Sotaveteraani ahdingossa.
'Joku muu on selvinnyt, mutta en minä jälkitraumoista'.
Mutta kuka on joku muu kuin en minä?
Ovatko kaikki, jotka eivät selvinneet?
Kuulukko sotaveteraanin traumoihin nimenomaan toisen ihmisen tappaminen?
Asioita ei tunnusteta.
Miksi asioista vaijetaan?
Tappo on moraalisesti väärin.
Moraali on lähellä luonnon lakia.
Ovatko veteraanit vaikeassa luonnon lain tilanteessa?
Voi kysyä, että vaivaavatko sotilaita tapettujen henget?
Vaivaavatko kuolleet sielut myös tavallisia rikollisia tai lääkäreitäkin ja poliiseja?
Sekin problematiikka olisi käsiteltävänä uskontojen kannalta, koska yhteiskunnassa ei ole muita lähestymisen tapoja olemassakaan.
Mitä psykologi tavoittelee psykoterapiassa ja kysyykö asiallista?
Ihmisiä tappaneiden kokemuksella on arvoa muiden kannalta,
koska kokemusta pitää välittää muille ja löytää mikä on oikein.
Oikein voi olla sitäkin, että valtiovalta kieltää väkivallan
ja ihmisen kulttuuri evoluutiossaan kehittyy rauhan omaiseen suuntaan,
josta puuttuu väkivalta.
Moraalin kannalta yhteiskunnassa on kyseenalaisia ammattejakin kuten sotilas.
Kuoleman käsittelyn aihe on tärkeä ihmisen kulttuurissa.
Karman laki pitää senkin puolen, että mitä on tappanut, sitä saa maksaa.
Onko luonnossa anteeksiantoa kuten 'jos esimies käski tappamaan ja minä tapoin, niin minä en ole syyllinen'?
Luonnon laki voi tarkoittaa, että jos minä tapoin ihmisen, niin minä itse olen syyllinen ja maksan velan.
Ihminen sosiaalisena olentona on myös ryhmävelallinen.
Joka tapauksessa molemmat ovat syyllisiä - yksilöllisyys ja sosiaalisuus, yksityinen sotilas ja armeijaosasto.
Erikseen on punnittavissa vapaaehtoisuus tappamisessa.
Muuten voi arvioida tappaminen itsepuolustuksena tai tappaminen haluna tappaa luonnon lain kannalta.
Muuten voi kuulostaa, että sotilas itkee sitä, mitä tappoi ja pyytää anteeksi ja yhteiskunta on ymmärtävinään miksi ihmisiä on tapettu ja yrittää antaa anteeksi sotilaalle tai löytää paikan yhteiskunnasta.
'Joku muu on selvinnyt, mutta en minä jälkitraumoista'.
Mutta kuka on joku muu kuin en minä?
Ovatko kaikki, jotka eivät selvinneet?
Kuulukko sotaveteraanin traumoihin nimenomaan toisen ihmisen tappaminen?
Asioita ei tunnusteta.
Miksi asioista vaijetaan?
Tappo on moraalisesti väärin.
Moraali on lähellä luonnon lakia.
Ovatko veteraanit vaikeassa luonnon lain tilanteessa?
Voi kysyä, että vaivaavatko sotilaita tapettujen henget?
Vaivaavatko kuolleet sielut myös tavallisia rikollisia tai lääkäreitäkin ja poliiseja?
Sekin problematiikka olisi käsiteltävänä uskontojen kannalta, koska yhteiskunnassa ei ole muita lähestymisen tapoja olemassakaan.
Mitä psykologi tavoittelee psykoterapiassa ja kysyykö asiallista?
Ihmisiä tappaneiden kokemuksella on arvoa muiden kannalta,
koska kokemusta pitää välittää muille ja löytää mikä on oikein.
Oikein voi olla sitäkin, että valtiovalta kieltää väkivallan
ja ihmisen kulttuuri evoluutiossaan kehittyy rauhan omaiseen suuntaan,
josta puuttuu väkivalta.
Moraalin kannalta yhteiskunnassa on kyseenalaisia ammattejakin kuten sotilas.
Kuoleman käsittelyn aihe on tärkeä ihmisen kulttuurissa.
Karman laki pitää senkin puolen, että mitä on tappanut, sitä saa maksaa.
Onko luonnossa anteeksiantoa kuten 'jos esimies käski tappamaan ja minä tapoin, niin minä en ole syyllinen'?
Luonnon laki voi tarkoittaa, että jos minä tapoin ihmisen, niin minä itse olen syyllinen ja maksan velan.
Ihminen sosiaalisena olentona on myös ryhmävelallinen.
Joka tapauksessa molemmat ovat syyllisiä - yksilöllisyys ja sosiaalisuus, yksityinen sotilas ja armeijaosasto.
Erikseen on punnittavissa vapaaehtoisuus tappamisessa.
Muuten voi arvioida tappaminen itsepuolustuksena tai tappaminen haluna tappaa luonnon lain kannalta.
Muuten voi kuulostaa, että sotilas itkee sitä, mitä tappoi ja pyytää anteeksi ja yhteiskunta on ymmärtävinään miksi ihmisiä on tapettu ja yrittää antaa anteeksi sotilaalle tai löytää paikan yhteiskunnasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksilöllä kuitenkin on aina vapaata tahtoa mennä sotimaan.
Yhteiskunta ei voisi rajoittaa yksilöä.
Toisaalta yhteiskunta voi muokata sopiva-sopimaton ajattelua.
Jos yhteiskunta tukee sotaa, niin yksilö voi vapaasti lähteä sotimaan.
Sotilas on yhteiskunnan isensä perusteella oikeutettu yhteiskunnalliseen apuun jälkeenpäin.
Yhteiskunnan on turhaa syyllistää yksilöä.
Yksilöä voi syyllistää toinen yksilö esimerkiksi uhri.
Yhteiskunnan voi syyllistää toinen yhteiskunta esimerkiksi vääristä arvoista.