Mitä on todellinen äly ja älykkyys? Se ilmenee parhaiten 'älyn ylimäärän omaavilla neroilla, joiden objektiiviseksi tullut puhdas äly ei ohjaa heitä vain kulkemaan tiellä törmäämättä puuhun tai auta ratkaisemaan jotakin triviaaleja kuvio-ja muita ns. älykkyystehtäviä, vaan käsittämään maailman syvimmän ja objektiivisen olemuksen ja ennen kaikkea ilmaisemaan sen taideteoksissa kokonaisvaltaisena ja korkeimmanasteisena psykofyysisenä tilana koko olemuksen valtoihinsa ottaen neron älyn auringon kaltaisella poltteella siten kuin hengen palo ja luomisen tuli neron sisintä korventavat vastaanottajan kokiessa sen sisäisyydessään. Minä olen nuorena pojikana kokenut tämän valtavassa ekstaattisessa ja hektisessä tilassa ja tullut siten osalliseksi puhtaan objektiivisen älyn aitojen hengentuotteiden musertavasta emotionaalisesta vaikutuksesta.
Mitä on suurin, kirkkain ja puhtain mahdollinen äly?
Anonyymi-ap
39656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kovin älykästä ei ole kirjoittaa tuollaisesta asiasta musiikkipalstalle.
Mutta Mozart oli ihmiskunnan suurin musiikillinen äly, joka näki ihmisen sieluun niin kuin vain harva ja lisäksi sublimoi koko maailman universaaliudessaan.
.
Mutta Mozart oli ihmiskunnan suurin musiikillinen äly
Jonka tuotannosta suurin osa on tylsää mutta somaa. Totuushan on toinen, ihmiskunnan suurin musiikillinen äly ilmeni siinä kaikessa jonka Benny Andersson ja Björn Ulvaeus kahden upeasti laulavan leidin avustuksella ja yhteistyöllä loi ja toi meidän kaikkien iloksi.
Se on kyllä totta, että Mozart joutui virkansa puolesta tuottamaan myös vähän sanovaa ja pinnallista käyttömusiikkia ja pöytämusiikkia ruhtinaiden tilauksesta sekä yleisön ja aatelisten makua vastaavia kevyitä galantteja konserttoja,, Mutta hänen suurimmat musiikilliset luomuksensa ja saavutuksensa ovat niin ylivertaisia vaikutuksessaan kuulijaan, ettei siihen yltänyt välttämättä edes itse suuri Beethoven, vaikka myös hänen teoksistaan voimme kokea katharsiksen. Mozart elämäkerran kirjoittaja Adolf Goldschnitt kirjoittaa Mozartin musiikin olevan "jumaluuden ilmestystä", joka yltää ihmissielun viimeisiin sopukoihin ja Eduard Mörike kirjoittaa, että Mozartin musiikkia kuunnellessa saadaan nauttia "jumalallisesta ihmeestä", etc. MInä itse en usko jumaliin, mutta onhan tuo huikea saavutus säveltäjältä olkoon hän kuinka lahjakas tahansa.
Hildesheimer kirjoittaa Mozart kirjassaan mm. että Mozartin musiikki reprodusoi elämyksen syvyyden ilman elämystä, jota se ei saavuta, koska ei haluakaan saavuttaa sitä, mutta minusta hän on väärässä, sillä minä koin todella suuren, kokonaisvaltaisen sekä äärettömän syvän elämyksen Mozartin eräästä hyvin merkittävästä pianokonsertosta teini-ikäisenä lukiolaisena.
"Minä olen nuorena pojikana kokenut tämän valtavassa ekstaattisessa ja hektisessä tilassa ja tullut siten osalliseksi puhtaan objektiivisen älyn aitojen hengentuotteiden musertavasta emotionaalisesta vaikutuksesta."
Minä taas nuorena tyttönä en oppinut pitämään Ypö-viis yhtyeen Halpaa lystiä albumista lainkaan.
Otan osaa. Ehkä synnyit suoraan vanhaksi 1700-luvun kreivittäreksi?
Jotkut meistä syntyvät suoraan kuolleiksi 1700-luvun kreivittäriksi.
Minä sanoa, Mozart, Beethoven Bach, PHYH - ei mikään neroutta saksalainen hanhenmarssi. Suurin nero olla Väinämö Hultenfors. Hän sinfonia kuten "Det Lös I Skogen", "Man under fiesen" ja "Klibbig substans" nostattavat musiikin uuteen sfääri. Noista första spelar man eksklusiv med sten. Tämä jos joku, on TAide, ja suurin älykkyys.
Vaikka olen itsekin kokenut Mozartin nerouden sielussani ja ollut vaikuttunut mitä syvimmällä tavalla, niin myös prof Erkki salmenhaarankin mukaan vähättelemäsi säveltäjät ovat miltei yli inhimillisiä säveltäjäneroja, sillä kukapa tavallinen ihminen voi saada teoksillaan kuulijan kokemaan ja tuntemaan niin voimakkaasti ja syvästi kuin kyseiset herrat luomuksillaan, Bachia ehkä lukuun ottamatta, sillä olen mm. Schubertin suuresta C duuri sinfoniastakin kokenut suuremman hurmion kuin Bachin teoksista milloinkaan, niin polyfonisen sävellystyylin mestari kuin olikin.
Nyt sä puhu höpö höpö. Ja kuka tää professori Salmenhaara? Mä ei tuntea tuo suku. Onko hän edes oma säätiö? Noh, nykyään kai kuka vaan voi olla professuuri.
Ja mitä tulee Mozart, ei hän olla suuri dodekafonian mestari. Ei mikään parametri sarjaksi hän kehitä. Toisin kuin vaikka Tapio Cederström. Kuuntele vaikka hän teos "Sädesvätska Sinfoni nro 4". Siinä soittaa solisti vanha Ford Escort kaasupoljin avulla.
Esim. historian professori Adolf Goldschmitt sanoo Mozartin musiikin johdattavan sielun viimeisiin uumeniin ja sopukoihin asti, ja että Mozartin saavutukset ulottuvat inhimillisen hengen äärirajoille saakka, hänen musiikkinsa ollessa tämän historioitsijan mukaan jumaluuden ilmestystä. Kirjoja lukemalla oppii kaikkea sivistävää.
Mozart, nero ja ihminen kirjan esipuheessa mm. sanotaan, että tämä kyseinen taidehistorian professori on piirtänyt loisteliaan muotokuvan Mozartista. Itsehän en filosofiaa lukeneena jumaliin usko ja Goldschmittin hymistely on yliampuvaa ja mautonta näiltä osin, mutta on ihmeellistä, että tuolloin nuorena, vastaanottavaisena ja herkkänä lukiolaispoikana kun koin kaikkein suurimmat Mozart elämykseni milloinkaan, luulin sen ainoan kerran todella nähneeni jumalan hänen musiikkiaan kuunnellessa, mitä ei sen koommin ole tapahtunut, enkä ole uskovainen. Luonto se on joka luo, sanoo Yrjö poika kapitalistisen tieteen tunnustaneen Tuntemattomassakin. Sain peruskoulun päättötodistuksen arvosanaksi 9.8.
Aha, vanha kunnon Goldschmitt, musta tuntuu että mä tunte yks pankkiiri tuo suku. Mutta sä ei lukea tuo teos alkuperäiskieli? Siinä pieni käännösvirhe mä huomaa. Se ei oikeasti sano "sielun viimeisiin uumeniin ja sopukoihin" vaan "suolen viimeisiin uumeniin ja sopukoihin". Siihen mä voi yhtyä.
Professori ja Mozart yksi yhteinen tekijä, kumpikin käytti sukkahousut. Mutta ei edes Tiger of sweden. Kun mä käyttää sukkahousut niin aina Tiger of sweden for men naturligtvis.
Niin sikäli totta, että kuten Freud sanoo, että jos etsisimme sielua aivojemme sopukoista emme löytäisi sitä vaan erilaisia toiminnan tapoja joita voi kutsua paremman sanan puutteessa sieluksi, sillä sielu on juuri tämä toiminta, ei mikään olio sinänsä. Metafyysiset järjestelmät ovat mitättömämpiä kuin suuri taide ja Mozart,. En piittaa teologiasta, mutta teologi Karl barth on sanonut että enkelit taivaassa ollessaan soittavat Mozartia, jota rakkahin jumalakin kuuntelee erityisen mielellään, mikäli nyt mielikuvituksen tuottamia olentoja haluaa sellaisiksi kutsua, joita ei missään objektiivisessa maailmassa ilmene missään muodossa.
Hildesheimer on Mozart kirjassaan osuvasti todennut, että mozart on käsittämättömän suuri henki, ansaitsematon lahja ihmiskunnalle ja luonnon ainutkertainen taideteos, jolle ei milloinkaan ole löytynyt vertaista, ei edes suuresta ludwigista, mistään mielikuvitusolennoista puhumattakaan. vaikutun kyllä suuresti myös ludwigin musiikista ja erityisesti keisarionsertosta josta olen niinikään 40 v sitten kokenut valtaisan katharsiksen.
Onko Mozart siis jopa itse Fallos eli Suurin Kyrpä? Vai mitä syvämetafyysinen materialisti Freud itse tuohon sanoisi?
...Tarkoitan siis paremman sanan puutteessa.
Jos etsisimme materialistis-seksualistisen ja ehdottoman mielikuvituksettoman uskontomme syövereistä lopullista toteemia, niin mitä muutakaan voisimme löytää?
(Mielikuvituksettomuudessa ei tietty subjektia ole, vaan koko kyr... viimekätinen totuus on objektiivinen (subjektin ja objektin käsitteistä ei tarvitse ymmärtää yhtään mitään, koska emme piittaa niistä verrattomasti mitään).)
Eräs suomenkielellä kirjoitetun lajissaan ensimmäisen Mozart kirjan kirjoittaja kuuliee Mozartin musiikissa vahvoja seksuaalisia ulottuvuuksia, joita minä en siinä kuule ja piti joidenkin messujen musiikkia suorastaan riettaana, vaikka onkin itse suuri Mozartin ihailija,
Mitä on suurin, kirkkain ja puhtain mahdollinen äly? ei tietoa,
mutta jos kysymys olisi ollut: Mikä on suurin, kirkkain ja puhtain mahdollinen äly? Niin vastaus olisi ollut helppo: Hankenin päästötodistuksen omaavista joku tai jotkut.
Vaikka romantiikka on hieno aate (voittaa kaikki nykyaikaiset ilman kysymyksiä), niin tämä klassisen musiikin ystävien neroushourinta on huvittavissa naiiviuksissaan välillä melkeinpä typerää.
Sen ylittää ehkä vain nykyajan talousihmisten (objektiivis-totaalisesti verrattomasti tuhoisampi) älykkyyshourinta.
Romantiikka ei ole aate, vaan tyylisuunta. Neroiksi kutsutaan yleensä millä tahansa taiteen alalla aitoja hengentuotteita aikaansaaneita luovia kykyjä, joilla äly on kehittynyt paljon voimakkaammin mitä tahdon palveleminen edellyttää, jota varten se alun perin on syntynyt. Neron äly on kuin aurinko joka ilmaisee maailman olemuksen, kun taas tavallisella ihmisellä äly on vain lyhty joka valaisee hänen tietään, kykenemättä käsittämään olioiden objektiivista olemusta kuten älyn ylimäärän omaava nero, jolla äly on erottautunut tahdosta, joten maailma olioineen ei jää hänellä ulkokuoreen vaan objektiivisessa havainnossa hän omaksuu sen sinänsä. Nämä ovat Schopenhauerilta lainattuja fragmentteja. Hän sanoo myös, että ilmiömaailma väikkyy neron objektiivisessa käsityksessä kontemplaation esineenä, joka tunkee tahtomisen ulos tajunnasta. Nero keskittäessä kaikki hengenvoimansa johonkin tiettyyn pisteeseen niin voimakkaasti että koko muu maailma katoaa ja hänen kohteestaan muodostuu ainoa realiteetti. Yksilön ulkopuoliseen ja teoreettiseen kohdistuva vakavuus on ihmisluonnolle jotakin vierasta ja luonnotonta, oikeastaan yliluonnollista, mutta se yksin tekee hänet suureksi, sanoo Schopenhauer, joka on kirjoittanut paljon neroudesta.
Tottakai romantiikka on aate. Hyvä lukea jotain muutakin filosofiaa (ja historiaa) kuin Schopenhaueria, niin ei potki pelkkää tyhjää naiiveine järjen, tahdon ja maailmojen kontemplointeineen. Suositeltavaa etenkin ikkunattomissa romantiikan maisemissa haahuileville klassisen musiikin ystäville?
Eletäänkö missään muissa taidemuodoissa ylipäätään noin homeisissa umpioissa? Ikään kuin missään taiteessa tai ajattelussa ei olisi tapahtunut mitään vuosisatoihin...
Sinänsä nerousaate on kyllä kannatettavaa nykyajassa, jossa se on muuten lähes kiellettyä ja taiteilijatkin jotain latteita pikkuporvareita (tuotoksensa vastaavia). Mutta ei "henkeä" enää 1800-luvun maisemissa jumittelemalla mihinkään herätellä.
Romantiikka on suuntaus tai tyyli, jota myös aikakaudeksi sanotaan. Ideologioita voidaan sen sijaan luonnehtia aaterakennelmiksi. Schopenhauer oli itse sanallinen nero ja 1800 luvun suurimpia filosofeja.
Niin, aatesuuntaus, joka käsitti myös muita ajattelijoita Schopenhauerin lisäksi.
Älä opeta isääsi naimaan.
"Ideologioita voidaan sen sijaan luonnehtia aaterakennelmiksi."
...Epäilemättä. Samalla olisi myös hyvä ymmärtää hieman syvemmin, mitä molemmat ovat ja missä niitä voi esiintyä.
Romantiikka ei ole mikään aate kuten sosialismi, vaan maalaustaiteen, kirjallisuuden ja musiikin tyylisuunta, joka kukoisti klassismin jälkeen.
Et vain ymmärrä, mitä termi "aate" sisältää. Koita sivistyä.
Tuo nyt ei muutenkaan ollut oleellista koko alkuperäisessä kommentissa, mutta schopenhauerilainen hipiäsi ei kai sietänyt ajattelunsa vertaamista muihin aatteisiin (kyllä) kuin absoluuttiseen totuuteen.
Tätä juuri on musiikinharrastajien aatteellinen ja filosofinen pysähtyneisyys. Syökää välileipää ja juokaa brandya. Aatteet ovat menneet jo muualle.
Isä oli pudottamassa Syvärillä maataistelukoneita, josta Marski myönsi mitalin.
Klassisen musiikin luovien hengenjättiläisten ja nerojen saavutukset ovat suvereenisti korkeinta mitä ihmiskunta on milloinkaan saanut aikaan.
Hiljaista on, "korkeuksissa".
Ilmauksella on vertauskuvallinen luonne ja sitä viljellään usein taiteessa, uskonnoissa ja ehkä runoudessa. Puhutaan myös korkeakulttuurista erotuksena alakulttuurista ja populaarikulttuurista. Puhutaan korkeasta ja matalasta tyylistä. Schopenhauer puhuu myös korkeimmista totuuksista. En minä ole termiä itse keksinyt, mutta sopii kuvaamaan kaikkea yleviä ja vaikuttavia taide elämyksiä. Melartinilla lienee myös sen niminen pianokappale kuin Korkeuksissa. Glenn Gould puhuu korkeimmasta metafyysisestä merkityksestä musiikin yhteydessä. Ashkenazy puhuu myös korkeimman asteisista psykofyysisistä tiloista Mozartin ja Beethovenin musiikillisen reseption yhteydessä kapellimestarijättiläisiä esittelevässä maestro kirjassa.
Näissä "korkeuksissa" tärkeys ja etääntynyt elitismi ovat yleensä sekoittuneet keskenään. Houreiset kurottelijat kuvittelevat edustavansa kokonaisuuden kiteyttävää ja sisällyttävää esimerkkiä. Tyypillistä tietty myös 1800-lukulaisille absolutistisille aatteille, jotka eivät ole lainkaan "aatteita" vaan suurta korkeaa ajastaan jäänyttä sepustusta.
Sanoin tämän ihan itse, ja ajattelinkin. En siis vain kopioinut.
...Ja silti on lisättävä, että tämäkin romanttinen aatostelu on verrattomasti syvempää ja avarampaa kuin vaikkapa nykyinen teknotietoisuus, jossa vanhat absoluutit on ainoastaan korvattu nykyisillä helvetinkoneilla.
muistaakseni joku sanoi äskettäin yle yksi radiokanavalla että franz schubert on kaikkein suurin nero kautta aikain eli hän perustelutkin heitti eli en nyt taida hänen kaikkia perusteluja muistaa mut sanoi että hänellä oli uskomaton kyky luoda hittejä, mieleenjääviä melodiakoukkuja ja samalla musa oli syvällistä ja emotionaalista sekä teknisesti haastavuuttakin piisaa hänen teoksissa.
OLen ollut itsekin Schubertin musiikin suuri ihailija ja fanittaja ja kuunnellut joskus teini iässä vielä Schubertin Suurta C duuri sinfoniaa hurmiossa ja fanittanut tämän oopperoita ja olihan tuo forelli kvinteton esitys varsin lumoava Yle radiossa kuullussa konsertissa kvinteton kuuluessa säveltäjänsä tunnetuimpiin teoksiin . Mutta vaikka Schubert kuuluu epäilemättä musiikin suurimpiin mestareihin, niin tuossa radiossa kuullussa esitelmässä lähinnä väitettiin, että Schubert ihmeteininä olisi ollut Mozartiakin huomattavampi lapsinero jälkimmäisen vakuuttavasta brändäyksestä huolimatta, mikä ei kuitenkaan millään muotoa pidä paikkaansa, vaan kyllä Mozartin saavutuset lapsinerona hakevat vertaistaan eikä kukaan muu säveltäjä ole pystynyt vastaavaan yhtä nuorena kuin Mozart ja jopa finta Semplice oopperaakin voidaan kutsua säveltäjän nuori ikä huomioon ottaen mestariteokseksi musiikkidramaatikon varhaisena manifestaationa, vaikka esitelmöijä päinvastaista väittikin.
Schubertin musiikki ei mene niin syvälle kuin Mozartin ja Beethovenin musiikki parhaimmillaan.
Ehkäpä kaikki musiikit ovat vain yhtä syvältä, jos niillä ei ole enempää annettavaa yhtään mihinkään.
OLen joskus nuotrena käynyt korkeimmassa mahdollisessa paratiisissa valtavan katharsiksen Beethovenin keisarikonsertosta ja Mozartin erä'ästä pianokonsertosta saatuani ja sain esim. yo kokeisiin pänttäämisestä johtuneen paskan olon katoamaan ja oloitilani muuttui hetkessä negatiiovisesta valtavan positiiviseksi.