Goolge Translate, Cyrillitsa.ru
Vanhoja valokuva-albumeja katsellen joissakin kuvissa näkyy mustalaisia, jotka kotiäitinä asuivat venäläisten maanomistajien tiloilla. Muissa kehyksissä kuvataan eurooppalaisen näköisiä vaaleatukkaisia naisia yhdessä mustalaisleirin jäsenten kanssa. Mutta missä olosuhteissa tällaiset etniset avioliitot tapahtuivat venäläisten ja mustalaisten välillä?
Aateliset ja kuorolaiset
1700-luvun lopulla - 1800-luvun alussa musiikillisesti lahjakkaista mustalaiskuoroista tuli muotia venäläisten aatelisten keskuudessa. Ensimmäisen tällaisen kuoron järjesti kreivi Aleksei Orlov-Chesmensky vuonna 1774. Jatkossa tällaisia kuoroja alkoi esiintyä Moskovassa, Pietarissa ja maakunnissa.
Mustalaislaulajien esitykset käänsivät kuuntelijoiden päät. Itse romanssien tekstit loivat myytin mustalaisista kuumina, aistillisina luonteina - ja itse asiassa ne usein oikeuttavat tämän stereotypian. Jos varakas fani päätti viedä laulajan pois lavalta, kuoro sai tästä suuren lunnaat.
Venäjän aateliston merkittävimmät edustajat asuivat mustalaisten kanssa. Voidaan muistaa tarina suojelijasta Pavel Nashchokinista, joka runoilija Vasili Žukovskin mukaan "eli kuin aviomies ja vaimo mustalaisen kanssa". Puhumme Olga Soldatovasta, Moskovan kuoron laulajasta Ilja Sokolovista, joka synnytti Nashchokinille kaksi lasta. Nashchokinin ja Soldatovan tyttären kummisetä oli Aleksanteri Pushkin (kun tyttö kuoli koleraan, runoilija kieltäytyi jatkamasta Nashchokinin lasten kastamista).
Kuorosta ostetun mustalaisen Olga Shishkinan yhteydessä kuuluisa runoilija Afanasy Fet oli jonkin aikaa.
1800-luvun puolivälissä oli monia tapauksia, joissa fani ja laulaja menivät naimisiin kirkossa ja loivat täysivaltaisia perheitä. 15 vuoden avoliiton jälkeen mustalainen Maria Shishkina meni virallisesti naimisiin vuonna 1867 Leo Tolstoin veljen Sergei Nikolajevitsin kanssa. Nuoruudessaan tyttö lauloi Tulan mustalaiskuorossa, josta rakastunut aristokraatti vei hänet pois.
Kuoron tyttöjen avopuolisoina ja vaimoina olivat ruhtinas Massalsky, prinssi Wittgenstein, maanomistaja Annenkov ja muita venäläisiä aatelisia.
Venäläiset naiset leireillä
Samaan aikaan oli myös käänteisiä esimerkkejä, kun mustalaiset menivät naimisiin venäläisten naisten kanssa. Lisäksi yleensä heidän valittunsa eivät olleet lainkaan talonpojan naisia, vaan tyttöjä koulutetuista yhteiskunnan kerroksista.
Kansantieteilijä Nikolai Bessonov kertoo artikkelissaan ”Vuorenveren morsiamet mustalaisleireillä” tapauksista, joissa aatelinaiset, pikkuporvarit, virkamiesten ja pappien tyttäret sekä neuvostoaikana lääkärit ja opettajat sidoivat solmun paimentolamalaisiin.
Yhden näistä tosiseikoista näki vuonna 1889 maanomistaja Mechislav Davoina-Silvestrovych. Tutkiessaan maalleen pysähtyneiden mustalaisten elämää hän huomasi tummaihoisten lasten joukossa vaaleaihoisen vaalean pojan. Mustalaiset myönsivät, että tämä oli aatelisen naisen poika, joka oli paennut hänet vietteleneen mustalaisen kanssa.
Tällaiset avioliitot solmittiin yleensä hyvin nopeasti. Tutustuakseen mustalaisiin tytöt tulivat itse tulelle iltatansseissa. On tapaus, jossa maanomistajan tytär pyysi naimisiin nuoren mustalaisen kanssa, jonka hän oli nähnyt vain kerran aiemmin. Leireille menneitä morsiamia ohjasivat romanttiset ajatukset "vapaista ihmisistä", jotka ovat saaneet vaikutteita taideteoksista: Esmeraldan, Carmenin, Pushkinin Alekon ja Zemfiran kuvista. Lisäksi tätä voidaan pitää yhtenä "populismin" lajikkeista, halusta päästä lähemmäksi sosiaalisia rivejä.
Itse asiassa äkillinen elämäntapamuutos oli iso testi venäläisille naisille. Heidän piti kävellä paljain jaloin säällä kuin säällä, asua teltoissa, valmistaa ruokaa tulella. Jos nainen tuli raskaaksi ja synnytti, lasta hoidettiin epähygieenisesti.
Samaan aikaan vastanainut opiskeli mustalaisten kieltä, hallitsi ennustamisen ja hypnoosin vaikean taiteen. Hänen oli noudatettava lukuisia naisille määrättyjä tabuja. Mutta Dovoin-Silvestrovichin mukaan koulutetut venäläiset tytöt omaksuivat nopeasti kaiken ja saivat kunnioituksen itselleen. Joskus "luonnollisten" mustalaisten vihamielisyyden voittamiseksi venäläiset aiheuttivat tarkoituksella aviomiestensä vihan - sen jälkeen heitä säälittiin leirissä "hakattuina".
Venäläiset vaimot olivat jopa kansallisesti erittäin suljetuissa yhteisöissä, esimerkiksi kalderarien keskuudessa. Mutta vaikka mustalaiset hyväksyivätkin joukkoonsa "sekkerit" (ei-mustalaisuutta olevia naisia), he yleensä vaikenivat "vihaliiton" tosiasiasta kommunikoidessaan ulkopuolisten kanssa.
"Venäläinen perhe ei varsinkaan mainostanut, että tytär pakeni leirille ja häpäisi isäänsä, keräten almuja jostain rievulla sidotun lapsen kanssa", Nikolai Bessonov huomautti.
Mustalaisten kanssa naimisiin menneet eivät koskaan kutsuneet itseään venäläisiksi, ja heidän todellisen kansallisuutensa petti vain heidän hiusten väri ja kasvotyyppi. Saksan miehityksen ja romanien vainon aikana natsit kieltä
Vanhoja valokuva-albumeja katsellen joissakin kuvissa näkyy mustalaisia, jotka kotiäitinä asuivat venäläisten maanomistajien tiloilla. Muissa kehyksissä kuvataan eurooppalaisen näköisiä vaaleatukkaisia naisia yhdessä mustalaisleirin jäsenten kanssa. Mutta missä olosuhteissa tällaiset etniset avioliitot tapahtuivat venäläisten ja mustalaisten välillä?
Aateliset ja kuorolaiset
1700-luvun lopulla - 1800-luvun alussa musiikillisesti lahjakkaista mustalaiskuoroista tuli muotia venäläisten aatelisten keskuudessa. Ensimmäisen tällaisen kuoron järjesti kreivi Aleksei Orlov-Chesmensky vuonna 1774. Jatkossa tällaisia kuoroja alkoi esiintyä Moskovassa, Pietarissa ja maakunnissa.
Mustalaislaulajien esitykset käänsivät kuuntelijoiden päät. Itse romanssien tekstit loivat myytin mustalaisista kuumina, aistillisina luonteina - ja itse asiassa ne usein oikeuttavat tämän stereotypian. Jos varakas fani päätti viedä laulajan pois lavalta, kuoro sai tästä suuren lunnaat.
Venäjän aateliston merkittävimmät edustajat asuivat mustalaisten kanssa. Voidaan muistaa tarina suojelijasta Pavel Nashchokinista, joka runoilija Vasili Žukovskin mukaan "eli kuin aviomies ja vaimo mustalaisen kanssa". Puhumme Olga Soldatovasta, Moskovan kuoron laulajasta Ilja Sokolovista, joka synnytti Nashchokinille kaksi lasta. Nashchokinin ja Soldatovan tyttären kummisetä oli Aleksanteri Pushkin (kun tyttö kuoli koleraan, runoilija kieltäytyi jatkamasta Nashchokinin lasten kastamista).
Kuorosta ostetun mustalaisen Olga Shishkinan yhteydessä kuuluisa runoilija Afanasy Fet oli jonkin aikaa.
1800-luvun puolivälissä oli monia tapauksia, joissa fani ja laulaja menivät naimisiin kirkossa ja loivat täysivaltaisia perheitä. 15 vuoden avoliiton jälkeen mustalainen Maria Shishkina meni virallisesti naimisiin vuonna 1867 Leo Tolstoin veljen Sergei Nikolajevitsin kanssa. Nuoruudessaan tyttö lauloi Tulan mustalaiskuorossa, josta rakastunut aristokraatti vei hänet pois.
Kuoron tyttöjen avopuolisoina ja vaimoina olivat ruhtinas Massalsky, prinssi Wittgenstein, maanomistaja Annenkov ja muita venäläisiä aatelisia.
Venäläiset naiset leireillä
Samaan aikaan oli myös käänteisiä esimerkkejä, kun mustalaiset menivät naimisiin venäläisten naisten kanssa. Lisäksi yleensä heidän valittunsa eivät olleet lainkaan talonpojan naisia, vaan tyttöjä koulutetuista yhteiskunnan kerroksista.
Kansantieteilijä Nikolai Bessonov kertoo artikkelissaan ”Vuorenveren morsiamet mustalaisleireillä” tapauksista, joissa aatelinaiset, pikkuporvarit, virkamiesten ja pappien tyttäret sekä neuvostoaikana lääkärit ja opettajat sidoivat solmun paimentolamalaisiin.
Yhden näistä tosiseikoista näki vuonna 1889 maanomistaja Mechislav Davoina-Silvestrovych. Tutkiessaan maalleen pysähtyneiden mustalaisten elämää hän huomasi tummaihoisten lasten joukossa vaaleaihoisen vaalean pojan. Mustalaiset myönsivät, että tämä oli aatelisen naisen poika, joka oli paennut hänet vietteleneen mustalaisen kanssa.
Tällaiset avioliitot solmittiin yleensä hyvin nopeasti. Tutustuakseen mustalaisiin tytöt tulivat itse tulelle iltatansseissa. On tapaus, jossa maanomistajan tytär pyysi naimisiin nuoren mustalaisen kanssa, jonka hän oli nähnyt vain kerran aiemmin. Leireille menneitä morsiamia ohjasivat romanttiset ajatukset "vapaista ihmisistä", jotka ovat saaneet vaikutteita taideteoksista: Esmeraldan, Carmenin, Pushkinin Alekon ja Zemfiran kuvista. Lisäksi tätä voidaan pitää yhtenä "populismin" lajikkeista, halusta päästä lähemmäksi sosiaalisia rivejä.
Itse asiassa äkillinen elämäntapamuutos oli iso testi venäläisille naisille. Heidän piti kävellä paljain jaloin säällä kuin säällä, asua teltoissa, valmistaa ruokaa tulella. Jos nainen tuli raskaaksi ja synnytti, lasta hoidettiin epähygieenisesti.
Samaan aikaan vastanainut opiskeli mustalaisten kieltä, hallitsi ennustamisen ja hypnoosin vaikean taiteen. Hänen oli noudatettava lukuisia naisille määrättyjä tabuja. Mutta Dovoin-Silvestrovichin mukaan koulutetut venäläiset tytöt omaksuivat nopeasti kaiken ja saivat kunnioituksen itselleen. Joskus "luonnollisten" mustalaisten vihamielisyyden voittamiseksi venäläiset aiheuttivat tarkoituksella aviomiestensä vihan - sen jälkeen heitä säälittiin leirissä "hakattuina".
Venäläiset vaimot olivat jopa kansallisesti erittäin suljetuissa yhteisöissä, esimerkiksi kalderarien keskuudessa. Mutta vaikka mustalaiset hyväksyivätkin joukkoonsa "sekkerit" (ei-mustalaisuutta olevia naisia), he yleensä vaikenivat "vihaliiton" tosiasiasta kommunikoidessaan ulkopuolisten kanssa.
"Venäläinen perhe ei varsinkaan mainostanut, että tytär pakeni leirille ja häpäisi isäänsä, keräten almuja jostain rievulla sidotun lapsen kanssa", Nikolai Bessonov huomautti.
Mustalaisten kanssa naimisiin menneet eivät koskaan kutsuneet itseään venäläisiksi, ja heidän todellisen kansallisuutensa petti vain heidän hiusten väri ja kasvotyyppi. Saksan miehityksen ja romanien vainon aikana natsit kieltä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saksan miehityksen ja romanien vainon aikana natsit kieltäytyivät teloittamasta tällaisia naisia, mutta he itse menivät ammutuksi perheineen.