Artemisia tullut seurattua ja entisenä purjehtijana on herännyt ajatus että jos kuitenkin vielä kerran ja itämeren altaan ulkopuolelle. Riskit haluaisi kuitenkin minimoida. Isoilla vesillä välimatkat on pitkät ja apu kaukana. Onko kellään kokemusta tämäntapaisesta? Tiedostan tietysti tämänkänkaltaisen yhteiselon haasteet kun mieli voi muuttua matkan varrella ja helposti tulee erimielisyyksiä mihin mennään seuraavaksi ja kauanko ollaan missäkin mutta jos olisi edes edes isot suuntaviivat yhteiset ja omaa rauhaa ja vapautta tarpeeksi ja suurimmat ylitykset sitten yhdessä kohtuullisilla etäisyyksiillä toisista.
Pallon kierto tai muu pidempi reissu eskaaderina?
Anonyymi-ap
23926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
" Isoilla vesillä välimatkat on pitkät ja apu kaukana."
Apu voi olla kaukana, vaikka laiva tai vene olisi lähellä, koska yhtään kovemmassa merenkäynnissä toiseen alukseen pelastaminen on äärimmäisen vaikeaa.
Epäonnistuneista laivoihin pelastamisista ei ole puutetta.
Jos merenkäynti on niin rauhallista, että pelastuslautan käyttö onnistuu, niin eikö apu ole hyvin varsin lyhyen matkan päässä? Ei sitä tarvitse useita vuorokausia odotella.
Ei ole järkeä lähteä, jos pelottaa. Aloittaja ei ilmeisesti ole ollut kovassa kelissä. Ei siinä voi mitään tehdä toisen hyväksi vaikka yrittäisi mitä.
Eipä nyt taas lähdetä tuomitsemaan aloittajaa.
Näitä joukolla pitkille legeille lähtöjä on tehty jo satoja vuosia.
Eräs tunnettu ryhmä oli C.Columbus kolmen aluksen voimin.
Nykyisin lähtee iso porukka joka vuosi Las Palmasista kohti Karibiaa.
Darvinista - Indonesiaan järjestetään myös joukko purjehduksia.
Myös aivan yksityisesti monet järjestävät ”buddy sailings” ja he tunteva saavansa siitä enemmän irti kuin mitä siihen joutuu uhraamaan.
Ei siellä aina myrsky ole päällä kun naapurin apua voi tarvita. Jos porukalla kemiat ovat kunnossa, niin on aivan selvää että joukolla meno on turvallisempaa.
Seikkailuunhan kuuluu jossain määrin riskinotto.
Jos oikein turvallisuushakuiseksi menee, voi aina ottaa eskaaderi lentäen pallon ympäri.
Tuollaisissa jutuissa vain käy ihmisluonnon tuntien usein niin, että joku/jotkut venekunnat riitaantuvat toisten kanssa ja lopulta koko hommasta jää paskan maku kaikille.
Millään et voi tietää, millaisia ihmisiä noissa olosuhteissa muista mukanaolijoista kuoriutuu, kun on jumalattoman tylsää tai jos meno käy rajuksi.
Lisäksi satamissa on kiva tutustua spontaanisti muihin ihmisiin ja paikallisiin eikä juuttua siihen oman fleetin porukkaan.
Joku voi tietysti ajatella toisinkin.
Itse en kuuna kullin valkeana tekisi minkään valtakunnan sopimuksia "yhteisestä pallonkierrosta".
Joku Atlantin ylitys ehkä vielä menee ja yhteyttä voi pitää, mutta se että käytäisiin kolmen viikon legillä naapuriveneessä nus....syömässä ei tule kyllä kuulonkaan.
Koko seikkailusta häviää maku jos siitä tulee samanlaista kuin opastetusta seuramatkasta.
Olishan se pitänyt arvata että veneettömät pallonkiertäjät täällä keksi muuta kuin kovan kelin aiheuttamat haasteet. Suurilla vesillä kova keli ei ole yleensä haaste koska tilaa on. Se on vain epämukavaa. Hirmumyrskyt on sitten asia erikseen mutta nykyteknologialla ne harvoin pääsevät yllättämään jos ei vartavasten hakeudu väärään paikkaan väärään aikaan. Olettaen että säädataa on saatavilla. Datayhteyden menettäminen on yksi potentiaalinen ongelma johon voi törmätä. Sähköongelmat ylipäätään ovat veneilyn arkea. Ei ole ollenkaan tavatonta että sähköt menetetään osittain tai jopa kokonaan. Moottorin kanssa voi olla ongelmia. Erilaiset rikiongelmat ovat yleisiä. Maston katkeaminen ja purjehduskyvyn menettäminen on veneen uppoamista todennäköisempi tapahtuma. Peräsimen menettämine tai ohjauslaitteiston mukaanlukien autopilotin ongelmat mahdollisia. Tulipaloa pidän erittäin vaarallisena veneessä. Veneissä on paljon palavaa materiaalia. Teknisten ongelmien lisäksi voi tulla terveydellisiä ongelmia. Loukkaantumisriski veneessä on varsin korkea. Mielestäni riskien minimointi ja hallinta kuuluu vastuulliseen veneilyyn. Kaikkeen ei voi varautua ja mitä tahansa voi tapahtua. Jos maihin on matkaa niin jokainen voi itse miettiä haluaisiko avun olevan mahdollisimman lähellä vai kaukana. On tietysti hieman eri asia purjehtiiko yksin vain miehistön kanssa. Tältä pohjalta rupesin tätä eskaaderipurjehdusta miettimään. Ja potentiaalisia ongelmia on tässäkin asiassa ja niitä jo hieman avasinkin aloituksessa. Näkisin tässä kuitenkin enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia ja ongelmia.
T: aloittaja, purjehduskokemusta yli 40v ja kovassa kelissäkin on oltu
Joo huviveneitä palaa, uppoaa ja joutuu merihätään Atlantilla päivittäin niin, että uutiset eivät muusta kirjoitakaan :).
Mastot katkeilevat, peräsimet lentelevät, valaat hyppivät päälle, vetolaitteet putoilevat syvyyksiin, liekit lyövät taivaalle jne.
Mutta kovakaan myrsky ei haittaa, koska säädata hahahahhah!!
Sillä viiden solmun nopeudella et ehdi mihinkään kun kartoille ilmestyy jumalaton myrskysolu kahden päivän kuluttua.
Ja ennusteiden tarkkuus on suunnilleen yhtä hyvä kuin tikanheitto 25 metrin päästä tauluun.
Varmastikkin kokeneena veneilijänä tiedät, että Suomi on ilmastollisesti epävakalla vyöhykkeellä ja siksi täällä eivät säätiedoitukset ole luotettavia, toisin on monella muulla alueella ja suuressa osassa maailmaa. Pitääkö sen myrskyn tielle sitten ehdoin tahdoin hakeutua niin että sitä ei pääse karkuun. Myrskyn tulemisen näkee hyvissä ajoin säädatasta ja reitin voi suunnitella niin, että alle ei joudu.
Kyllä tuossa edellisessä puhui kokemus ja inkutuksesi vain todistaa kokemattomuuden, olisit ennemmin viisaasti hiljaa ....
Kyllä se kova keli nyt vain on ihan pirun suuri ongelma, jos täytyy pelastautua, vaikka kuinka väittäisit muuta. Toiseen veneeseen tai laivaan se ei onnistu, eikä ole helppoa pelastuslauttaankaan.
Kova keli ei itsessään aiheuta yleensä pelastautimisen tarvetta. Ja kovaan keliin ei ole pakko mennä.
Olen juuri mukaan tullut ja luin tämän läpi.
Sinä ole ilmeisesti jäänyt tuon ”kovan” kelin raitaan kiinni.
Jos siihen kovaan keliin on jostakin syystä jouduttu, niin silloin laitetaan luukut kiinni ja pysytään veneessä.
Myräköitä pyrutään välttämään kaikin keinoin, eikä niihin lähdetä.
Sääikkunaa odotetaan usein jopa viikon, sillä kovaan keliin ei haluta mennä, vaikka vene ja miehistö sen kestäisikin.
Tuo RAC purjehdus tapahtuma on sen takia aikoinaan perustettu, jotta saadaan siitä joukolla turvallisempaa.
Atlantin ylitys kestää kolme-neljä viikkoa, Tyynenmerenkin Tahitille asti vähintään yhtä pitkään.
Siinä et mitään sääikkunoita ja tuulia pysty luotettavasti ennakoimaan.
Ja kun valtamerellä myrsky iskee, sekä sinä että kaveriveneilijäsi olette samassa kusessa lasikuitukippojenne kanssa. Mitään apuja et pysty 25 m/s tuulessa ja kymmenmetrisessä aallokossa antamaan. Jos toinen menettää mastonsa ja uppoaa, se on siinä.
Millään et apuun pääse, tai jos yrität, päädyt itsekin pohjaan.
Jossain Näsijärvellä on ihan eri asia kuin todellisissa valtameriolosuhteissa.
Ja kun myrsky voi kestää päiväkausia, miehistö on merisairaana kajuutassa....
Iso aalto voi lyödä veneen ylösalaisin ja se on siinä.
Yksi asia on ainakin varmaa. Sinun kanssasi ei kannata lähteä edes Suomenlinnan lautta matkalle.
Sen verran vaikealta luonteelta vaikutat.
Tosiasioiden toteaja on luonteeltaan "vaikea"?
Just. Hahahahahah
Niinhän se on ollut läpi historian, että totuuden kertojia ei uskota.
Yksi tunnetuimmista esimerkeistä oli se kaveri lähi-idässä pari tuhatta vuotta sitten.
Ei uskottu, ei.
Nykyään purkkarit on niin vahvoja ,ettei se kovakaan sää haittaa!Sitäpaitsi,nyky veneissä on aisit ja muut,että usein se on melkein lastenleikkiä,kun vaan pysyy kieli keskellä suuta!Vähän vaan asennetta papat!
Ei itse veneet ole ennenkään mitenkään heikkoja olleet. Heloitus, riki, köydet ja purjeet taas hajoavat samaan tapaan kuin ennenkin. Veneiden ja varusteiden kestoa yleisempi ongelma on miehistön kestävyys. Nykyveneet ovat pääsääntöisesti huomattavan epämukavia vanhempiin veneisiin verrattuna kun ollaan kovemmassa kelissä. Mitä tulee sähköisiin laitteisiin niin ovat ihan kivoja niin kauan kuin toimivat.
Aloituksen pointtina kuitenkin oli, että tulee ongelmia, jolloin muista saa turvaa.
Juuri näin. Taisi Lehtinenkin olla aika tyytyväinen kun pääsi lautalta pois varsin nopeasti. Ja maittakoon sekin että herra ei päätynyt lautalle keliolosuhteiden vuoksi.
World ARC on aloittajan tiedustelema tapahtuma. Eli sama organisaatio on takana kuin Las Palmas - St. Lucia ARC Atlantilla.
Minimi venekoko on perus -ARC:tä isompi, 40 -jalkaa.
Eiköhän asia kuitenkin ole niin että jo Atlantin ARC:stä saa niin hyvän itseluottamuksen venekuntansa tekemisiin ettei tällaista ainakaan tavanomainen suomalaisvenekunta kaipaa.
Laumasieluisemmat jenkit ym. ovat erilaisia.
Isolla porukalla voisi hankkia ison veneen. Jos on 5 venettä, tulee varmasti paljon ongelmia koko ajan. Yksi 60-jalkainen vanhempi merikelpoinen teräsrunkoinen alus, niin on myös mukavampi olla pahassa kelissä. Kannella voi olla rib ekskursioita varten satamissa. 10 hengen miehistö pärjää tuollaisella mukavasti.
Ja sitten puuttuu enää se iso porukka maksamaan sinun haaveesi isosta teräsveneestä.
Ja tietysti porukan halu ja mahdollisuus lähteä miehistöksi moiselle reissu.
Suosittelen lentolipun ostamista ja youtubesta videoiden katselua.
Se lienee ainoa mahdollinen tapa toteuttaa maailmanympäripurjehdus noilla spekseillä.
Palkataan mukaan Karibialta muutama ammattinainen, niin eikös halukkaita löydy.
Väsynnyt aloitus, ei toimi hyvin edes lyhyemmillä eskadereissä, vaikka niitä kyllä tehdään.