Amerikkalaiset elokuvat ovat sokerilla höystettyä helppoa viihdettä.

Sitten taas esimerkiksi japanilaiset elokuvat ovat taidetta. Ne puhuttelevat ja niissä uskalletaan käsitellä vaikeampia asioita.

Amerikkalaisissa elokuvissa ihannoidaan väkivaltaa ja ampumista, mutta ei uskalleta katsoa sen seurauksia silmiin. Hyvä esimerkki japanilaisesta lähestymistavasta on esimerkiksi Tulikärpästen hauta (1988).

Muutenkin jenkkileffoissa maailmaa lähestytään hyvin polarisoituneesti: On vain hyvä ja paha ja taistelun jälkeen hyvä voittaa taas ties kuinka monennen kerran. Japanilaisissa elokuvissa loistaa vastustajan kunnioitus ja usein elokuva on jonkinlainen kasvutarina.

Yksi iso ero on myös elokuvamusiikki. Jenkkileffat ovat tämän osalta suoranaista katsojien väheksymistä, kun taas japanilaisissa elokuvissa mukana voi olla jopa Joe Hisaishi -tason säveltäjä. Sanoisin, että jenkeillä ei ole edes kulttuuria tehdä hyvää elokuvamusiikkia.

Tämän elokuvien eron kyllä ymmärtää, kun muistaa amerikkalaisten tapaa katsoa televisiota ja elokuvia.
4211
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

japanilaiset todella osaa myös musiikin. suomalaissakin elokuvissa olisi parantamisen varaa. esmes uudessa tuntemattomassa oli aika säväyksemätön musiikki.

Äänestä

Kwaidan tai korealainen viisi vuoden aikaa aika rajuja kokemuksia henkisesti kuitenkin visuaalisesti kauniita kuten aasialainen elokuva yleensä voiko niitä tosissaan ottaa mutta jos niin toivottavasti hyvä voittaa,

Äänestä

Yhdysvalloissa nyt tehdään monenlaisia ja tasoisia elokuvia, eikä pelkästään hollywood- tuotantoa. Etelä-amerikassa tehdään kuitenkin myös paljon hyviä elokuvia(Meksiko, Chile, Argentiina). Monet hyvät kauhudraamat tulevat sieltä nykyään.

Äänestä

Eiköhän kaikissa maissa tehdä monenlaisia elokuvia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Sitten taas esimerkiksi japanilaiset elokuvat ovat taidetta. Ne puhuttelevat ja niissä uskalletaan käsitellä vaikeampia asioita.

Amerikkalaisissa elokuvissa ihannoidaan väkivaltaa ja ampumista, mutta ei uskalleta katsoa sen seurauksia silmiin. Hyvä esimerkki japanilaisesta lähestymistavasta on esimerkiksi Tulikärpästen hauta (1988).

Muutenkin jenkkileffoissa maailmaa lähestytään hyvin polarisoituneesti: On vain hyvä ja paha ja taistelun jälkeen hyvä voittaa taas ties kuinka monennen kerran. Japanilaisissa elokuvissa loistaa vastustajan kunnioitus ja usein elokuva on jonkinlainen kasvutarina.

Yksi iso ero on myös elokuvamusiikki. Jenkkileffat ovat tämän osalta suoranaista katsojien väheksymistä, kun taas japanilaisissa elokuvissa mukana voi olla jopa Joe Hisaishi -tason säveltäjä. Sanoisin, että jenkeillä ei ole edes kulttuuria tehdä hyvää elokuvamusiikkia.

Tämän elokuvien eron kyllä ymmärtää, kun muistaa amerikkalaisten tapaa katsoa televisiota ja elokuvia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu