Vähän yli 70 v sitten naapurin isäntä löysi perunapellostaan viimeisen päälle hienon vasarakirveen. Olen omissa käsissäni sitä pyöritellyt ja ihaillut. Ei ole kulkeutunut ainakaan mihinkään museoon tai luetteloon. Löytöpaikka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla korkeuskäyrien 40-50 m alueella vanhan jokiuoman lähistöllä. Arkeologeja ei kiinnosta pätkääkään asian selvittely esimerkiksi löytäjän jälkikasvua seuraten ja heiltä kysellen, eihän se aja rantaruåtsalaisen bättre folkin asiaa.
Myöskään sen jokiuoman vaihtumisaika ei ole tiedossa. Kuitenkin jo ennen vanhimman kartan tekoaikaa 1653. Jokiuoma lienee vaihtunut jääpadon aiheuttamana ja perimätieto kertoo, että uudesta uomasta kuljettiin yli seipäällä niin kauan kuin pystyttiin. Aiemmin se oli ollut isompi oja, mihin jääpadon nostama tulvavesi uursi uuden yhteen ja siitä syöpyi joelle uusi uoma.
Vasarakirves oli vihertävän harmaata kiveä. Mikä kivilaji on tuollaista?
Miten tuollainen esine on tehty? Muotoiltu, hiottu jne? Muistaakseni siinä oli "valusaumatkin".
Parin kilometrin päästä on löydetty toinenkin, alkeellisempi kivikirves ja se on joskus 1950 -luvulla rakennetun navetan sokkelibetonin sisällä. Tästäkään ei ole mitään mainintaa missään eikä sitäkään moni tiedä eikä ainakaan arkeologeja kiinnostakaan.
Sitten uudempaa. Soitten keskellä olevalla kankaalla keskellä ei mitään on ollut ainakin 1860 -luvulla (kirkonkirjojen mukaan, asukkaat tiedetään) puolisenkymmentä metsätorppaa. Joku on penkonut niitten paikat selville. Nyt alue on joko joutumassa tai jo joutunut uudisraivausalueeksi. Lienee turha edes kertoa arkeologeille kun ei tunnu kiinnostavan muutkaan asiat alueelta?
Itse löysin poikasena pellosta peukalonpään kokoisen raskaan pallukan, joka tietenkin piti rikkoa. Monta milliä paksun kivettymäkuoren sisältä löytyi lyijyinen ydin. Lienee ollut musketin kuula? Hukkaanhan se joutui sekin...
Myöskään sen jokiuoman vaihtumisaika ei ole tiedossa. Kuitenkin jo ennen vanhimman kartan tekoaikaa 1653. Jokiuoma lienee vaihtunut jääpadon aiheuttamana ja perimätieto kertoo, että uudesta uomasta kuljettiin yli seipäällä niin kauan kuin pystyttiin. Aiemmin se oli ollut isompi oja, mihin jääpadon nostama tulvavesi uursi uuden yhteen ja siitä syöpyi joelle uusi uoma.
Vasarakirves oli vihertävän harmaata kiveä. Mikä kivilaji on tuollaista?
Miten tuollainen esine on tehty? Muotoiltu, hiottu jne? Muistaakseni siinä oli "valusaumatkin".
Parin kilometrin päästä on löydetty toinenkin, alkeellisempi kivikirves ja se on joskus 1950 -luvulla rakennetun navetan sokkelibetonin sisällä. Tästäkään ei ole mitään mainintaa missään eikä sitäkään moni tiedä eikä ainakaan arkeologeja kiinnostakaan.
Sitten uudempaa. Soitten keskellä olevalla kankaalla keskellä ei mitään on ollut ainakin 1860 -luvulla (kirkonkirjojen mukaan, asukkaat tiedetään) puolisenkymmentä metsätorppaa. Joku on penkonut niitten paikat selville. Nyt alue on joko joutumassa tai jo joutunut uudisraivausalueeksi. Lienee turha edes kertoa arkeologeille kun ei tunnu kiinnostavan muutkaan asiat alueelta?
Itse löysin poikasena pellosta peukalonpään kokoisen raskaan pallukan, joka tietenkin piti rikkoa. Monta milliä paksun kivettymäkuoren sisältä löytyi lyijyinen ydin. Lienee ollut musketin kuula? Hukkaanhan se joutui sekin...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli kun tiedot löydöistä salataan Museovirastolta, tulkitsen sen niin että Museovirastoa ei kiinnosta?
Ei noin. Olen itse kysellyt ja ilmoittanut löydöistä Museovirastolle, mutta saanut vastauksen mistä ilmenee, ettei kiinnosta vähääkään. Muualta olen kuullut, että Museovirastoa johtaa ruåtsalainen Eliitti ja se tekee kaikkensa estääkseen Suomen muinaisuuden julkitulon. Kokemukseni mukaan näin mitä ilmeisimmin onkin.
https://www.museovirasto.fi/fi/tietoa-meista/organisaatio
Ihan täynnä suomalaisia nimiä koko museoviraston johto.
Omien kokemusten perusteella voi sanoa, että metsäläiset virka-arkeologit niin Museovirastossa kuin yliopistoissakin eivät kykene hoitamaan virkatehtäviään. Sama kuin laittaisi Korkeasaaren apinan sinne kuukausittaisen banaanin kanssa istumaan.
Ongelma on tosiaan siinä, että niin rantarutsat kuin enemmistö suomenkielisistä on lukutaidottomien metsäläisten jälkeläisiä.
Oikeat, alkuperäiset suomenheimot olivat arjalaisia, sakoja, jotka puhuivat karjalanmurteista suomea. Alkuperäisiä on enää n. 5% nykyisestä hourupopulaatiosta.
Kyse ei siis pelkästään ole rantarutsalaisista, vaan populaatio kokonaisuudessaan on kyvytöntä ja alkeellista p*skasakkia. Tämähän ilmenee kaikessa muussakin. Tyhjästä ei voi nyhjästä.
Mitä tulee vasarakirveen löytämisestä Pohjois-Pohjanmaalta, niin virallisten arkeologien mukaan (Muinaisuutemme jäljet, 2015) vasarakirveskulttuurin pohjoislinja meni Tampereella. Eli onkohan Pohjois-Pohjanmaa liian "laaja" R1a- linjan jälkeläisille...doktriini on ilmeisesti, että "germaanit" asuttivat etelärannikkoa ja siperianmongoloidit (joita esitetään pseudotieteellisesti alkuperäisiksi suomalaisiksi) joikuivat poroineen sisämaassa. Hommahan ei ole ollenkaan näin, vaan finnoarjalaiset pronssikauden R1a-linjaiset tulokkaat perustivat yhteisöjä nimenomaan vasarakirveskansan kanssa, ei kannibaalisten WHG:n eikä silloin olemattomien siperialaisten.
Sitten vielä ne kaksi asiaan liittyvää kysymystä:
1. Mikä kivilaji on väriltään tasaisen vihertävän harmaata? Sopivuus vasarakirveen materiaaliksi selvinnee pienellä päättelyllä ja Kuukkelilla sen jälkeen.
2. Miten tuosta kivilajista tehdään sellainen viimeisen päälle hieno, hiottu vasarakirves? Kokeelliselle arkeologialle ylipääsemätön arvoitus?
Äänisen alueella on ainakin vihreää liuskekiveä. Löysin itsekin vihertävistä hiotuista kivistä muodostetun sommitelman, mikä esitti laulavaa, partaista miehen päätä. Museoviraston metsäläinen rtardi ei saanut siitä(kään) mitään tolkkua.
Näiltä pitäisi oikeasti kieltää lailla Suomi-identiteetin käyttö ja kaikenlainen rypeminen arjalaisten suomenheimojen jäänteillä.
Mielestäni tuo vasarakirves ei ollut liusketta vaan kiinteämpää kiveä. Muistelen alle kouluikäisenä löytäneeni pihaa vähän kaivellessa reilun nyrkinkokoisen murikan vihertävää kiveä eikä se ollut liusketta. Muistutti meren rantakivikon pyöristyneitä kiviä (korkeus nykyisestä merenrannasta 40-50 m). Pihanurmen alla oli sitten viimeisen päälle tiukkaa moreenia. Ei tahtonut upota rautakanki siihen, ei sitten millään! Talon vanhimman huoneen alla oli maakellari. Kaivettu vain kuoppa, ei vuorattu seiniä millään. Näkyi erilaisia moreeni- ja sorakerrostumia.
Oli siihen pihaseutuun kuitenkin joskus jotakin kaivettu. Sisareni kertoi paljon myöhemmin löytäneensä kaksikin suorakaiteen muotoista paikkaa, noin 1,5 kertaa vajaa metri. Täytetty kivenmurikoilla. Kertoi kaivaneensa metrin syvälle eikä pohjaa tullut. Oliskohan kaivanut oikeasti puolikin metriä syvälle... Kuoppien suunnat olivat läheiselle joelle päin eli lähes koillis-lounas -suunnassa. Naapuri lähempänä jokea löysi vastaavia useampiakin navetan sokkelia kaivaessaan. Suunnat samat.
Mitähän lienee nuokin? Onko arkeologeilla aavistustakaan? Vaikka tuskin edes kiinnostaa, kun ei tue ruåtsin "mahtavaa menneisyyttä"...
Koillis-lounais-suunta viittaisi merovingi-tai viikinkiaikaan. Ties vaikka olisivat lasten hautoja, koosta päätellen. Lapset haudattiin kylläkin yleensä pintamaahan.
Arkeologit ja muut asioihin perehtyneet näköjään vaikenevat kaikesta. Eihän nyt rahvas saa tietää mitään mistään...
Tuossapa ajattelemisen aihetta: https://www.magneettimedia.com/suomen-muinaisen-historian-tutkimus-on-kauhistus-alistajien-historialle-ja-arvoliberalismille/