tyhjä mieli täyttyy helposti pahoilla asioilla. Mutta kun mieli on täynnä tehtäviä joita täytyy hoitaa, niin ahdistavat ajatukset eivät mahdu sinne ainakaan yhtä hyvin.
En väitä että monilla ihmisillä ahdistus johtuisi tästä, tekemättömyydestä. Mutta ehkä tuollaisten velvollisuuksien hoitoakin kannattaa kokeilla hoitomuotona, jos ei muu ole auttanut eikä ole vielä tällaista kokeillut.
En väitä että monilla ihmisillä ahdistus johtuisi tästä, tekemättömyydestä. Mutta ehkä tuollaisten velvollisuuksien hoitoakin kannattaa kokeilla hoitomuotona, jos ei muu ole auttanut eikä ole vielä tällaista kokeillut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen siis koko aikuiselämän ollut sen verran ahkera töissä käyvä ihminen, että siksi en ole kokenut tällaista liiasta passiivisuudesta johtuvaa noin voimakasta ahdistusta koskaan aikaisemmin. No, onpahan koettu nyt sekin ja ymmärrän ehkä ihmismielestä hiukan enemmän.
Enkä siis kyllä edes tiedä tuleeko muilla tuollaista ahdistusta tekemättömyydestä vai ei. Mutta jos tulee, niin tuo voi hyvin olla yksi selitys selittämättömälle ahdistukselle. Ja lääkekin on selvä.
Töissä ollessa ei ikinä tule tällaisia ahdistuksia. Mutta töissä ollessa ketuttaa sitten se kun on koko ajan kiire eikä ole omaa aikaa läheskään tarpeeksi.