Ihme toistettava kuvio, jossa keskustelen matemaatikon kanssa sillä seurauksin, että ajatukseni kirkastuvat tai tunteeni kirkastuvat, että olen selvempi kuin aikaisemmin.
Muiden matemaatikoiden kanssa on muistuttava tilanne.
Onko matematiikassa jotakin hyvin ratkaisun omaista ja selkeätä?
Matemaatikot eivät sorru intuitiiviseen soppaan, mutta iloisesti heittävät ajatukset eteenpäin ihan kuin heissä olisi ylimääräistä voimaa.
Mutta kaikella on hintansa, että filosofoin, saivatko matemaatikot voimansa lukuja pyörittämällä ja päätyivät abstraktisti johonkin tulokseen.
Kaavojen kautta yleisymmärrykseen.
Ehkä matemaatikoilta puuttuvat sanat, merkitykset, käsitteet ja he tarvitsevat perus lässyttäjää....tai tarvitsevatko, jotka tuovat sanoja matemaatikon eteen. Matemaatikko sitten saa sanoista selkeitä, koska hänen päässään on kaavamaisia ratkaisumalleja erilaisille pulmille. Siten ratkaisun syntyminen lähestyy ei ulkopintaisesta pänttäämisestä, mutta numeroiden kaavoista.
Kaikkia sanojen merkityksiä opiskelemalla ei päästä pitkälle, koska tavaraa on vain liikaa. Sen sijaan keskitytään kaavoihin, jotka ovat avain kaikille verbaalisille ilmauksille.
Kateeksi käy.
Mutta on matemaatikossa outoa sosiaalista käyttäytymistä, että ei ole perus standardia se.
Mitä on perus standardia sitten?
Sellaiseksi näen lievässä humalassa olevia öresiviä ukkeleita, jotka puhuvat 'paskaa'.
Paskan jauhentaan en koskaan mieltynyt ja koen itseni aina ulkopuoliseksi.
Matemaatikon iloisen puoleiset tarmon ilmaukset, jotka jotenkin ihmettelevät aina kaiken ja löytävät ratkaisunkin ihastuttavat, että huokaa, että vaikka matemaatikkokin on outo omassa sosialismissaan, mutta hänen kanssaan on mielekästä kesksutella. Mukana vivahde, että onko keskustelu sellaisen matemaatikon kanssa kallistakin? Onko kiva seura, joka on järjellistä, kovin kallista viettää aikaa? Halvassa seurassa ei ole kallista, koska ei puhuta koskaan asiaa. Halvassa ei myös viihdy.
Ajatusteni selkeytyminen ei liity pelkästään sisältöön, mistä keskusteltiin, mutta intuitiivisemmin siihen, että asiat järjestäytyvät loogisemmin jotenkin...ehkä koska itse olen intuitiivinen ja ymmärrykseni on intuitiivinen vaikka pyrin järkeen.
Siten matemaatikon loogisuus tarttuu ja voi vaikuttaa jotenkin minussa.
Muiden matemaatikoiden kanssa on muistuttava tilanne.
Onko matematiikassa jotakin hyvin ratkaisun omaista ja selkeätä?
Matemaatikot eivät sorru intuitiiviseen soppaan, mutta iloisesti heittävät ajatukset eteenpäin ihan kuin heissä olisi ylimääräistä voimaa.
Mutta kaikella on hintansa, että filosofoin, saivatko matemaatikot voimansa lukuja pyörittämällä ja päätyivät abstraktisti johonkin tulokseen.
Kaavojen kautta yleisymmärrykseen.
Ehkä matemaatikoilta puuttuvat sanat, merkitykset, käsitteet ja he tarvitsevat perus lässyttäjää....tai tarvitsevatko, jotka tuovat sanoja matemaatikon eteen. Matemaatikko sitten saa sanoista selkeitä, koska hänen päässään on kaavamaisia ratkaisumalleja erilaisille pulmille. Siten ratkaisun syntyminen lähestyy ei ulkopintaisesta pänttäämisestä, mutta numeroiden kaavoista.
Kaikkia sanojen merkityksiä opiskelemalla ei päästä pitkälle, koska tavaraa on vain liikaa. Sen sijaan keskitytään kaavoihin, jotka ovat avain kaikille verbaalisille ilmauksille.
Kateeksi käy.
Mutta on matemaatikossa outoa sosiaalista käyttäytymistä, että ei ole perus standardia se.
Mitä on perus standardia sitten?
Sellaiseksi näen lievässä humalassa olevia öresiviä ukkeleita, jotka puhuvat 'paskaa'.
Paskan jauhentaan en koskaan mieltynyt ja koen itseni aina ulkopuoliseksi.
Matemaatikon iloisen puoleiset tarmon ilmaukset, jotka jotenkin ihmettelevät aina kaiken ja löytävät ratkaisunkin ihastuttavat, että huokaa, että vaikka matemaatikkokin on outo omassa sosialismissaan, mutta hänen kanssaan on mielekästä kesksutella. Mukana vivahde, että onko keskustelu sellaisen matemaatikon kanssa kallistakin? Onko kiva seura, joka on järjellistä, kovin kallista viettää aikaa? Halvassa seurassa ei ole kallista, koska ei puhuta koskaan asiaa. Halvassa ei myös viihdy.
Ajatusteni selkeytyminen ei liity pelkästään sisältöön, mistä keskusteltiin, mutta intuitiivisemmin siihen, että asiat järjestäytyvät loogisemmin jotenkin...ehkä koska itse olen intuitiivinen ja ymmärrykseni on intuitiivinen vaikka pyrin järkeen.
Siten matemaatikon loogisuus tarttuu ja voi vaikuttaa jotenkin minussa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielenkiintoisinta keskustelussa on myös innostuneisuus, että keksin uusia asioita elämässä.
.
Matemaatikko Mutikainen, oli Speden elokuvan "pääosassa" - - Jeeeee Jee !
.