Mikähän minussa on ja olenko jotenkin viallinen. Minulla oli yli 10vuoden suhde minkä halusin päättää eroon. Ero oli henkisesti raskas. Joitakin kuukausia tästä tapasin ihastuttavan ihmisen. Vietettiin keskenään paljon aikaa ja hän "muutti" aika nopeasti luokseni asumaan. Kuukausi luonani ja minua alkoi kamalasti ahdistamaan. Minulle tuli tunne siitä että onko hän minulle sittenkään se oikea. Ahdistus hänestä kodissani oli lopulta niin voimakas että ilmoitin yllättäen hänelle että hänen on muutettava pois koska minun ei ole hyvä olla.
Kun eräs ilta sain asian kerrottua putosi suuri kivi sydämeltä. Tuntui että vihdoinkin saa taas henkeä ja pääsen jatkamaan omia polkuja. Pidimme kuitenkin yhteyttä viikottain ja käsittelin eroa mielessä. Ikävä ja kaipaus häntä kalvoi mielessä. Jokunen viikko sitten tunteeni alkoi taas häntä kohtaan kasvamaan ja yhä enemmän hän on mielessäni. Olemme tapailleet ja viettänyt yhteistä aikaa. Puhuttu ja kosketeltu toisiamme. Elän taas sitä samaa tunneaikaa kun alussa ja tuntuu että ihastun häneen uudelleen.
Olen yrittäjä ja yritys sitoo paljon aikaani. Yrittäminen vei minut mukanaan ja vietin viimeiset vuodet töissä. Työt syrjäytti ekaks harrastukset, sitten kaverit ja lopuksi parisuhteen. Olin valmis kaikki nämä menettämään työni eteen. Parisuhteen loppuminen kosketti suuresti. Aloin ymmärtämään mitä olin tehnyt ja miten olin tuhonnut elämääni. Alkoi tuntua ettei milläännole enää väliä eikä mistään saa enää otetta. Löysin kuitenkin tämän uuden ihastuksen.
Nyt sydämeni on täysin rikki. Kaipaan ja ikävöin häntä enkä oikein kykene keskittymään mihinkään kun hän pyörii mielessä. Kun olemme kaksin yhdessä olen onnellinen. Juuri silloin mikään asia ei paina mieltä ja keskityn vain häneen ja siihen tunteeseen mitä keho ja mieli tuntee. Se tunne tuo kyyneleet silmäkulmiin ja monesti kyynelehdin hänen seurassa. Olemme sopineet että tapailemme ja katsomme mihin suuntaan tunteet oikein vievät.
Minua vain ahdistaa se mikä minussa on vikana ja se mikä tie itselle olisi nyt paras? Välitän hänestä suuresti ja toistamiseen en häntä halua enää satuttaa. Samoin se voiko suhdetta enää aidosti rakentaa jos jo kerran se on päättynyt eroon? En vain saa häntä ajatuksistani, ikävä ja kaipaus satuttaa ja sydän on ihan rikki.
Kun eräs ilta sain asian kerrottua putosi suuri kivi sydämeltä. Tuntui että vihdoinkin saa taas henkeä ja pääsen jatkamaan omia polkuja. Pidimme kuitenkin yhteyttä viikottain ja käsittelin eroa mielessä. Ikävä ja kaipaus häntä kalvoi mielessä. Jokunen viikko sitten tunteeni alkoi taas häntä kohtaan kasvamaan ja yhä enemmän hän on mielessäni. Olemme tapailleet ja viettänyt yhteistä aikaa. Puhuttu ja kosketeltu toisiamme. Elän taas sitä samaa tunneaikaa kun alussa ja tuntuu että ihastun häneen uudelleen.
Olen yrittäjä ja yritys sitoo paljon aikaani. Yrittäminen vei minut mukanaan ja vietin viimeiset vuodet töissä. Työt syrjäytti ekaks harrastukset, sitten kaverit ja lopuksi parisuhteen. Olin valmis kaikki nämä menettämään työni eteen. Parisuhteen loppuminen kosketti suuresti. Aloin ymmärtämään mitä olin tehnyt ja miten olin tuhonnut elämääni. Alkoi tuntua ettei milläännole enää väliä eikä mistään saa enää otetta. Löysin kuitenkin tämän uuden ihastuksen.
Nyt sydämeni on täysin rikki. Kaipaan ja ikävöin häntä enkä oikein kykene keskittymään mihinkään kun hän pyörii mielessä. Kun olemme kaksin yhdessä olen onnellinen. Juuri silloin mikään asia ei paina mieltä ja keskityn vain häneen ja siihen tunteeseen mitä keho ja mieli tuntee. Se tunne tuo kyyneleet silmäkulmiin ja monesti kyynelehdin hänen seurassa. Olemme sopineet että tapailemme ja katsomme mihin suuntaan tunteet oikein vievät.
Minua vain ahdistaa se mikä minussa on vikana ja se mikä tie itselle olisi nyt paras? Välitän hänestä suuresti ja toistamiseen en häntä halua enää satuttaa. Samoin se voiko suhdetta enää aidosti rakentaa jos jo kerran se on päättynyt eroon? En vain saa häntä ajatuksistani, ikävä ja kaipaus satuttaa ja sydän on ihan rikki.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Te olette hyvin läheisiä toisillenne. Se on hyvä.
Viettäkää niin paljon yhteistä aikaa kuin se vain kummalekin sopii.
Mutta saman katon alle teidän EI tarvitse muuttaa.
Teidän tapauksessa ystävyytenne kasvaa ja kehittyy täydellisen hyvin kun kummallakin on ikioma kolo johon vetäytyä latautumaan.