DNA ei osoita transkription aloituskohtaa
Populaatiogeneetikot ovat vuosikymmeniä etsineet DNA:n transkription aloituskohtaa. Yleinen mutta virheellinen käsitys on ollut, että ns. TATA-sekvenssi määrää transkription aloituskohdan.
Jos populaatiogeneetikot edes hieman olisivat pysähtyneet pohtimaan solun erilaistumiseen johtavia mekanismeja, olisivat he hylänneet ajatuksen universaalista promoottorisekvenssistä. Hedelmöitynyt munasolu on ns. totipotentti kantasolu, siis täysin erilaistumaton solu. Tämä yksi peruskantasolu alkaa jakautua ja mitä enemmän jakautumista tapahtuu, sitä enemmän solut alkavat erilaistua omiin kudostyyppisiin tehtäviinsä. Kaikissa eliön soluissa on identtinen DNA (paria poikkeusta lukuun ottamatta). Solun erilaistumisen kannalta on tärkeää, että solu tuottaa kudostyyppisen tehtävänsä mukaisia RNA-molekyylejä ja proteiineja. Jotta järjestelmä toimisi oikein, tulee solu ohjelmoida epigeneettisesti, mikä tarkoittaa esim. metylaatioprofiilien ja histonimerkintöjen tarkkaa paikalleen asettamista. Transkription aloitus- ja lopetuskohta määräytyvät siis epigeneettisen informaation avulla. Jos ne määräytyisivät DNA-sekvenssistä, niin silloinhan kaikkien eliön solujen transkriptio alkaisi samasta paikasta ja ne tuottaisivat samaa proteiinia.
DNA ei sanele solun tehtävää, kudostyyppiä, elimen rakennetta eikä ruumiinkaavaa. DNA ei sanele ensimmäistäkään ominaisuutta eliöissä. DNA on tarkoin järjesteltyä, passiivista biologista informaatiota, jota solu käyttää aktiivisten RNA-tuotteiden valmistukseen.
Populaatiogeneetikot ovat vuosikymmeniä etsineet DNA:n transkription aloituskohtaa. Yleinen mutta virheellinen käsitys on ollut, että ns. TATA-sekvenssi määrää transkription aloituskohdan.
Jos populaatiogeneetikot edes hieman olisivat pysähtyneet pohtimaan solun erilaistumiseen johtavia mekanismeja, olisivat he hylänneet ajatuksen universaalista promoottorisekvenssistä. Hedelmöitynyt munasolu on ns. totipotentti kantasolu, siis täysin erilaistumaton solu. Tämä yksi peruskantasolu alkaa jakautua ja mitä enemmän jakautumista tapahtuu, sitä enemmän solut alkavat erilaistua omiin kudostyyppisiin tehtäviinsä. Kaikissa eliön soluissa on identtinen DNA (paria poikkeusta lukuun ottamatta). Solun erilaistumisen kannalta on tärkeää, että solu tuottaa kudostyyppisen tehtävänsä mukaisia RNA-molekyylejä ja proteiineja. Jotta järjestelmä toimisi oikein, tulee solu ohjelmoida epigeneettisesti, mikä tarkoittaa esim. metylaatioprofiilien ja histonimerkintöjen tarkkaa paikalleen asettamista. Transkription aloitus- ja lopetuskohta määräytyvät siis epigeneettisen informaation avulla. Jos ne määräytyisivät DNA-sekvenssistä, niin silloinhan kaikkien eliön solujen transkriptio alkaisi samasta paikasta ja ne tuottaisivat samaa proteiinia.
DNA ei sanele solun tehtävää, kudostyyppiä, elimen rakennetta eikä ruumiinkaavaa. DNA ei sanele ensimmäistäkään ominaisuutta eliöissä. DNA on tarkoin järjesteltyä, passiivista biologista informaatiota, jota solu käyttää aktiivisten RNA-tuotteiden valmistukseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kopioit näköjään lampaana guuggeli-töhtörin horinoita. Mitäpä jos vain jättäisit nämä tieteen jutut niistä jotain ymmärtäville, ja keskittyisit taivaallisen diktaattorisi palvomiseen?
Ja minkä niistä monista luomistarinoista ja luojista tämän pitäisi todistaa oikeaksi?