Väitetään että minulla olisi ollut psykoosi. Oma kantani on että ei ole koskaan ollut. Minulle ihan sama uskooko minua nytkään kukaan. Onkos täällä muita, omasta mielestään terveitä, jotka on laitettu hullujen kirjoihin?
Psykoosi..
Anonyymi-ap
601621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
"Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei."
Jospa on niin, että et itse pysty arvioimaan omaa tilaasi. Ota ihan rauhallisesti, ja kuuntele hoitohenkilökunnan neuvoja.
Aloittajalle: et ole varmasti ainoa, jolle on kyseinen diagnoosi arvion perusteella tehty. Siis mikäli et ole trolli ja laittanut feikkialoitusta, johon "joku", ehkä jopa kenties itse aloittaja sitten laittaa heti perään "hoitosuosituksia" ja neuvoja. Kenpä tietää aina kaikkien kirjoittajien todellisia tarkoitusperiä.
Tästä maasta löytyy varmasti useita, ehkä kenties jopa satoja tuhansia, joille on potilaan omien oirekuvausten, tai tarkkailun tms. perusteella tehty hoitohenkilökunnan puolelta niitä kyseisiä johtopäätelmiä. Aika moni oire saatetaan "tulkita" väärintulkita tahallisestikin, tai liioitellen oireita.
Jos olisin itse tiennyt millaiseen hoitorumbaan ja revohkaan aikoinaan jouduin ollessani liiankin avoin ja rehellinen, niin ehkä oma elämä olisi mennyt aivan erilaisia latuja. Enkä olisi ainakaan menettänyt lähes koko terveyttä. Siksi, tai koska ei voi koskaan tietää, millainen on joku hoitopaikka ja siellä olevat hoitajat. Toimiiko "henkilökemia", ja tekeekö hoitajat tahallaan potilaan tilannetta vaikeuttavia raportteja ja tarkkailun selontekoja, niin ehkä on parempi, kun ei ala koskaan käyttää kyseisiä mt-palveluita. Lisäksi ihminen saatetaan alistaa pakkohoidon myötä sellaisiin hoitoihin ja ylilääkityksiin, jotka paitsi vaarantavat terveyttä, voivat myös aiheuttaa riskin saada sairaskohtauksia, kuten infarkteja. Näin on etenkin, jos lääkeannokset ovat suuria, tai niitä käytetään aivan liian pitkään. On hyvä tiedostaa riskit, ottaa asioista selvää ja että tietää, mitä siellä voi olla edessä tai tapahtua. Tottakai, ehkä asiat ovat hoitokulttuurissa vähän muuttuneet. Mutta edelleen hoito tapahtuu niin, että hoidosta päätetään ja määrätään ylempää, ja tässä tapauksessa hoitotaho on asetemassa potilaaseen korkeammalla ja omaavat korkeamman statuksen. Vaikka niinhän sitä aina on jo pitkään väitetty, että sitä hoitosuhdetta, tai hoitoa tehdään yhdessä potilaan kanssa ja kysytään hänen mielipiteitään hoitoon liittyen. Mutta jos potilas on pakkohoidossa, niin potilaan mahdollisuudet vaikuttaa omaan hoitoonsa ovat edelleen aika vähäiset. Mikäli lakiin tulisi muutoksia ja korjauksia potilaan oikeuksien, ja juridisen aseman ja ihmisoikeuksien parantamiseksi, ja jos psykiatriassa tehtäisiin merkittäviä parannuksia ja uudistuksia liittyen mt-oireista kärsivien hoitoon, kohteluun ja asemaan liittyen, niin sitten alkaisi näkyä valoa tunnelin päässä.
Mulla on psykoosi ollut 15 vuotta mutta potilastiedoissa lukee että olen oireeton ollut tämän koko ajan. Mulla on psykoosi koska mulla on unillääkkeenä psykoosilääke ja täten mulla on psykoosi. Hoitosuhdetta ei ole ollut koko aikana ja osastolla en ole ikinä ollut. Minulla on siis oireeton psykoosi kuten lääkärit näin määritelleet. Jos mulla ei ois unilääkettä niin mulla ei olis psykoosia. Potilaskertomuksissa on aina lukenut ettei potilas vaikuta psykoottiselta ja oireita ei tarvitse potilaskertomuksiin kirjoittaa. Jos käyttäsin pienempää annostusta unilääkkeestä niin minulla ei olisi psykoosia. Siis tätä samaa lääkettä käytetään unettomuuteen. Mutta koska annos on liian iso niin minulla on psykoosi.
Olisiko aika mennä lääkäriin ja korottaa statusta?
Oli siinäkin omanlaisensa selitys asioista, eräitä lääkkeitä käytetään muihinkin tiloihin
Jos lääkettä käytetään psykoosiin niin sitä voi käyttää myös unettomuuteen .
Niinhän monta SSRI lääkettäkin käytetään erilaisiin särky tiloihin . Joten älä yksinkertaista asioita , kun et näytä olevan tietoinen niistä .
Psykiatrinen hoitojärjestelmä joka toimii muun terveydenhuollon sisällä on hyvin omalaatuinen ja käsittämätön. Psyykkisesti terveen omaisena olen päässyt seuraamaan hoitokäytäntöjä jolloin terveestä tehtiin hoitojärjestelmän sisällä jopa psykoottisesti sairas.
Suurin tekijä tähän on ollut aivan yletön keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden pakkosyöttö. Pitkään lääkkeitä käyttäjien fyysinen elimistön toiminta alkaa lamaantua ja toimintakyky muuttuu selvästi hitaaksi pöhnäiseksi ja ajatustoiminta vähän krapulaisen oloiseksi. Psyykkisesti terve ihminen itsekin pelästyy omaa lamaannutettua kehoaan ja mieltään, mikä tulkitaan masennukseksi. Lääkeillä lamaannutetulla ei ole enää kykyä arvioida omaa tilaansa, hänet on helppo taivuttaa elämään sairaan roolia. Hoitohenkilökunnalla on omat konstinsa opettaa ihminen hyväksymään tämä hänen omana sairautena ja alkaa elämään siinä. Tämä on osa hoitojärjestelmässä tapahtuvaa psykiatrista hoitoa, johon heidät on koulutettu.
Olen myös huomannut sen ilmiön että kun lääkitty ihminen joutuu osastohoitoon, siellä lääkärit ja hoitajat katselevat ja näkevät hänet psyykkisesti sairaana koska heidät on koulutettu tulkitsemaan nuo lääkkeiden tuomat elimistön muutokset ihmisen omana sairautena. Psyykelääkkeiden haittavaikutukset ja kun niitä vähennetään tai muutetaan siitä syntyviä vieroitusoireita ei osata tunnistaa, usein ne diagnosoidaan psykoosiksi. Edessä on sähköhoito johon hänet pakkohoitopäätöksellä voidaan viedä ilman omaa suostumustaan. Eihän tällä hoitojärjestelmällä ole enää muuta keinoa hoitaa ihmistä jonka he ovat sairastuttaneet lääkkeillään.
Henkilö, jonka hoidosta tässä kerron, on nyt päässyt irti lääkkeistä ja tästä hoitojärjestelmän kurimuksesta, on nyt palautunut toimintakyvyltään normaaliksi. Joitain lääkäreiden aiheuttamia hermovaurioita on jäänyt jotka vielä reilun vuoden jälkeen näkyvät fyysisessä toimintakyvyssä.
Minulla on kaikkea tätä seuranneena avautuneet silmät näkemään psykiatrisen hoitojärjestelmän kauheudet. Kaikki siinä pyörivät eivät onneksi joudu kokemaan tätä hoidon pohjamutaa näin, mutta valitettavasti näitä aiheetta sairaaksi tehtyjä on valtava määrä keskuudessamme.
Olet omaisena tehnyt hyviä huomioita.
Itse olin aikoinaan potilaana, ja omaiseni joutuivat myös seuraamaan läheltä, miten vointini heitteli, oli vahvat lääkitykset, ym.
Omalla kohdallani päihdeongelmat ajoivat minut tilanteeseen, että ensin tuli paniikkihäiriö, jota alettiin lääkitä rauhoittavilla.
Päihderiippuvuudesta johtuen otin alkoholia lääkkeiden kanssa, runsaastikin, päämääränäni oli saada itseni enemmän ja enemmän sekaisin.
Ja tulihan ne psykoosit ajan myötä, osastolle sisään ja lisää lääkettä, mukaan tulivat neuroleptit ja mieliala- ja masennuslääkkeet.
Piti sitten niidenkin kanssa jatkaa alkoholin käyttöä ja tilanne meni koko ajan huonommaksi.
Aina osastolle mennessäni oli vain " sairaus pahentunut ", tuli lisää lääkkeitä ja jatkuvasti niitä vaihdeltiin milloin mihinkin valmisteeseen.
Autettuhan minua olisi, mutta en ollut valmis ottamaan apua vastaan, tosin päihdeongelmaan ei juurikaan puututtu muuten kuin puhumalla.
Vuosikausia elämäni oli aivan sekaisin, tavallaan ihme, että siitä hengissä selvisin, ja vielä jälkeenpäin suunnilleen järjissäni.
On tullut omaisten ja tuttujen kanssa juteltua, millaista se hoito oli. Omaisille annettiin osastolla olo ajasta ja hoidosta kaunisteltua kuvaa, kaikki hoituisi muka niin hyvin.
Omaiset olivat todella huolissaan siitä, kuinka lääketokkurassa olin. Jossain vaiheessa jo kaatuilin, kun ei tasapaino pitänyt, sauvoja käytin jonkin aikaa.
Olin lihonut runsaasti ja naamakin oli aivan turvoksissa, aivotoiminta kävi todella hitaalla. Puhekin taisi jossain vaiheessa olla aika puuroista.
Lopulta pääsin, vai sanoisinko jouduin, hyvään paikkaan hoitoon, jossa lääkelastit vähennettiin minimiin, sain jutella psykologin kanssa ja oli kaikenlaista toimintaa, ym.
Oli aikaa itselle ja tuli mietittyä, että se oli viimeinen mahdollisuuteni, jos jotakin muutosta halusin. Ja halusinhan minä, elämä oli jo niin sotkuista.
Sähköhoidosta sen verran ainakin omalla kohdallani, ettei minulle sitä väkisin annettu, kävin lääkärin kanssa pitkän keskustelun, hän kysyi haluaisinko kokeilla. Ja halusin senkin keinon kokeilla, ei ollut oikeastaan mitään menetettävää.
Viimeisen hoidon aikana jäi pois päihteet, lääkkeet, ylipäänsä se sekakäyttö. Sain tavallaan uuden mahdollisuuden, uuden elämän.
On mennyt jo vuosia ilman lääkkeitä, ilman psykooseja, ilman laitoshoitoja.
Jälkensähän se kaikki on jättänyt, hermostosairautta, kognitiivista ongelmaa, mutta näiden kanssa pystyn kuitenkin elämään. Pääasia on pään asia, eli riittää, kun se toimii kelvollisesti.
Mainitsen vielä sen, että sain hyvän tilaisuuden takavuosina seurata itse oman läheisen ihmisen vaikeaa vaihetta, lähes psykoosia ja muuta sekavuutta.
Olihan se raskasta, mutta avasi silmäni miettimään sitä kokemuksena, että niinköhän minun omaisillani oli aikoinaan minun kanssani. Paljon liikkui tunteita ja heräsi ajatuksia.
Veikkaan, että eivät kaikki pääse näkemään asioita kahdelta eri suunnalta.
Kiitos teille, heille, jotka tämän jaksoivat lukea.
Hei tässä vielä hyvä linkki tulevia postauksia varten.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-et-jaa-kiinni-valheesta-ammattikuulustelijat-paljastavat-taktiikan-hyva-valehtelija-valehtelee-vahan/7069038
Minut meinettiin laittaa kun olin nuori. Kimppuuni usutettiin järkyttävä painostava ukko kun valitin omalääkäristä. Koetti painoistaa täysillä käyttämään mielisairaan lääkettä vaikka en ollut harhainen enkä irti todellisuudesta. Se äijä luuli minun olevan täysin yksin ilman tukijoukkoja ja helppo uhri. Mikälie sadistinen psykopaatti. En tarkemmin muista kuinka typ liittyi asiaan mutta kotirauhaani se kuvotus työparinsa kanssa häiritsi kunnes osoitin ovea ja käskin ulos. Mielisairausepäilyni katosi hullujenhuoneen haastattelussa jossa onneksi oli kaksi asiallista naista. Sinne menin ambulanssikyydillä jonka hullu ukko eli psykiatri tilasi kun valtaansa käytti ja nolata sekä alistaa halusi. Eipä kuulunut mitään alistajasta vaikka perään soittelin asian selvittämiseksi. Noin sitä vaan palkkaa nostellaan vailla vastuuta mistään. Olisi ollut iso hoitovirhe lääkkeillä tuhota urheilullinen henkilö jolla oma, perusteltu mielipide. Onneksi en taipunut.
Joo joo niimpä tietysti! Uskoo ken tietää!
Ihan tosissasiko kerrot, että " kimppuuni usutettiin järkyttävä painostava ukko..",
" sadistinen psykopaatti ", " se kuvotus ", " alistaja " ?
Ja kaikki on ihan kunnossa ??
Ei ole vaikea ajatella, millaista käytöksesi on mahdollisesti ollut noissa tilanteissa, eli ei mikään ihme, jos on yritetty psykiatrian puolelta sinulle apua saada.
Oma asenne ja käyttäytyminen ovat aika ratkaisevia silloin, kun ammattilaiset miettivät ihmisen psyykkistä vointia.
Ei toki kenenkään ole mikään pakko " taipua ".
Joskus on kyllä muuten ihan hyvä katsoa peiliin, niin joudun itsekin silloin tällöin tekemään.
Psykopaatti
Ei nuoren kaytoksella ole valia. Aikuisten on
Jokaisen käytöksellä on väliä.
Ja nuoresta/lapsesta alkaen se käytös olisi jo opittava, mieluummin hyvä sellainen.
Mikäli käyttäytyy, kuin täysi persläpi, niin sinua kohtaan käyttäydytään samalla tavalla. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Tämä pitää niin paikkaansa.
Lisään vielä että psykoosi diagnoosi voitaisiin poistaa siten että minut todetaan samalla työkykyiseksi . Mutta koska en ole työkykyinen mikä ei liity psykoosiin niin annan diagnoosin säilyä jotta en menetä työkyvyttömyyseläkettä. Minulla ei ole siis muita lääkkeitä kuin tämä psykoosilääke unettomuuteen. Tosin reseptissä lukee unettomuuteen eikä psykoosiin. Unettomuus ei siis johtunut psykoosista eikä aihettanut psykoosia vaan stressi mutta koska stressi ei ole diagnoosi niin pistetään psykoosi.Sillä pääsee eläkkeelle takuuvarmasti. Tosin psykoosi sanaa ei ole lääkärinlausunnossa kuin diagnoosi kohdassa, Mutta kelalle riitti diagnoosi ilman että sitä mainitaan sanallakaan koko lausunnossa.
No niin se diagnoosi Kelalle riittääkin, ja se tarvitaan, että Kela suostuu korvaamaan ne lääkkeesi.
Olet monia kertoja kirjoittanut tuota samaa, että sinulla on muka psykoosi kun syöt psykoosilääkettä.
Se lääke ei aiheuta psykoosia, jos sinulle on se unettomuuteen määrätty, niin silloin se on määrätty unettomuuteen.
Jos lääkäri olisi kirjoittanut sen saman lääkkeen käytettäväksi unettomuuteen, eikä psykoosiin, siihen ei saisi Kelakorvausta.
Joten yritä nyt vihdoin ymmärtää, täällä koneen kautta kun ei pysty rautalangasta vääntämään.
en tiennyt että olet aloittaja ja tiesit tapaukseni.
En ole aloittaja, mutta joo, tiesin sun tapauksen, kun olet kirjoitellut aiemminkin.
juu ja viestini ei ollut sulle vaan aloittajalle.
En ole kommentoinut tätä aloitusta
Kyllä sä olet aloittaja!
Tuleehan sitä aloitettua useinkin kaikenlaista, se kuuluu elämään.
Lähes Kaikki kiusaajat ja toisista valheita kertojat on psykoottisia ja ongelmaisia!
Niinhän se on, jos joku haluaa toisia kiusata, niin kiusaajalla on itsellään jokin ongelma.
On olemassa ihmisiä, jotka luulevat, että heistä levitellään valheita, ja sitten on myös heitä, joista saatetaan ihan oikeasti puhua valheellisesti.
Olen onnellinen psykoosidiagnoosistani, vaikken omasta mielestäni olekaan ollut psykoosissa. Pääsin sen avulla eläkkeelle.
En ole aloittaja tai kommentoija tai aikaisempi kommentoija tässä ketjussa, mutta minulla oli ainakin diagnoosit kaksisuuntainen mielialahäiriö, vakava psykoottinen masennus ja skitsofrenia. En ole käyttänyt mitään psyykelääkkeitä yli kymmeneen vuoteen tai edes tavannut mitään psykiatria, psykoterapeuttia tai muutakaan sellaista. Edelleen olen esimerkiksi työelämässä aika vaativissa tehtävissä.
Yleisesti esimerkiksi psykiatri voi vaihtaa diagnoosin toivseksi siellä tietokannoissa. Yksi vaihtuva psykiatri väitti, että hän ei voi poistaa sitä skitsofrenia-diagnoosia. Sitten joltain puolen vuorotteluvapaalta takaisin tullut psykiatri sanoi, että itse asiassa hän voi muuttaa sen diagnoosin toiseksi, ja sanoi että diagnoosiksi tulisi keskivaikea masennus. Sitten hän vaihtoi sen diagnoosin "vakava psykoottinen masennus" tai jotain sellaista loppulausuntoon. Peruin viimeisessä tapaamisessa sen viimeisen kontaktin tuohon psykiatriin, joka oli työskennellyt Avoimen dialogin kanssa Keroputaalla tai muuta sellaista.
Vieläkin siis aivot toimivat ihan hyvin ainakin omasta mielestäni, vaikka minulla oli nuo kaikki diagnoosit enkä ole käyttänyt mitään psykiatrian lääkeitä noin pitkään aikaan. Liikunta, jonkun verran meditointia, ruokavalio ja muu sellainen on parhaiten auttanut minua, ja olen ihan itse tutkinut ja kokeillut nuo asiat toisista lähteistä kuin virallinen terveydenhuolto.
Ja lisään vielä sen verran, että en ole turvautunut myöskään mihinkään "vaihtoehtohoitohin". Tai no kävin jossain jooga-, taichi- ja zen -kursseilla, joista opin ne perusteet ja käytän joitain noista tekniikoista päivittäin, mutta en ole vuosiin käynyt niissäkään opetuksissa. Niissä on joitain hyviä tekniikoita esimerkiksi kehon rauhoittamiseen hengityksen avulla.
Näistäkin sairauksista voi parantua, tai ainakin toipua niin, että elämä ja eläminen sujuu ihan hyvin.
Jos saa niinkin hienon tilaisuuden, että palaa niin sanotusti " terveen kirjoihin ", niin löytää mahdollisesti keinot, joilla pitää itsensä kunnossa.
Ei se tarkoita, jos on joskus sairas, että olisi muka aina sairas.
Meitä kaikkia elämä heittelee eri suuntiin vuorollaan, siltä ei kukaan välty.
Joskus varmaan kannattaisi ottaa se viimeinen askel parantumiseen, eikä kävisi enää millään foorumeilla vatvomassa menneitä.
"Joskus varmaan kannattaisi ottaa se viimeinen askel parantumiseen, eikä kävisi enää millään foorumeilla vatvomassa menneitä."
Miksi sinä itse täällä roikut kommentoimassa tuollaisia juttuja? En vietä täällä juurikaan kommentoimassa tai lukemassa näitä juttuja, kunhan kerroin parissa viestissä jotain omista kokemuksistani.
Siinähän se koko ironia on. Kuka älyää lähteä ensin.
Se, että lueskelee ihmisten kokemuksia ja heidän mielipiteitään mahdollisista hoidoista ja hoitokeinoista, ei ole mitään menneiden vatvomista.
Onko tullut ajateltua, kun on ottanut sen viimeisimmän askeleen paranemiseen, niin tällaiset kirjoitukset saattavatkin toimia tietynlaisena terapiana itselle ?
Kun on päässyt parempaan kuntoon ja vointiin, mieli on aivan eri tavalla avoin miettimään erilaisia asioita liittyen sekä omaan hoitoon, että muidenkin kokemuksiin.
Täälläkin näkee sen, kuinka eri tavoin ihmiset suhtatuvat koko psykiatriaan.
Eli jos ei ole omaa kokemusta sairastamisesta ja siitä toipumisesta/paranemisesta, niin on vähän typerää heitellä kommentteja jostain menneiden vatvomisesta.
Täällä on edelleen ne muutama hassu vakio kävijä rakentamassa sitä vahvistusharhaansa, mitä oli vuosi tai kaksi sitten.
Onko se niin, että jos ei ole kokemusta toipumiseta/paranemisesta, niin ei vaan ymmärrä mistä puhutaan?
Monikin varmasti ymmärtää, mutta ei halua ymmärtää.
Jotkut eivät halua hyväksyä omaa tilaansa, ja väittävät vastaan lähes kaikessa.
Jos joku on toipunut tai parantunut, heti aletaan selitellä jostain Tukholman syndroomasta, niin olen ainakin joiltain muilta palstoilta huomannut.
Ja jos joku ei toivu tai parannu, hänen voi olla vaikea uskoa, että jollekin on voinut oikeasti niin käydä.
Mitä enemmän näistä asioista on tietoa, sekä kokemusta, sen helpompi on ymmärtää muidenkin mielipiteitä.
Joo. Mulla on ollut lähes kaikki. Karttamisesta alkaen🙃 Bingo
Onko todellakin niin, että psykoosi diagnoosiluettelossa tarkoittaa automaattisesti työkyvyttömyyseläkettä??? (Sitten ei ole ihme, että Suomessa on niin paljon psykoottisia.)
Minä olen ihmetellyt vuosia diagnoosiluettelon psykoottinen masennus ja psykoottinen ei-elimellinen häiriö diagnooseja. En ole ollut koskaan psykiatrisessa hoidossa. Minulla ei ole ollut koskaan psykoosilääkettä eikä muitakaan psyykenlääkkeitä säännöllisessä käytössä. Minut laitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle, kun toin esiin esimiehen minuun kohdistaman henkisen väkivallan. Sittemmin esimies sai psykopaattidiagnoosin ja joutui lähtemään. Esimiehen esimies hyllytettiin, kun ei ollut puuttunut asioiden kulkuun. Ylempi johto jäi seurauksitta vaikka hekään eivät puuttuneet asioihin ajoissa. Olin työpaikalla kyseisen esimiehen neljäs epäasiallisesti kohdeltu. Muut lähtivät pakoon aikaisin.
Väärä psykoosidiagnoosi turhauttaa minua ja aiheuttaa epäluuloja minua kohtaan aina terveydenhuollossa asioidessani. Minulle on väitetty, että tietojärjestelmästä sitä ei voi poistaa diagnoosiluettelosta, kun se on sinne kerran menty laittamaan. Onko se totta? Tietääkö joku?
Väärä diagnoosi lisäksi rajoittaa elämääni. Olen kovakuntoinen, terve eläkeläinen. Haluaisin mennä esim. masnpuolustuskurssille, mutta tuo väärä diagnoosi estää sen. Haluaisin tehdä muutakin vastuullista vapaaehtoistyötä, mutta tuo väärä diagnoosi estää senkin.
Voiko todistettavasti väärän diagnoosin saada poistetuksi diagnoosiluettelosta?
Kiitos vastauksesta!
Vapaaehtoistyötä on paljon erilaista, ei niissä ole mikään pakko osallistua vastuullisimpiin tehtäviin.
Itselläni on psykoosisairaus-diagnoosi ja tein takavuosina pitkään vapaaehtoistöitä, osin sain jopa vastuutakin.
Mutta joo, tiedän, että diagnoosin takia saa kaikenlaiset kurssit unohtaa, jos ne eivät liity millään tavalla mielenterveysongelmiin. Eli kyllä diagnooseista haittaakin on.
En ole kuullut, että kukaan olisi saanut diagnoosinsa purettua, pois terveystiedoistaan.
Kyselet " voiko todistettavasti...", mutta milläs sen todistaa ?
Sen voi todistaa potilaskertomusmerkinnöillä, joissa kaikkialla lukee, että psykoosia ei ole todettavissa.
Siis tuo psykoosi on vain diagnoosiluettelossa.
Hei
Voit aina soittaa kelan palelupuhelimeen ja sanoa, ettet tarvitse enää eläkettä. Eläkkeen maksamine lopetetaan about siihen puheluun.
https://www.kela.fi/soita-kelaan
Vapaaehtoistöihin mennessä ei kysellä mitään cv:tä, eikä selvitetä terveystietoja.
Vapaaehtoistyö perustuu vapaaehtoisuuteen, ja sellaiseen hakeutuessaan ihminen on yleensä riittävän hyvässä kunnossa tehdäkseen sitä työtä.
Luultavasti psykoosissa oleva ihminen ei hakeudu vapaaehtoistöihin, en ole koskaan kuullut sellaista tapahtuvan.
Itse olen tehnyt eräänlaista "vapaaehtoistyötä" jo ainakin 13 vuoden ajan. Ilman palkkaa. Ja kyseinen diagnoosi on siellä terveystiedoissa edelleenkin. Ja tulee pysymäänkin siellä. Kiitos systeemin ja sen toimimattomuuden takia. Koska tietoja ja kenenkään diagnosoidun nykytilannetta ei selvitetä ja kartoiteta yhtään sen enempää ja tarkemmin.
Joskus kauan sitten, kun ongelmani alkoivat ilmetä, oli kummittelemassa sana psykoosi. Se on lääkkeenä vieläkin, osana siitä. " Käytetään psykoosien estoon"Kyllä minä olen reagoinut halveksunnalla hullun mainetta vastaan. Harvoin koen, että joku, jolle kerron liikaa, luulee minua pohjimmiltaan hulluksi. silloin väistyn, halveksien.
Kela vastasi, ettei sitä kiinnosta, kun ei ole minun työkyvyttömyyseläkkeen maksaja. Sanoi myös, että työeläkeyhtiöt eivät aseta eivätkä poista diagnooseja. Se siitä.
Vapaaehtoistöihin, joihin tahtoisin ei oteta psykoosidiagnoosin omaavia vaikka se diagnoosi olisi väärä. Näin vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa ja muissakin terveyteen ja turvallisuuteen liittyvillä aloilla, joissa on työntekijäpula. Väärästä psykoosidiagnoosista diagnoosiluettelossa on näin ollen merkittävää haittaa ko. henkilölle ja myös yhteiskunnalle.
Mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi?
Hyväksyä että maailmassa on vääryyttä joille ei mahda aina mitään.
Ei se päätös kuulukaan eläkeyhtiöille, vaan lääkärille.
Lääkäri tekee lausunnot, jonka mukaan eläkeyhtiö päättää, miten asioissa edetään.
Terveyteen liittyvissä asioissa on aina lääkärikin osana kaikkea.
Olisi hyvä katsella jotain toisenlaista vapaaehtoistyötä, joka ei liity maanpuolustukseen ja turvallisuusalaan, jos diagnoosi on niihin esteenä.
Kyllä tekevälle tekemistä riittää.
Ei millään pahalla, mutta näin neutraalina huomautuksena sinua taitaa innostaa hieman liikaa tuo maanpuolustus. Ruotsalainen sanoisi ehkä että möp eli "militärt överintresserad person". Olin itse intissä 6kk kirjurina B-miehenä ja sain koko touhusta varmasti iäksi tarpeekseni. Sotilaspassinikin lahjoitin myöhemmin Alankomaiden suurlähetystölle.
Onhan noita tiloja jotka näyttää psykoosille vaikkei sitä ole. Trauma esim
MUN ÄITI KUOLI 12 SYYSKUUTA JA ISÄ OTTI SEN TODELLARASKAASTI HÄNELLÄ ON LISÄKSI NÄKÖVAMMA HÄNELLE PITI KOTIA HOMMATA KOTIHOITAJA SELLAISESTA KUN KOTIUTETTAVAN TUEN TIIMI KURIKKA NO KOTISAIRAANHOITAJA TULI VIIMME TIISTAINA EKAA KERTAA JA TULI TORSTAINA MYÖS ISÄLLÄ MUUTEN PSYKOOSI NO HÄNELTÄ KATOSI KOTIAVAIN SAMAAN AIKAA KUN KOTISAIRAAN HOITAJA KÄVI ISÄ SYYTTI SITÄ ETTÄ SE ON VARASTANU SEN KOTI AVAIMEN JA ETTÄ SE HOITAJA ON VIENY HÄNEN LOMPSANSA JA ETTÄ ON OTTANU HÄNEN EDESMENNEEN VAIMONSA VAATTEITA KUN HOITAJA PESI PYYKKIÄ ISÄN TYÖNÄ MÄ NE PYYKIT PANIN KASPPIIN KUN SIELÄ KÄVIN JA TÄNÄÄN KUN ISÄN LUONA KÄVIN NIIN ISÄN LOMPAKKO LÖYTYI KEITTIÖSTÄ MUVIPUSSISTA KORTTIINERN PÄIVINEEN NO VIIMME PERJANTAIN KUN HOITAJA SITTE TULI ISÄN LUO KOTIKÄYNNILLE ISÄ ALKOI EPÄILLÄ HOITAJAA ETTÄ ON VARASTANU SEN KOTI AVAIMEN JA PENKOI HOITAJAN TASKUJS NO ISÄN LUO TULI AMPULANSSI POLIISI ISÄ VIETIIN SEINÄJOEN KESKUSSAIRAALAN PSYKIATRISELLE OSASTOLLE HOITAJA SITTE MULLE MYÖHEMMIN VIIMME PERJANTAINA SOITTI JOTTA PYSTYTKÖ TULLA LUKISEMAAN OVEN ISÄISI ASUNNOLLA OMAKOTITALO ON KYSEESSÄ MÄ MENIN SINNE JA LUKITSIN OVEN TUNTUU JOTENKI EPÄTODELLISELTA SE AVAIMEN KATOAMINEN KUN SE ALKU VIIKOSTA VIELÄ OLI TALLELLA OLISKO SE HOITAJA VOINU OTTAA SEN KOTIAVAIMEN SIINÄ SAMASSA AVAIN NIPUSSA OLI MYÖS MUN ASUNNON AVAIN
Onko sulla itselläsi mt diagnoosi?
Sinä et tietenkään voi ajatella että isäsi on itse piilottanut avaimen. Oletko etsinnyt avainta?
Psykoosissa todellisuudentaju on hämärtynyt. Sinä syytät hoitajaa ilman että etsit itse avainta.
Onhan avaimen katoamiselle vaihtoehtoja, isäsi on voinut laittaa sen jonnekin, eikä muistanut minne, tai hän on voinut aidosti kadottaa sen.
Toki on mahdollista, että hoitaja on sen vienyt. Silläkin alalla, ikävä kyllä, voi olla myös epärehellisiä ihmisiä.
Mutta tosiaan, suosittelen etsimään. Ei suoraan voi mennä syyttämään ulkopuolistakaan, kun ei voi tietää, onko hänellä osallisuutta asiaan.
NO ETSITTY ON AVAINTA ISÄN LUOTA MUTTA EI OLE LÖYTYNY EN SYYTÄ HOITAJAA SIITÄ JOTENKI SE VAIN TUNTUI EPÄTODELLISELTA MUTTA TÄYTYY JATKAA ETSIMISTÄ KUN SINNE MEEN
Ja isäsi ei ottanut avainta mukaansa kun osastolle lähti?
ei ole ottanut avainta mukaa kun lähti osastolle
Ja mä epäilen että joku varasti multa lääkkeitä, itsehän en ole voinut laskea väärin.
Masentunut Mies