En pysty millään käsittämään, miksi esim. joku täysin laiminlyöty ja unohdettu suomalainen sinfoniamusiikki kykenee vaikuttamaan tunteisiini välittömämmin, kuin rakastetun Mozartin musiikki useinkaan.
Yksinkertainen selitys olisi tietysti se että musiikki on unohduksestaan huolimatta laadukasta.
Jollei selitys sitten piile siinä faktassa, että Mozart edustaa objektiivista klassismia jonka syvintä olemusta on paljon vaativampaa tavoittaa kuin postromanttisen ja emootioiltaan subjektiivisemman sinfonisen musiikin olemusta, jota tämä suomalainen säveltaide edustaa.
Mutta johtuu myös kuuntelumetodien erilaisuudesta. Luultavasti kykenisin vaikuttumaan myös Mozartista sillä tavoin kuin näitten suomalaismestarienkin musiikista.
Mutta tavoitteena on jokin paljon syvällisemän vaikutusmekanismin aikaansaama kokemus, jonka tavoittaminen absoluuttisesti on silkkaa utopiaa ja johon olen elämässäni kyennyt vain jonkun kerran 40 v sitten.
Mutta jonkun kerran myös tänä aikana kun kuuntelin Mozartia aktiivisesti, koin edes joitakin syvempiä tunteita hänen musiikista.
Yksinkertainen selitys olisi tietysti se että musiikki on unohduksestaan huolimatta laadukasta.
Jollei selitys sitten piile siinä faktassa, että Mozart edustaa objektiivista klassismia jonka syvintä olemusta on paljon vaativampaa tavoittaa kuin postromanttisen ja emootioiltaan subjektiivisemman sinfonisen musiikin olemusta, jota tämä suomalainen säveltaide edustaa.
Mutta johtuu myös kuuntelumetodien erilaisuudesta. Luultavasti kykenisin vaikuttumaan myös Mozartista sillä tavoin kuin näitten suomalaismestarienkin musiikista.
Mutta tavoitteena on jokin paljon syvällisemän vaikutusmekanismin aikaansaama kokemus, jonka tavoittaminen absoluuttisesti on silkkaa utopiaa ja johon olen elämässäni kyennyt vain jonkun kerran 40 v sitten.
Mutta jonkun kerran myös tänä aikana kun kuuntelin Mozartia aktiivisesti, koin edes joitakin syvempiä tunteita hänen musiikista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tunne mozartin teoksissa huomattava mut esim sibelius joka pyrkii tunteelliseen ilmaisuun niin hyvin ontoksi jää hänen monet teokset.
Ja kuvittele, sitä esitetään niin kuin mitään muuta suomalaista sinfoniamusiikkia ei olisi sävellettykään.
En tarkoittanut Sibeliuksen musiikkia lausumillani, vaan kyse oli monien unohdettujen suomisinfonikoiden teoksista, joista haltioiduin, vaikkei niitä kaikkia voi edes kuullakaan, mutta Sibeliuksen tyyli myöhäisteoksissa tavoittelee pikemminkin klassismin objektiivisuutta kuin romantiikan subjektiivista tunneilmaisua.
Mulla esim. tuo Nils Eric Fougstedtin sinfonia on kolahtanut monet kerrat, kun se orastavasta modernismistaan ja paikoitellen ilmenevästä rytmisestä sykkeestään ja draivistaan huolimatta on lyyrisen kaunista, melodisesti vuolasta ja sydäntä lämmittävää musiikkia aidossa lumontunteessaan. mutta aiemmin Tuukkasen meri sinfonian myrsky osakin teki myös väkevän ja voimakkaan vaikutuksen, kun sitä aktiivisesti ja säännöllisesti kuuntelin.
Joo, itsellekkin kävi aikoinaan että yhä useammin aloin nauttia kirjoista joita ei ollut kirjoitettukaan. Esimerkiksi sellaisesta kirjallisuudesta vaikkapa Waltarin Minuhe parempi aineksinen kokoomuslainen joka oli todella nautittava lähimenneisyyteen sijoittuva romaani.
Ongelma ratkesi sillä että ostin innokkaasti sienestämässä käyvälle anopille synttärilahjaksi sienioppaan.
Kyllä nämä sinfoniat joista kerron ovat ihka aitoja nerokkaan ja luomisvoimaisen luovan hengen hengentuotteita ja joista voi lukea Salmenhaaran toimittamassa suomalaisia säveltäjiä kirjasta, mutta joitakin voi kuunnella myös erilaisista soivista arkistopista ja internet arkistoistakin.
Nyt ymmärsin mitä tarkoitit, kun luin siteeraamasi tekstin, jonka voi käsittää väärinkin. Mutta sanoin vain nauttivani MONISTA suomisinfonioista, vaikkei niitä KAIKKIA suomisinfonioita voi edes kuullakaan.
Voitko laittaa tähän esimerkkejä noista unohdetuista sinfonioista.
Niitä on paljon, mutta jospa mainitsen joitakin mieleen muistuvia. Aaltoselta tulee mieleen 5 sinfoniaa, joista erityisesti Hiroshima sinfonia oli aikamaan suosittu teos itä blokin maissa ja Japanissa saakka. Myös esim. Kansansinfonia, jota salmenhaara kutsuu muodoltaan edellistä ehyemmäksi, on merkittävä. Fordellilla on peräti 44 sinfoniaa, jotka kaikki lienevät julkisuuden unohtamia., vaikka hänen sävelkielensä ja sinfoninen sanontansa kypsyi saavuttaen ennen kuulemattoman syvyyden suomen säveltaiteessa varsinkin ekspressiivistä kauneutta hehkuvissa hitaissa osissa. Tuukkasen meri sinfonia, jonka voi kuunnella kokonaisuudessaan Finlandia recordsin CD levyltä, on kaunis esimerkki kuorosinfoniasta ja osittain sen voi kuunnella mm. spotifysta. Uuno Klamin musiikkiestetiikassaan esittämien arvioiden mukaan Tuukkasen 1. sinfonia olisi säveltäjänsä merkittävin, Seuraavassa sinfoniassaan Tuukkanen viljelee orientaalisia pentatonisia aiheita ja hänen 4. sinfoniansa palkittiin kaupunginorkesterin kilpailussa. Saikkolan ensimmäistä Taistelusinfoniaa Sulho Ranta kutsui monin paikoin hyvin vaikuttavaksi ja vakuuttavaksi teokseksi ja Klami kuuli siinä sinfoniaan sopivaa materiaalia. Myös Traaginen, Pensiero movimento ja traagisen scherzokarakterin omaava fantasian tapainen sinfonia ovat merkittäviä.
Se kun totesin, että monien unohdettujen suomisinfonioiden omaama jonkinlainen emotionaalinen vaikutus tuntuu käsittämättömältä niiden osakseen tulleeseen unohdukseen nähden, josta voisi tehdä johtopäätöksen, etteivät ne voisi omata emotionaalista vaikutusta laisinkaan. Niin kysehän on vain siitä, että sinällään laadukas musiikki on syystä taikka toisesta kadonnut repertoaarista mm. musiikillisen kieliopin uudistuminen ja modernisoitumisen vuoksi ja tällainen tonaalinen musiikki ei ole ollut enää muotia modernismin valtavirran rantautumisen jälkeen suomessa, vaikka musiikki itsessään saattaisi olla esittämisen ja kuulemisen arvoista . Unohdus voi johtua myös siitä, että repertoaarissa on työlästä kantaa mukanaan kasvavaa määrää uusia sävelteoksia, niin jostakin täytyy voida karsia, vaikka mukana menisi hyvääkin musiikkia. Tämä ei tietenkään selitä sitä, miksi suomalaista sinfoniamusiikkia on levytetty säveltäjien suurta massaa ja sinfonioiden paljoutta ajatellen niin niukasti. Ei ohjelmistossa eikä levykatalogeissa juurikaan näy suomalaisia sinfonioita laajemmassa merkityksessä.