Oletetaan että sukututkimuksessa tulee vastaan kaksi naista; molemmat merkitty kirkonkirjoihin nimellä Charlotta, ja ainoa ero näiden naisten välillä on se, että toinen oli kotoisin Suomen suomenkieliseltä ja toinen ruotsinkieliseltä alueelta. Ja vielä oletetaan että kumpaakin naista kutsuttiin koko elämänsä nimellä Lotta.
Ja nythän on niin merkillisesti, että monen sukututkijan mielestä näistä suomenkielisellä alueella eläneen naisen oikea ja aito nimi on tuo Lotta välittämättä siitä, mitä kirkonkirjassa lukee, Mutta sitten taas tuon ruotsinkielisellä alueella eläneen naisen oikea nimi onkin Charlotta, niinkuin kirkonkirjassa lukee, vaikka hän on koko elämänsä käyttänyt ja muut ovat hänestä käyttäneet nimeä Lotta.
Ja nythän on niin merkillisesti, että monen sukututkijan mielestä näistä suomenkielisellä alueella eläneen naisen oikea ja aito nimi on tuo Lotta välittämättä siitä, mitä kirkonkirjassa lukee, Mutta sitten taas tuon ruotsinkielisellä alueella eläneen naisen oikea nimi onkin Charlotta, niinkuin kirkonkirjassa lukee, vaikka hän on koko elämänsä käyttänyt ja muut ovat hänestä käyttäneet nimeä Lotta.
Vastaukset 472
Vanhimmat
Eihän tässä ole kyse nimien kääntämisestä vaan kutsumanimestä, joka on harvoin sukututkijan tiedossa.
Niin, mutta kumpi on oikea nimi, kun monen sukututkijan mielestä noista suomenkielisellä alueella asuneen naisen oikea ja aito ja virallinen nimi on tuo Lotta, mutta ruotsinkielisellä alueella asuneen naisen kohdalla Lotta onkin vain lempinimi.
Ruåtsinkieliset voi mennä takaisin Ruåtsiin ja hakea kirkonkirjansa sieltä
Ruåtssia jeesuspastorit vieläkin pitää kirjaa sieluista.
Joo näin on
Sukututkimuksen kannalta oikea nimi on se mikä on merkitty syntyneiden kirjaan. On hullun hommaa keksiä sille nimelle suomenkielisiä vastikkeita. Näitä nimiehdotuksia kun on yhtä monta kuin ehdottajiakin.
Ruotsalaiset papit kirjoitti nimetvruotsiksi kun oli määräys niin. Alkuperäiset ovat suomeksi.
Sukututkimuksessa on mentävä niillä nimillä joita on kirjoihin kirjattu. Henkilöitä ei löydä mistään kirjoista, jos etsitään vastaavalla suomennetulla nykynimellä.
Tämä on joidenkin tutkijoiden ihan omaa keksintöä. Nimi on se mikä on syntyessä kirjoihin merkitty. Kukaan ei enää pysty sanomaan miksi häntä on eläessään kutsuttu. Yksinkertaistetaan ja kuvitellaan vaan hänelle suomenkielinen nimi.
Se on yksi vääräoppisuuden ilmentymä. Genissä aina korjaan nämä "köllinimet" alkuperäisiksi kun kohdalle sattuu.
"Niin, mutta kumpi on oikea nimi,"
Asia on aivan yksiselitteinen ja vastauksia vain yksi:
Oikea nimi on kirkonkirjoihin merkitty. Sitä tulee sukututkimuksessa ja selvyyden vuoksi käyttää.
Tervemenoa vain Ruåtsiin teille kaikille ruåtsalaisten nimien pakkosyöttäjille! Suomalaiset ovat suomalaisia, vaikka ruåtsalainen virkakoneisto olisi pakottanut kirjoittamaan oikeat suomalaiset nimet väärennetyillä ruåtsinkielisillä.
Et taida ymmärtää sukututkimuksesta yhtään mitään? 😁😂🤣
Itse et taida ymmärtää tuon taivaallista sukututkimuksesta.
Taivasasiat sikseen
Oikea nimi pitää hakea virallisesta asiakirjasta. Sellainen ei ole kirkonkirja. Isovaarini on Carl Gustaf Emil syntyneiden kirjassa ja kaikkialla muualla Kustaa, myös kauppakirjassa ja itse maksamassaan hautakivessä. Rippikirjassa Gustaf.
Rippikirjat, syntyneiden ja kastettujen luettelot ovat kaikki näitä ns. "kirkonkirjoja". Ne ovat menneinä vuosisatoina niitä aikansa "virallisia" asiakirjoja.
Joskus aikoinaan kun vekselit oli vielä käytössä niin niihin saattoi kirjoittaa minkä nimen tahansa ja siitä tuli ihan virallinen asiakirja.
Vekseliin kannattaakin kirjoittaa "Kustaa", niin ei joudu mihinkään vastuuseen.
Juha kommentoi: "Rippikirjat, syntyneiden ja kastettujen luettelot ovat kaikki näitä ns. "kirkonkirjoja". Ne ovat menneinä vuosisatoina niitä aikansa "virallisia" asiakirjoja."
Kysyn sitten, miksi näissä on nimi kirjoitettu kuudella eri tavalla?! Asiakirjan väärennös? Oikea nimi löytyy esimerkiksi kauppakirjasta, jolla maatila on ostettu omaksi.
Jokainen nimenkirjaus on oman aikakautensa ja kirjoittajan mukainen tulkinta.
Jossain vaiheessa tuli myös määräys että kirjoitetun tekstin piti olla suomenkielistä.
Carl Gustaf Korck pitää sääntöjen mukaan kirjoittaa että Kalle Kustaa Korkki. Pekka Lipponen sentään sai pitää oman nimensä.
Sen vuoksi Ruotsin kuningaskin on nykyään Kalle Kustaa kun se on kirkonkirjoihin merkitty että Carl Gustav. Sukunimikin sillä oli mutta se on unohdettu kun se oli niin huono.
Kuka Juha kommentoi?
K7ka Kuha
Mitä auneistoa tämä koskee?
Kuka Juha
Ruotsalaismieliset täällä meuhkaa
Niinä aikoina olimme kaikki täällä ruotsalaisia. Sitten olimme venäläisiä, vasta muutaman hassun vuosikymmenen olemme olleet suomalaisia. Revi siitä sitten...
Minä en ole koskaan ollut ruåtsalainen enkä ryssä.
Jos sinä haluat olla, niin se on sinun ongelmasi.
Tuskin olet 1800-luvulla elänytkään. 🤣🤣🤣
Tämä yksi yrittää jauhaa pakkoruotsalaisagendaansa täällä.
Kyllä suomenkielisillä oli suomalaiset nimet. Ruotsalainen hallinto pakotti pappeja ja kirjureita kirjaamaan ruotsalaistetut muodot nimistä kirkonkirjoihin. Myös sukututkimuksessa on paikallaan kunnioittaa suomalaista ja suomenkielistä perintöä eikä pakkosyöttää ruotsinnettuja nimiversioita.
Jotkut eivät ymmärrä että että sen kotikielisen nimen arvailu ei voi osua oikeaan, vaihtoehtoja on niin monta.
Vielä enemmän mennään metsään kun tutkimuksessaan aletaan käyttää tätä keksittyä nimeä. Henkilö muuttuu tutkimuksessa täysin jäljittämättömäksi, kun sillä keksityllä nimellä ei tietenkään mistään kirjoista löydy viittauksia henkilöstä.
Kirkonkirjoissa olevat nimet ne vasta metsään menevät - ovat kokonaan eri kieltäkin
Mitä kieltä ne kirkonkirjossa olevat nimet ovat?
Niistä kirjoista esi-isiä etsitään, mitkä on olemassa. Ei löydy vanhoista kirjoista esi-isiä nykynimiksi väännneltyinä, Mika tai Joni -muodossa.
Isomummoni tiesi monet nimet 1800-luvulta ja vain henkilön virallisestikin käyttämä nimi harvoin osui yhteen kirkonkirjoissa olevien kanssa.
Tiesikö mummusi paljonkin sukututkimuksesta?
Minun mummullani oli virsikirjakin.
Kyllä sillä oli tiedossa jaakopin poikien isä nimi ja varmaan se tiesi herodeksen kummin kaimatkin.
Tarkoitat varmaankin Jacobin poikien isää?
Meillä kysyi opettaja Jacobin poikiin isän nimeä,oli niitäkin jotka ei tuota tienny.😉
Tuhat kertaa enemmän kuin sinä
Kirkonkirjoissakin nimet muuttuvat kirjasta toiseen mennessä. Viralliset nimethän tulivat käyttöön vasta pitkälti 1900-luvulla. Eivät ne ennen ole virallisia.
Dukututlimuksessa käytetään vain ruotsinkielisiä nimiä.
Ihmisten sukujen tutkiminen on samanlaista paskaa kuin joku geokätköily.
Missä ihmeen dukututlimuksessa
Sukututkimusta ei ole se, että nimiä kirjataan epätoivoisesti peräkkäin. Se on kirkonkirjojen kopiointia toiseen muotoon, makdollisesti voisi puhua sukuselvityksestä.
Sukututkimusta on se, että etsitään asioita, niiden syitä ja seurauksia ja kirjataan laajemmin asioihin vaikuttavaa historiaa. Tutkimukseen kuuluu johtopäätösten tekeminen ja erilaisten aineistojen, kokeiden jne tulosten yhdistäminen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tutkimus
Mielenkiintoista on esimerkiksi jonkin talon asukkaiden ja talon historian tutkimus, jossa iso osa on sukututkimuksella (selvityksellä).
Ainoa oikea bnimu on se uo mm enkeli ne en, muut o BF st kek se on tyynjä
Kyllä alkolukko pitäisi saada tietokoneisiin ja älylaitteisiin pakolliseksi.
Sukututkimuksen raakadata voi olla ruotsinkielistä, mutta viimekädessä pitää ymmärtää sosiaalismaantieteellinen konteksti, ja suomenkielisten nimien arvo osana sukututkimusta.
Mitä siitä tulisi jos sukututkijat alkaisivat arvailla millä nimillä 1700-1900 eläneitä henkilöitä on kotioloissa kutsuttu. Ainakin niitä nimiä olisi samalle henkilölle yhtä monta kuin arvaajiakin.
Ihan älytöntä hommaa olisi se. 🙄
Ruotsinkielinen väärennetty nimi menee vielä enemmän pieleen.
Sillä nimellä voi etsiä sukua kirjoista, keksittyjä nimiä ei kirjoista löydä.
Älytön kommentti. Jokainen tietää että Juhoa vastaa Johan, yms. Ettei löydy muka? Kommentoija on hukassa, totaalisesti.
Mitä nimeä pitää etsiä 1700 luvulta, kun joku valopää on nimennyt sukupuuhun esi-isänsä Miroksi?
Ja Mats on Matti jne...
Eiköhän se nimi siellä kirkonkirjoissakin muutu, ja 1800-luvun lopulla käytännössä myös kirjoissakin ruotsista suomeksi
Ei paljoa hyödytä kun tutkitaan 1700 luvun asioita.
Hyödyllisempää on jättää tutkimatta ja ruveta vaikkapa keräilemään postimerkkejä.
Pelkäätkö sukututkijoita, ne tietää sinunkin syntyperästä kaiken.
1700-luvulla nimi muuttuu kirjoitusasusta toiseen, ja välillä ruotsia ja välillä latinaa.
Ei sukututkijalle mikään ongelma.
Aivan käsittämätöntä että joku yrittää samaistaa sukututkijan ruotsinkielistä agendaa omaavaksi. Kyllä sukututkijat käyttävät myös suomenkielisiä nimiä.
Kyllä siellä kirkonkirjoissa on samalla henkilöllä useita ruotsinkielisiäkin nimimuotoja. On paljon järkevämpää sukututkijan käyttää suomalaista alueella käytettyä nimimuotoa kuin valita joku ulkomainen nimi.
Olen huvittuneena seurannut tätä ikuisuuskeskustelua. Lyhyt vastaukseni: molemmat nimimuodot ovat oikein. Mitään valintaa ei tarvitse tehdä. Kirjatkaa molemmat nimimuodot, vai mitä? eller hur?
Joo samaa mieltä
Oletteko ihan tampioita? Ainoa oikea muoto on ruotsinkielinen. Kaikki oikeat sukututkijat ovat sitä mieltä.
Voihan esivanhempansa nimetä jollain suomenkielisellä nimellä, niin voi estää sukututkijoita pääsemästä henkilön jäljille. Sillä suomalaisnimellä kun ei löydä mistään kirjoista tietoja.
Ei todellakaan estä. Olet imbesille kun esität moisen mielipiteen. Jokainen tietää että esim. Juhoa vastaa Johan.
Meidän tulee kunnioittaa esivanhempiemme elämää, kulttuuria, kieltä ja elinpiiriä. On kaukaa haettu muoti-ilmiö, että heitä kutsuttaisiin ulkomaisilla nimillä - vaikka vieras valta olisikin määrännyt näin tehtäväksi kirjanpidossa. Tuo kirjanpito on vain vieraan vallaan ilmentymä, ja todellinen kulttuuri, kieli ja elinpiiri on suomalainen.
Ainoa oikea nimi on ruotsinkielinen. sukututkijat tietää. Jotka eivät tätä noudata, eivät ole sukututkijoita. Se on sukututkijavaatimus.
Täysin samaa mieltä. Muut eivät ole oikeita sukututkijoita, ja eivät saa käyttää sukututkija-nimikettä.
Ainoa oikea nimimuoto on ruotsinkielinen. Meidän pitäisi itseasiassa kaikkien muuttaa nimemme ruotsinkieliseksi. Saulin Niinistö voisi näyttää esimerkkiä: Saul Nidestam.
Minun mielestäni nimiä ei pitäisi suomentaa.
Ei niin, ainakaan jälkikäteen jo kuolleiden nimiä.
Suomessahan lienee vahva joukko molempien kirjaamistapojen kannattajia sukututkijoissa. Perustelut myös molemmin puolin ovat hyviä. Keskustelu lienee jatkunut myös luokkaa 100 vuotta. En usko että voimme linjata sitä, että yksinomaan toista kirjaamistapaa käytetään. Molempien tapojen käyttö jatkuu varmasti.
Mitä auneustoa tämä koskee?
Ruotsinkielinen on oikea mjoto
Mjoto? Siinä näette ruotsalaisjengin kyvykkyyden
Suomalaiset vääntävät nimet, esim Elizabeth on Elisabet, Martin Luther on Martti Luther.
Nimenomaan, se on.Martin Luther eikä Martti Luther. Käsittämätöntä että väännätte noinkin tunnetun henkilön nimen tunnistamattomaksi. Jos etsii kirkonkirjoista Martti Lutheria, ei löydy!
Miten niin tuota Martti ei tunnista kirkonkirjoista? Täytyy olla todella aivokuollut (kuten nuo ruotsalaisnimien kannattajat lienevät), jos ei millään tule mieleen, että Martin = Martti.
Kyllä Martti Lutheria käytetään ninenä
Vai oliko se nenänä?
Joo samaa olen ihmetellyt. Miksi käännetään kun on ainoa oikea
Kaikki on hyvin kun syntyneiden luetteloihin kirjattuja nimiä ei mennä väärentämään toiseksi.
Ruotsinkielellä hallinnon toimesta sinne on jo alun perin väärennetty nimi, kun oikea nimi on suomenkielinen.
Kyllä sukututkimuksen tuloksia voidaan esittää sekä käyttämällä suomennettuja nimiä, että ruotsinnettuja. Molemmat tavat ovat täysin relevantteja.
Puhekielessä voi käyttää lempinimiä, mutta ei kirjoitettuna.
Taidat sekoittaa keskenään eri käsitteitä. Eihän tässä keskustella lempinimistä, vaan varsinaisen nimen eri muodoista: suomen- ja ruotsinkielisestä.
Vain alkuperäisten rippikirjojen nimet ovst sallittuha. Muut nimimuodot eivät ole oikeaa sikututkimusta ja niiden käyttäjä eu ole oikea sukututkija.
Yläluokka puhui Ruotsia kosta "se oli hienompaa".
Yläluokka viänsi ranskanmalliin kun maassa oli kerran ihka oikea ranskalainen kuningas. Se oli ja on edelleen hienoa. Kaikki varmaan muistamme Olof Palmen ulinan.
Homot
Kyllä suomenkielisiä muotoja nimistä on täysin perusteltua käyttää. Me olemme suomalaisia, ja esivanhempamme olivat suomalaisia. Suomenkieltä ei ole ihan vastikään keksitty, vaan henkilöt olivat suomenkielisiä ja heillä oli suomenkieliset nimet.
Hallintoruotsi on asia sikseen, mutta on väärin sekoittaa sitä varsinaisten suomenkielisten nimien kanssa.
Se, että vetoaa tiukasti kirjan nimimuotoon, liukenee tämä heti kun kirjoissa on useita nimivariantteja. Lisäksi kirkonkirjojen kirjauksissa kyseessä on suomenkielisten kohdalla suurimmaksi osaksi siis käännös suomenkielisestä nimestä, joka oli määräyksenä voimassa noin 1880 asti.
Mitähän tuo höperehtiminen olisi suomeksi?
Homo
On tärkeää olla kunnioittava suomenkielisiä esivanhempiamme kohtaan, jotka eivät osanneet ruotsia tai muutakaan toista kieltä, on säilyttää alkuperäinen nimistö, jota he ovat käyttäneet. Minusta ollaan nyt ikään kuin kallionkielekkeellä, jossa suomalaista historiaa ollaan työntämässä alas, ja otetaan käyttöön ruotsalainen nimimaailma tilalle.
Hyvin usein on täysin selvää, että kirkonkirjoihin merkitty ruotsinkielinen nimi ei ole se nimi, jota henkilö ja hänen lähipiirinsä käyttivät, ja jonka vanhemmat lapselleen antoivat. Siksi voi perustellusti olla sitä mieltä, että ruotsinkieliseksi muunnettu ja sellaisena kirjattu nimi on väärä.
Juuri näin. Se ruotsinkielinen nimi ei ole aito, vaan täyttä teatteria.
Itse olet täyttä teatteria
Ei näitä kyökkinimiä oltu tarkoitettu kirjoitettavaksi virallisissa yhteyksissä.
Suomalaisilla on ollut suomenkielinen nimi, jonka kirjurit ovat kirjoittaneet viranomaisen asiakirjoihin kulloinkin voimassa olevan normin puitteissa. Lähdetietoihin on toki hyvä merkitä, miten viranomainen on kirjannut nimen, mutta suomalaisilla oli suomalainen nimi. Ja sitä on hyvä käyttää. Ainahan ei toki voi olla varma, mikä muoto kullakin oli käytössä. Yksi hyvä sääntö on toki katsoa 1800-luvun lopun kirjauksia, kun suomenkilestä tuli viranomaisen kieli. Ja kun siellä mainitaan henkilön olevan vaikka Matti Yrjönpoika, niin siellä esipolvessa ovat toki olleet Matteja ja Yrjöjä. Tämä näin paras estimaatti. Eikä tässä siis ole kysymys mistään suomentamisesta vaan henkilöiden oikeiden suomenkielisten nimimuotojen kirjaamisesta.
Meinaat että sukututkimus on niin valmis, että nimet voi muuttaa "salanimiksi" ettei muut pääse tarkistamaan tutkimuksen oikeellisuutta mistään dokumenteista?
Mitä höpiset? Eiväthän ne mitään salanimiä ole. Täytyy olla todella vähä-älyinen, jos ei voi ymmärtää, että Matti = Matts. Oletko vajaa?
Paras estimaatti on että mattien ja yrjöjen arpominen on huuhaatiedettä.
Ei vaadi järin suurta päättelykykyä että yksiselitteisesti Matts = Matti. Mutta tietysti voi olla liikaa oletettu joillekin ruotsinkielen huuhaahemmoille täällä.
Taidat olla huuhaa aivan itse
Ai että yrjö = jöran?
Alikersantti piti nimenhuutoa.
Listassa oli Göran. Alikersantti hetken ihmetteli ja kailotti sitten että Göran. Alokas ilmoitti että muuten oiken mutta nimi äännetään Jööran.
Sitten tuli vastaan nimi Gunnar. Alikersantti hetken ihmetteli ja kailotti sitten että Juunnar.
Levätköön Juunnar Paalme siellä missä nykyään pesiikin.
Suomenkielinen nimi on se varsinainen nimi
Varsinainen oikea nimi on se kastenimi, joka kirjataan syntyneiden kirjaan.
En usko että suomenkielisillä esivanhemmillani olisi ollut ruotsinkieliset nimet.
Tämä on ikuisuuskeskustelu. Ei ole oikeaa ja väärää arviota.
Oikeassa sukututkimuksedsa käytetään vain ja ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä
Sukututkimus
Kyllä pitäisin ruotsinkielistä versiota ainoana oikeana, näin sanotaan myös.
Kannatan Suomea
Kannatan oikeita kirjattuja kastenimiä.
Ruotsalaiset nimet ovat vääristelyä.
Kannnattaa kuka ja mitä, muta minä en. Isomummoni oli Maja Stina kastettujen kirjassa. Koko elämänsä kulki nimellä Maija rippikirjassa ja koulutodistuksissa jne. SUkunimi isänsä mukaan kunnes menivät naimisiin ja ottivat molemmat ihan uuden, melko harvinaisen nimen. Stina ei näy missään muualla kuin kastetuissa. Genissä hänet on joku ristinyt Maijastiinaksi. Se oli kylillä kulkeneen juoruakan ja povarin nimi.
Kannatan ruotsalaisia nimiä
Minä kannatan oikeaa virallista kastenimeä.
Alas jälkipolvien nimiväännökset!
Käytän suomalaisia nimiä.
Kyllä ehdottomasti suosittelen ruotsalaisten nimien käyttöä. Ruotsalaiset ovat sentään sivistyskansa, ja ovat nostaneet suomalaiset maakuopasta oikeisiin asuntoihin. Nimet ovat kertaheitolla myös sivistyneitä.
Saahan ruotsalaisia pitää sivistyskansana, mutta oletko ajatellut että samalla lyttäät meitä suomalaisia lähes rotuvihalla?
Mielikuvitus aisoihin, ei keksitä omia nimityksiä. Pitäydytään alkuperäisissä kastenimissä.
Ihme ruotsalaisuusaatteen pakkorunnomista?
Jätetään nimet rauhaan, eikä väännellä alkuperäisiä kastenimiä miksikään muuksi.
Paha vain että kirjurit jo vääntelivät aikoinaan oikean suomenkielisen nimen hallintokielelle ruotsiksi. Ko. tuloksena syntynyt muoto on väärin.
Ääliömäinen mielipide
Minä kannatan ihan oikeaa ruåtsikielisen papin närppesissä antamaa kastelunimeä.
Suomea kannatan
Kirjurit oli määrätty noin 1880 asti kääntämään nimet ruotsinkielisiksi. Eivät täysin suomenkielisten paikkakuntien ihmiset ole todellakaan olleet ruotsinkielisiä kuin pieneltä hallinnolliselta vähemmistöltään. Jos vertailee joillain paikkakunnilla 1880 molemmin puolin vaikkapa 25 vuotta, havaitsee samojen ihmisten nimien ruotsinnoksen ja perheenjäsentenkin nimien kirjoitusasu muuttuu.
Miksi pitäisinnimi kääntää ruotsi?
Eikös ollut puhe Suomen kääntämisestä
Pikemminkin suomeksi vääntelemisestä.
En kannata suomalaisten nimien pakkokäännetyn ruotsalaisversion käyttöä.
Olen sitä mieltä, että virallista nimeä ei pidä muuttaa. Ei nykyäänkään virallisia asiapapereita ei muuteta ilman, että niitä ei ole virallisesti muutettu. Pitää katsoa asiakirjapapereista tieto ja käyttää sitä. Muut kutsumanimet eivät ole oikeita ja virallisia. Virallisuus on tärkeä pointti tässä. Ei saa laittaa epävirallisia nimiä.
Nimet tulivat virallisiksi vasta 1920-luvulla.
Papit aikanaan "väänsivät" = kirjasivat suomenkielisten ihmisten nimet väärin kirkonkirjoihin. Toki he noudattivat virkavelvollisuuttaan, joten valitukset mieluummin senaikaisille päättäjille. Niin tai näin, nykyään sitten yritämme oikaista vääryyden kirjaamalla myös todennäköisimmät normalisoidut nimet.
Itse olen päätynyt käyttämään perusmuotoisia Heikki -ja Erkki-nimimuotoja omassa puussa. Tuntuu että löydän paljon helpommin oikean henkilön tuhansien nimien listasta kun ei tarvitse ulkoa muistaa kirjasinko tämän henkilön Henric, Henrik, Henrich vai Hinrich -muodossa. Tässä yksi päivä myös huomasin kun näytin puun sukulaiselleni, niin hänellä oli lievästi sanottuna vaikeuksia ymmärtää keitä puussa näkyneet Johanit ja Andersit olivat - sai joka nimen osalta muistuttaa että ihan Suomessa ollaan vielä.
Homo
Etsikää uusi harrastus jossa ei tartte jankata näin
Kannatan suomalaisia
Käytetään viimeisintä kirkonkirjoissa käytettyä nimeä, ja elossa olevilta voi kysyä itseltään nimeä.
Ei tule missään nimessä käyttää viimeisintä kirkonkirjoissa olevaa nimeä. Se voi olla myös suomeksi. Ainoastaan ruotsinkielistä kastenimeä saa käyttää.
Kyllä voi käyttää viimeisintä rippikirjassa esiintyvää nimeä.
Tietenkin se 1890 luvun tienoilla ja aiemmin kuolleella, nimi on se alkuperäinen kastenimi. Juuri näitä nimiä ei pidä mennä muuttelemaan mutuna.
Tämä on ikuisuuskeskustelu, ja sitähän on käyty jo luokkaa sata vuotta. Enpä usko että asia ratkeaa puoleen tai toiseen täällä suomi24-keskustelussa.
Ikuisuuskeskustelupa hyvinkin. Tuskin mitään uutta tulee esille tässäkään keskustelussa.
Virallisia nimiä ei pidä mennä suomentelemaan.
Virallisia nimistä tuli 1920-luvulla.
Nimien kääntäminen on aivan helppoa. Tässä esimerkkejä:
Gunnar Viklund -> Vinnar Guklund
Vihtori Lettunen -> Lehtori Vittunen
Varmaan idea selvisi.
Muistutetaan vielä että Gunnar Viklund asuu Kungliga Vikenissä.
Missä on tuo mainittu Vingliga Kuken?
Ruotsia kannattavilla on tullut tässä keskustelussa esille varsin kevyitä väittämiä. Ensiksi: he väittävät, että nimeä ei mitenkään löydy, jos se on suomenkielisessä asussa. Ajatellaampa nimeä Matti, ruotsiksi Matts. Mitä on todellinen syy, ettei Mattia voi etsiä Matts-, Madz-, Matthias-, Mats- yms. -muodolla. Vastaavuus on ilmiselvää. Ei mikään oikea perustelu. Toiseksi: ruotsalaisfanit väittävät että nimet ovat virallisia. Varsinaisesti ajanjaksona, jona sukututkimusta tehdään, ne eivät olleet. Viralliset nimet tulivat virallisessa muodossa käyttöön vasta pitkällä 1900-luvulla. Niimpä kirkonkirjoissa eri vuosilta sama nimi esiintyy hyvin monenmoisesta muodossa - ei ollut mitään virallisia yhdenmuotoisia nimiä olemassakaan.
Käytetään virallisia nimiä ja piste
Kannattaa lukea tuo edeltävä julkaisu. Siinä on hyvin kerrottu tilanne mikä on virallista ja mikä ei ole virallista. Tv. Virallinen.
Oikea virallinen nimi on ristimänimi, niitä käytetään
Kyllä ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä saa käyttää sukututkimuksessa, kuten on virallisissa asiakirjoissa ja väestötietojärjestelmässä mainittuja.
Homo
Virallisia nimiä on sallittu ainoastaan.
Jos kirkonkirjassa lukee Ciccelus Maximus niin mikä se on suomennettuna
Väärin. Kaikki täytyy olla ruotsiksi, tuo on puhekielinen epäruotsalainen muoto.
Stor Kuk on oikea muoto.
Onks sulla verkkarit
Isoa tarjolla
;o?
Niin kuin wnnwnkin
tuure boelius
pkjual
ek niin hyvä pocket deal
päivä
eeiä sua sä
Hullu
ei voi estää
Mitä yrität sanoa?
17159
Käytetään virallisia asiakirjaniniä.
Nimien suomentaminen on täysin sallittua, kun puhutaan ajasta ennen virallisia nimiä (1900-luvulla)
Täysin päinvastoin!
Kirjattua ristimänimeä ei muuksi muutella!
Täysin päinvastoin!
Ilman muuta kannattaa käyttää suomalaisia nimiä suomalaisille
Ei saa muuttaa nimeä
Lailla tuommoiset nimenmuutokset pitää kieltää. Mitä siitäkin tulisi jos kaikki vaihtaisivat nimeä moneen kertaan niinkuin jkku Juha Valjakkala.
Ei se mitään jos itse vaihtaa nimeänsä. Mutta kun ulkopuoliset keksivät muinoin eläneille ihmisille uusia nimiä ihan omin päin!
Jos jollekulle kuolleelle keksii uuden nimen niin se ei taatusti liikuta kuollutta mihinkään suuntaan. Tuskin se edes kääntää kylkeään.
Eri asia sitten on jos menee perukirjaan tai testamenttiin ihmisen nimen muuttamaan. Sitten se on rikos.
Egyptiläisille faaraoillekin on keksitty uusia nimiä ja muokattu vanhoja jo kauan eikä se tiettävästi aiheuta muuta kuin muumion kirouksen.
Viralliset nimet tulivat Suomessa käyttöön vasta 1900-luvulla.
Vaikka on kuinka virallinen kastenimi, joku pölvästi yrittää keksiä uutta nimeä...
Ei niitä virallisia nimiä ollut ennen 1900-lukua
Kyllä virallisia pappeja on ollut aikaisemminkin.
Kyllä virallisia pappeja oli jo muinaisessa Egyptissä.
Nykyään sitten viännetään faaraoiden nimistä kaikenlaista jänskää.
Suomi on ollu Ruotsin vallan alla 1000 vuotta Venäjän noin 100 vuotta eli Suomen laki kirjat perustuu Ruotsin laki ja Suomen käännöksiin....siitä Ruotsin kielisiä suku nimiä ja rannikolta sisämaahan saaka muuto likeen takia muuten olla Suomen sukunimisiä..
Ruotsi oli virallinen kieli, joten asiakirjamerkinnät ovat ruotsinkielisinä. Vuoden 1863 valtiopäivillä päätettiin suomen kielen käytöstä, joten esim. rippikirjoissa 1880-luvulta lähtien käytettiin suomen kieltä. Sinällään keskustelu nimistä ja kirjoitusmuodoista on varsin tarpeetonta, kun ymmärtää historiaa.
Jos ei ole nimeä missään kastelu- tai ripityskirjoissa niin sitten nimen voi valita vapaasti.
Ei noissa ole Japanin eikä Kiinankaan keisareita.
Ester-täti kirjoitti nimensä Ester. Tämän vuosituhannen puolella on joku laittanut hautakiveen Esteri. Jokseenkin ärsyttävää. Esteristä toki puhuttiin.
Ei saa laittaa väärää nimeä
Pitää keksiä joku ihan oikea nimi niikuin Kalle Kustaa Korkki tai Pekka Lipponen tai Kalle Kustaa XIII.
Huomaan että täällä on jaettu väärää tietoa. Nimenä käytetään ainoastaan virallisia nimiä, ei muita.
Mikä on motiivina, että nimet ovat ruotsalaisessa muodossa ihan suomalaisille? Talojen nimet ovat kuitenkin suomeksi, ja usein talon nimenä oleva etunimi löytyy perhettä seurattaessa taaksepäin. Voidaan hyvin ajatella, että kuitenkin varsinainen nimimaailma on suomenkielistä, ja ainoastaan pappi on virkakieltä käyttäessään kirjannut ruotsinkielisiä nimiä. Ymmärrän toki, että ruotsinkielisellä seudulla nimet ovat ruotsiksi.
Homo
Valtaosasta suomea on helppo tehdä johtopäätöksiä käytetystä kielestä. Kuinka paljon oli ruotsinkielisiä talonpoikia Sydän-Savossa? Entä suomenkielisiä Ahvenanmaan talonpoikaisväestössä?
Homo
Homo
Käykääpä lukemassa tämä artikklie: https://www.genealogia.fi/henkilonnimet
On se jännä juttu näiden hurrimielisten kanssa.
Mietin juuri mitä lakipykälää rikotaan, kun mennään omavaltaisesti muuttamaan kuolleen ihmisen nimi.
Olisiko kunnianloukkaus vai hautarauhan rikkominen?
Hautarauhan rikkominen? Ääliömäinen kirjoitus. Taitaa olla ihan tyhjää siellä sinun pääkopassasi. Vai liekö nestettä täynnä.
Jos menet hautausmalle omavaltaisesti muuttamaan jonkun hautakivestä Johanin Jussiksi, tuomio tulee juurikin hautarauhan rikkomisesta.
Ei saa laittaa väärää nimeä
Ei niin, se mikä on kerran kirjattu sillä mennään.
Homo
Turhaa on suomalaisia nimiä kirjoitella ruotsiksi. Se on lisäksi todella huvittavaa.
Pasanen on sitten varmaan ollut oikeasti Pasain, kun kirkonkirjassa niin lukee?
Jos lukee H:r Baron Bertil Pasain, niin oli Pasain.
Virallisesti kastettujen nimiä ei muutella, se oikeus oli vain henkilöllä itsellään hänen vielä eläessään.
Virallisia nimistä tuli 1920-luvulla
Suomalaisille käytetään suomenkielistä nimeä
Homo
On se jännä juttu että hurrit yrittää vieläkin määrillä vaikka heidän aikansa meni jo.
Olen koettanut ymmärtää tätä keskustelua ja sen tarkoitusta. Näyttää siltä että jälkimmäistä ei ole, ja sen takia ensimmäinenkään pointti ei toteudu.
Turha keskustelu.
Homo
Entä se Ciccelus Maximus?
Homo
Vain alkuperäistä kirjattua nimeä käytetään.
Jostain koruompelun oppikirjasta voi löytää ohjeet kirjailuun.
Vain ja ainoastaan yms. Tyypit ottakaa silmä käteen ja katsokaa kokonaisuutta
Silmä käteen?
Varmaan K-marketista ainakin kalansilmiä saa kun ostaa kokonaisen kalan.
Homo
Käyteteään virallista nimeä
Ja se löytyy kastekirjauksesta.
Rippikirjasta löytyy
Mikä on rippikirja ja kastekirja? Jotain syötävää vai jotain puuceen tarvikkeita?
Oluff Purhoin
Sukututkijat sano että saa käyttää molempua
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimimuotoa, ruotsinkielisille ruotsinkielistä, venäjänkielisille venäjänkielistä. Helppoa, vai mitä?
Käytetään ruotsinkielisiä nimiä.
Miksi ruotsalaisia?
Se on paljon hienompaa.
Joku jänskä latinalta tai japanilta tai vinkuintialta kuulostava nimi olisi tietysti vielä jänskempi.
arrendaattori Ciccelus Maximus kuulostaa hienolta
Esivanhempani oli rippikirjoissa aluksi Thomas Olofsson, sitten kun kirjoja alettiin pitämään suomeksi 1880-luvulla, hänen nimensä olikin Tuomas Ollinpoika ja hänen isänsä, joka ennen merkittiin Olof Josefsson, olikin nyt Olli Juusonpoika. Olen aika varma siitä, että he olivat suomenkielisen kylän suomenkielisiä asukkaita, joilla oli suomenkieliset nimet, kirjoitti pappi rippikirjaan ruotsiksi mitä tahansa.
Ei kai nyt sentään ruotsalaisiksi aleta?
Sormet pölkylle niiltä jotka nimiä muuttelee.
Ei taatusti.
Ruvetaan suoraan ranskalaisiksi tai monacolaisiksi.
Olisi varma keino kitkeä tämä ilmiö pois.
Samaa mieltä, ei mitään tolkkua muutella ruotsinkielelle
Sukututkimuksissa käytetään suomalaisia nimiä suomenkielisille henkilöille.
Savolaiset onkin sitten jotain muuta.
Olisiko sitten parempi että Jöns Hanssonia luullaan nimen perusteella ruotsalaiseksi?
Jöns sulla on housuissas
Kikkeliskokkelis mitäs läksit
Sirkka Paikkala kannattaa normalisointia
Kikkeliskokkelis mitäs läksit
Mitä auneustoa tämä koskee?
Kikkeliskokkelis mitäs läksit
Ei sukututkimus ole liian helppoa, vaikka nimiä ei hämäysmielessä muutella tunnistamattomiksi.
Huuhaa
Hieman tuosta suomentamisessa ja ruotsintamisessa. Tässä pitää huomata, että papit olivat pitkään kouluttautuneita ruotsinkielisiä. Suomenkielisilläkin papeilla oli ruotsinkielinen pappiskoulutus hyvin pitkään historiassa.
No, mitä tällä on merkitystä?
No, otetaanpa, että poika, jota äiti ja isä kutsuu Jussiksi viedään kastettavaksi. Papille saatetaan sanoa Juhani, pappi kirjoittaa Juhan. Mikä on oikea nimi?
Sanoisin, että kaikki ovat oikeita nimiä, Jussi, Juhani, Juhan ja Juhot ja Juhanat ja muut väännökset, millä ikinä tuleekaan.
Ongelma on siinä, että meille 1900-luvulla syntyneille nimi menee juuri niin kuin on kirjoitettu. Tämä ei ole mennyt aiemmin samalla tavalla, vaan nimissä on ollut vaihtelua. On ollut lempinimiä, ihmisiä on siis kutsuttu, kuten nytkin, Jusseiksi, Juuhaneiksi ja ties miksi. Näin ne nimet syntyvät. Jos me täällä 1900-luvun ja 2000-luvun tarkassa maailmassa ulotamme omat käsityksemme nimistä ja siitä, mikä on "oikeaa", emme katso historiallista aikaa sen omassa arvossaan.
Pitää ymmärtää, että nimitarkkuus tulee historiassa vasta myöhemmin 1800-luvun lopulla, kun kirjoittaminen yleistyy ja ihmiset alkavat olla enemmän tietoisia kirkonkirjojen sisällöstä. Isoäitini oli Heleena kahdella eellä (eli yhteensä kolmella eellä), mistä hän oli kovin tarkka. Miksi? Koska sillä oli hänelle arvoa. Mitäpä luulette, kuinka paljon arvoa jollain nimen kirjoitusasulla on 1700-luvun torpparille, kun kuitenkin kaikki ymmärsivät, kenestä oli kyse. Ja kun sitä nimeä ei itse kirjoitettu, ei sitä luettu. Jussi kertoi ehkä papille olevansa Juhani ja pappi sen löysi, "Ja, Ja, du heter Johan, då det är här, sitta när, sitta, sitta." (Heleena muuten tuli moniin virallisiin kirjoihin Helenana. Oh well.)
Mutta, kyllä mie löydän Mattsin ja Matin Matsiksi tai Madsiksi naamioituneenakin.
Miksi sukututkimuksesta pitäisi tehdä ristisanatehtävä vihjesanoineen, parempi että käytetään suoraan alkuperäisiä kirjauksia?
Perusteluja kaipaisin tälle piilosanaleikille!
Mikä ihmeen ristisanatehtävä? Ei kai kukaan sellaisesta ole puhunut. Sukututkimuksessa ei missään tapauksessa tehdä suomalaista kulttuuria halventavaa.
Onhan se ristisanatehtävä, kun pitää väännellyn vihjesanan perusteella päätellä mitä virallista nimeä kulloinkin tarkoitetaan.
Näin alkajaisiksi minulle riittää yksikin Charlotta.
Katsotaan sitten myöhemmin lisää.
Suomalaisille käytetään suomenkielisiä nimiä, ruotsalaisille ruotsinkielisiä, kiinalaisille kiinankielisiä yms. Helppoa vai mitä?
Juuri näin. Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä.
Kikkeliskokkelis mitäs läksit
On se jännä juttu että hurrit yrittää täällä määräillä
Käsittämätöntä
Käytetään ruotsinkielisiä nimiä ja sillä selvä, idiootit
Käytetään oikeita virallisia kirkonkirjoissa olevia nimiä.
Kirjurit oli määrätty noin 1880 asti kääntämään nimet ruotsinkielisiksi. Siitä on aikaa yli 140 vuotta. Olemmeko yhä 140 vuoden jälkeen tuon määräyksen orjia? Emme ole. Sitä paitsi tuo määräyskin jo loppui 140 vuotta sitten! Emme anna periksi käsittämättömille vaatimuksille käyttää sukututkimuksessa ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä.
Minkäs teet, ne kirjat on ja pysyy. 😂
Ei ole vielä kukaan kirjoittanut niitä uusiksi väänneltyjen nimien mukaisiksi.
Ihme kiukuttelua!
Kuten sanottua myös kirkonkirjat ja nimet niissä ovat suomeksi 1880-luvulta lähtien.
Mitä siitä sitten?
Suomalaisille käytetään suomenkielisiä nimiä.
Omat esivanhempani tulevat ihan suomenkieliseltä alueelta. Ei ole mitään järkeä käyttää muunkielisiä nimiä heille.
Mitä sitten? He ovat yhtä aikaa ruotsalaisia ja ainoastaan ruotsalaisia nimiä käytetään idiootti
Tästä ei pitänyt tulla keskustelu siitä, miksi joku haluaa kirjoitella eri nimimuotoja vaan ohje siihen, miten toimitaan. Sanokaa nyt suoraan miten toimitaan.
Miksei kerrota miten toimitaan?
Selvä toimintaohje:
Käytetään niitä nimiä mitkä kirjoissa on, ei lähdetä kesimään omia omituisia nimityksiä ihmisille.
Toimitaan näin: käytetään suomenkielisiä nimiä suomenkielisille, ruotsinkielisiä nimiä ruotsinkielisille jne. Toimintaohje on hyvin selkeä.
No niin, siis miten toimitaan?
Käytetään kirjattuja nimiä, ei tarvitse tulkita ketä tarkoitetaan.
Näin siis toimitaan: käytetään suomenkielisiä nimiä suomenkielisille ja ruotsinkielisiä nimiä ruotsinkielisille.
Niin toimitaan, että käytetään ruotsinkielisiä nimiä.
Miten toimitaan? En vieläkään saa tästä selvää.
Sukututkimuksessa käytetään suomenkielisiä nimiä suomenkielisille, ruotsinkielisiä nimiä ruotsinkielisille, ja niin edelleen.
Käytetään suomenkielisiä nimiä suomenkielisille ja ruotsinkielisiä nimiä ruotsinkielisille.
Toimitaan siten, että käytetään ruotsinkielisiä nimiä.
Miksi täällä ollaan eri mieltä nimiasiasta?
Se johtuu ihmisten laumautumisesta. On eri laumoja, heimoja, ryhmittymiä. Toiset kannattavat suomalaisia nimiä ja toiset ruotsalaisia nimiä. Näin on ollut jo yli 100 vuotta. Asia ei muutu miksikään, ainakaan lähimmän 250 vuoden kuluessa.
Kyllä - ilmiselvästi on tuosta laumasieluisuudesta kyse. Sukututkijat lienevät sen suhteen äärimmäisyyksiin meneviä.
Täällä ei suoraan jostain syystä kerrota sitä, miten oikeasti pitää toimia.
Oikeasti käytetään suomenkielisille suomenkielisiä nimiä.
Oikeassa sukututkimuksessa käytetään kirjattuja ristimänimiä. Nimiväännökset eivät kuulu sukututkimukseen.
Kyllä, hallintokielelle tehdyt nimiväännökset eivät kuulu sukututkimukseen, vaan alkuperäiset suomenkieliset nimet.
Suomenkielisille käytetään sukututkimuksessa suomenkielisiä nimiä, ei ruotsinkielisiä väännöksiä.
Keskustelu on sikäli huvittavaa, että jotkut täällä tuntuvat ehdottelevan koko ajan, että suomalaisista pitäisi tehdä ruotsalaisia. Minusta tuo ei ole mikään tavoite eikä siihen pitäisi pyrkiä. Suomalaisuus on hieno asia eikä sitä tarvitse hävetä.
Juuri näin. Olemme suomalaisia.
Nimi katsotaan kastettujen luettelosta, ei tarvitse miettiä onko kirjaukset tehty latinaksi, saksaksi, ruotsiksi vai suomeksi.
Voihan sen katsoa, mutta eri asia on se, mikä nimi on varsinainen.
Eihän ne mitään lempinimiä olleet vaan ihan juuri niitä nimiä jotka vanhemmat ovat lapselleen antaneet. Valitettavasti kirkonkirjoihin on ollut käytäntö ruotsintaa nimet. Kun suomenkielisistä puhutaan.
Aivan kuten Thathanka lyontake on lakota-vanhempien antama nimi lapselleen vaikka kuinka virallisissa usa:n kirjoissa kulkee nimellä Sitting Bull (Istuva Härkä).
Kyllä ne on lempinimiä
Et tainnut lukea postausta kokonaan?
Mitä auneustoa tämä koskee?
Esi-isäni 1600-luvun lopun Pohjois-Karjalassa oli kirjattu käräjäpöytäkirjaan nimellä Pecka Rautiainen. Kirkonkirjoissa käytettiin nimeä Pehr/Petter Rautia/Rautiain. Suomen- ja ruotsinkieliset nimet elivät tässä tapauksessa rinnakkain. Omiin kantoihini kirjaan kaikki variantit lähteineen.
Oikea muoto on ruotsinkielinen muoto.
Tuo Pecka Rautiainen on oikea muoto.
Nimien udistamisessa on käytettävä uusimpia suomalaisia muotinimiä, niin pysyy sukupuu pitempään ajanmukaisena. Ei siis ole syytä käyttää vanhahtavia nimiä, silloin koko nimien uudistamisen idea katoaa.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielistä nimeä.
Juu, ja ehdottomasti vielä uusimpia muotinimiä, ettei tarvitse sukupuita yhtenään päivittää.
Kuten Jeesus, joka on suomennettu nimi. Oikea nimi on Yeshua.
Ei kelpaisi nimien suomentajille, liian vanhahtavalta kuulostava.
Miksi Raamatussa käytetään vääristeltyä nimeä Jeesus? Oikea nimi on Yeshua.
Sukututkimuksessa käytämme suomenkielisille henkilöille suomenkielisiä nimiä.
Tärkeintä on sukututkimuksessa aukoton lähdedokumentointi, siihen ei kuulu nimien mielivaltainen muuttelu sellaisiksi joille ei ole osoittaa lähdetietoa.
Suomenkieliset henkilöt kirjataan suomenkielisillä nimillä, ruotsinkieliset ruotsinkielisillä yms.
Ei muuta väliä, kunhan käytetään kastetodistukeen kirjattua nimeä.
Käytetään suomenkielisiä nimiä suomenkielisille
Käytetään vain kastenimeä.
Suomenkielisille tulee suomenkielinen nimi sukututkimuksessa.
Vain papin kirjaamaa nimeä voi käyttää.
Suomenkielisille käytetään suomenkielisiä nimiä sukututkimuksessa.
Noinhan se on. Jos jonkun nimi sattuu olemaan Kalle, niin sitä ei saa käyttää vaan tilalle pitää keksiä joku suomalainen nimi. Niinkuin esimerkiksi Väinö tai Urho.
Järjetön mielipide. Teille hurreilla on ihan tuulestatemmattuja juttuja.
Pitää käyttää syntyneiden luetteloon kirjattua nimeä. Itse keksittyä nimeä ei saa käyttää.
Suomenkielisille tulee suomenkielinen nimi, eikä vääristeltyä ruotsinkielistä nimeä.
Juuri näin.
Ihan hölmöä hommaa keksiä sukupuihin ihmisille alias nimiä.
Suomenkielisille henkilöille täytyy lisätä suomenkieliset nimet.
Vain virallista nimeä saa käyttää!
Virallisia nimistä tuli vasta 1900-luvulla.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielisiä nimiä.
Kaikille käytetään alkuperäistä virallista nimeä.
Virallisia nimiä käytettiin vasta 1900-luvulla.
Suomenkielisille käytetään suomalaista nimeä
Ristimänimi on ainoa oikea nimi. Syntyneiden luettelosta se löytyy.
Suomenkielisille suomalaiset nimet
Itse keksitty nimi ei kelpaa, kirjoista löytyy oikea nimi.
Sukututkimuksessa suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielisiä nimiä. Tätähän ei nyt ole vaikea ymmärtää.
Päivänselvää on että käytämme kirjoissa jo olevaa nimeä, emmekä ala keksiä muuta nimeä omasta päästämme.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä, kuten on järkeenkäypää myös.
Kaikille käytetään sukututkimuksessa ruotsinkielistä nimeä.
Käytetään ainoastaan kirjattua ristimänimeä.
Erkki ja Kalle ja Juhani eivät ole suomalaisia nimiä vaan väännöksiä eikä niitä saa sukututkimuksessa käyttää.
Vain papin kirjaamaa ristimänimeä käytetään.
Ainoastaan ruotsinkieliset nimet.
Ainoastaan ruotsinkieliset nimet ovat sallittuja.
Vain kirjattua kastenimeä käytetään.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielisiä nimiä sukututkimuksessa.
Vain kirjattua kastenimeä käytetään.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomalaista nimeä.
Cloetta on iso yhtiö naapurissa. Nimeä pitäisi aina olla ennen mainetta nykyäänkin.
https://youtu.be/r5U65INZfQ4
Jumala toimii tavalla ja toisella ja Hän voi tuoda kaiken esiin jälleen. Senkin mitä maailma ei halua nähdä
Kirjattua kastenimeä käytetään.
Suomenkielisille henkilöille tulee kirjata suomenkielinen nimi, kuten on itsestäänselvääkin.
Käytetään olevaa kirjattua kastenimeä, eikä itse keksitä nimeä!
Suomenkielistä nimeä käytetään suomenkielisille.
Oikeat sukututkijat käyttävät vain ruotsinkielisiä nimiä.
Liittyykö tuo ruotsin-kielen käyttöpakko siihen että sukurutkimuskiejat ovat ruotsiksi?
Käytetään vain olevaa kirjattua kastenimeä, eikä itse keksitä nimiä!
Mistä johtuu tuo pakkoruotsalaistaminen?
Onko uusien nimien keksiminen ihmisille, oire jostain sairaudesta?
Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkielinen nimi, eikä hallinnon pakkoruotsintama.
Ei väännellä nimiä omin päin, vaan käytetään kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkielinen nimi
Ainoastaan ruotsinkieliset nimet
Ei väännellä nimiä omin päin, vaan käytetään oikeaa kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielistä nimeä tietysti
Ilman mitään vääntelyä, vain kirjattua kastenimeä käytetään.
Suomenkielisille käytetään suomalaista nimeä
Sukutuktimuksessa kuuluu käyttää vain ruotsinkielistä nimiä
Käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä ilman mitään omia vääntelyjä.
Ruotsinkielinen nimi
Ei väännellä nimiä omin päin, vaan käytetään virallista kirjattua kastenimeä.
Oikeassa sukututkimuksessa käytetään vain ja ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä.
Ei väännellä nimiä, vaan käytetään kirjattua ristimänimeä.
Ei väännellä nimiä kuten papit tekivät vaan käytetään alkuperäisiä suomalaisia nimiä.
Ei väännellä omia suomennoksia, vaan käytetään ainoastaan kirjattua ristimänimeä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.
Käytetään vain ja ainoastaan oikeaa kirjattua kastenimeä ilman mitään omia vääntelyjä.
Rikos poliisi
Vain ja ainoastaan kirjattua kastenimeä käytetään.
Isoisäni on ollut koko ikänsä siis väärällä nimellä, eikä häntä kukaan mistään tiedostoista tuolla kastenimellä löydä. Anonyymi-ap saa pitää mielipiteensä ihan itse - ei jatkoon.
Vain virallista kastenimeä käytetään, itse keksittyjä peitenimiä ei hyväksytä.
Suomenkielisille käytetään sukututkimuksessa suomenkielisiä nimiä.
Suomennos on väärennös.
Bilu
Käytämme suomenkielisille ihmisille suomenkielistä nimeä.
Ruotsinkieliset nimet ovat vääristeltyjä. Suomenkielisille suomenkielinen nimi oli se mahdollisimman oikea ja virallinen nimi. Pappi kirjasi vääristellyn ruotsinkielisen nimen kirjaan. Vanhemmat olivat uskossa että kyseessä on Matti, vaikka kirjassa on Matts. Eikä kukaan jälkeenpäin tunnista että Matti olisi ollutkin Matts. Ihan hölmöä touhua yrittää väkisin vääntää nimiä ruotsalaisiksi.
Kikkeli
Käytetään ainostaan virallista nimeä joka on kastettaessa kirjattu.
Käytetään suomenkielisille suomenkielistä nimeä. Nimet tulivat virallisiksi vasta 1920-luvulla.
Kikkeli
Vain virallista kirjoihin kirjattua nimeä käytetään, ei mitään itse keksittyä.
Kikkeli
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä. Ruotsinkielinen nimi on vääristelty.
Käytetään kirjoihin kirjattua virallista nimeä, ei mitään itse keksittyä väännöstä.
Kikkeli
Käytetään vain oikeaa kastekirjauksen nimeä, ei mitään itse keksittyä väännöstä.
Suomenkielisille henkilöille käytetään, kuten luonnollista, suomenkielistä nimeä. Ruotsinkielinen nimi on väärennös.
Luonnollisesti käytetään sitä nimeä joka kasteessa on kirjattu, eikä keksitä omia väännöksiä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.
Vain oikeaa kirjattua kastenimeä pitää käyttää.
Käytetään suomenkielisille suomenkielisiä nimiä.
Käytetään kirjattua kastenimeä, ei mitään omia vääntelyjä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä. Ruotsinkielinen nimi on väännös eikä vastaa todellisuutta. Se tehtiin määräysten takia eikä ollut todellisuudessa ollenkaan käytössä. Kyseessä on ns. kuollut nimi.
Ei pidä väännellä nimiä, käytetään kirjattua kastenimeä.
Kikkeli
Ei ruveta vääntelemään toiseksi kasteessa saatua kirjattua nimeä.
Käytetään sitä nimeä mikä on kirjattu, ei keksitä omia väännöksiä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä, ei keksittyä ruotsinkielistä.
Käytetään kirjattua kastenimeä, eikä ryhdytä väärentelemään nimiä.
Kikkeli
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä, ei keksittyä ruotsinkielistä nimeä.
Aivan turhaa nämä keskustelut, eivät johda mihinkään
Ei väärennellä nimiä, käytetään vain kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä, kuten on normaalia. Ruotsinkielinen nimi suomenkielisille on väännös.
Sukututkimuksessa ei pitäydytään vain virallisissa kasteessa kirjatuissa nimissä, ei mitään väännöksiä käytetä.
Sukututkimuksessa käytetään suomenkielisille henkilöille suomenkielistä nimeä.
Käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä, eikä väännellä nimiä miksikään.
Kikkeli
Oikeassa sukututkimuksessa käytetään suomenkielisille henkilöille suomenkielistä nimeä.
Kikkeli
Kikkeli
Sukututkimuksessa käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä, ei muutella nimiä omin päin.
Suomenkielisille henkilöille käytetään oikeassa sukututkimuksessa suomenkielisiä nimiä.
Sukututkimuksessa ei muutella nimiä omin päin, käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä.
Sukututkimuksessa käytetään suomenkielisille henkilöille suomenkielistä nimeä, ei väänneltyä ruotsinkielistä.
Kikkeli
Nollatoleranssi on tärkeää tässä seikassa
Mitäs läksit hehhehe
Käytetään pelkästään kirjattua kastenimeä, ei väännellä nimiä omin päin.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä
Ei väännellä nimiä omin päin, käytetään pelkästään kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille henkilöille oikeassa sukututkimuksessa käytetään suomenkielisiä nimiä, eikä väänneltyjä ruotsinkielisiä.
Sukututkimuksessa ei väännellä nimiä omin päin, vaan käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä.
Oikeassa sukututkimuksessa käytetään suomenkielistä nimeä suomenkielisille, ei väännettyä ruotsinkielistä.
Sukututkimuksessa käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä, ei väännellä nimiä omin päin.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä, ei ruotsinkielistä väännettyä.
Käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä, eikä väännellä nimiä omin päin.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä ei väännettyä ruotsinkielistä.
Kikkeli
Ei mitään omia väännöksiä, vaan käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä.
Ei käytetä pappien keksimiä ruotsinkielisiä väännöksiä, vaan oikeassa sukututkimuksessa käytetään suomenkielisille henkilöille suomenkielisiä nimiä.
Vain kirjattua kastenimeä käytetään, eikä kehitellä mitään omia väännöksiä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielisiä nimiä, ei mitään käsittämättömiä ruotsinkielisiä väänneltyjä nimiä.
Kikkeli
Ei väännellä nimiä omin päin, käytetään ainoastaan syntyneiden luetteloon kirjattua kastenimeä.
Suomalaisille käytetään suomenkielisiä nimiä. Ei sen kummempaa. Yksinkertaista ja luonnollista vai mitä?
Käytetään yksinomaan oikeaa alkuperäistä syntyneiden luetteloon kirjattua kastenimeä, eikä väännellä omin päin nimeä miksikään muuksi.
Kikkeli
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielistä nimeä, ei väänneltyä ruotsinkielistä.
Käytetään alkuperäistä nimeä joka on kasteessa kirjattu, eikä väännellä mielivaltaisesti nimiä toisiksi.
Kikkeli
Suomenkielisille henkilöille käytetään sukututkimuksessa suomenkielisiä nimiä. Ei käytetä väänneltyjä ruotsinkielisiä. Viralliset nimet tulivat käyttöön 1900-luvulla. Sitä ennen kirjattiin hyvin monenlaisissa nimimuodoissa ja eri kielillä nimiä, mutta suomenkielinen nimi on kaikista muodoista se oikein.
Ei käännellä ja väännellä mielivaltaisesti nimiä toisiksi, käytetään alkuperäistä oikeaa nimeä joka on kasteessa kirjattu.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielistä nimeä, ei väännellä nimeä ruotsinkieliseksi
Käytetään alkuperäistä oikeaa nimeä joka on kasteessa kirjattu, eikä käännellä ja väännellä mielivaltaisesti nimiä toisiksi.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielisiä nimiä, ei suinkaan ruotsinkielisiä.
Käytetään alkuperäistä nimeä joka on kasteessa kirjattu, eikä mitään itse keksittyä nimeä. Silloin on sama henkilö löydettävissä kirkonkirjoista muissakin yhteyksissä.
Minkä kirjaan? Syntyneiden kirjassa on eri kuin rippikirjassa ja kuolleiden kirjassa. Hautakivessä ja perunkirjoituksessa on sama kuin rippikirjassa ja kuolleiden kirjassa.
Ainakaan sitä muuttamaasi nimeä jonka olet itse keksinyt, ei taatusti löydy mistään papinkirjoista. 😂
Kikkeli
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.
Ei väännellä omin päin nimiä toiseksi, vaan käytetään vain oikeaa ja alkuperäistä syntyneiden IuetteIoon kirjattua kastenimeä.
Kirkonkirjoissa erään joskus 1870-luvulla syntyneen ja 1960-luvun alkupuolella kuolleen esivanhemman kohdalla lukee etunimenä Påhl. Hän itse ja kaikki jotka hänet tunsivat puhuttelivat häntä nimellä Paavo. Se on etunimenään hautakivessäänkin. Samoin paikallisessa sanomalehdessä olleessa kuolinilmoituksessa.
Pitäisikö tuntea syyllisyyttä siitä ettei käytä hänen etunimenään tuota Påhl-nimeä. Mainittakooon että hän syntyi ja eli täysin suomenkielisellä alueella. Ja lienee noin 100%:en varmaa että kun pappi häntä kastettaessa kysyi vanhemmiltaan että mikä pojalle nimeksi vastaus oli että: Paavo. Ja Paavoksi hänet sitten kastettiin mutta kirkonkirjoihin hänet silti ylöskirjattiin Påhl nimellä.
Sillä miten keskenänne nimittelette henkilöä, ei ole mitään väliä, kunhan ette kirjoita mihinkään "Paavo", sillä tuolla nimellä sukututkijalle ei ole arvoa palaneen puupennin vertaa. Kaikki hakutulokset dokumenteista näyttää pyöreää nollaa!
Juu, ensin sitä noin 900 vuotta kamppailtiin että herraskaiset eli valtaa pitänyt ylhäisöt alkaisivat virkakielenään käyttää suomea ruotsin sijaan, ja nyt alle 100 vuoden kieliautuuden jälkeen suomi kielenä ollaan hylkäämässä ja tilalle aletaan käyttää virkakielenä amerikkaa kun (Juice Leskistä lainatakseni) kaikki sitä diggaa.
Mutta siis esivanhempani Påhl / Paavo mikähän hänelle nimeksi kirjataan joskus 100-vuoden kuluttua tehtävissä sukutukimuksissa kun ameriikan kieli on syrjäyttänyt niin suomen- kuin ruotsinkielen?
Huvittavintahan tässä ameriikan eli englannin kielen marssissa kaikkien suomi-ugrien vitsaukseksi on se että itsessään ameriikassa eli USAssa espanjan-kieli on nousemassa eniten puhutuksi kieleksi johtuen hispaanotaustaisten ripeästä lisääntymisestä johon syynä lienee roomalaiskatolilainen uskonto ja sen uskonnon kielteiset asenteet ehkäisyyn.
Siis monena on mies eläissään ja myös kuoltuaan kun nimiksi kirjataan Påhl / Paavo / Paul Ja aikanaan ehkäpä vielä Pedro. Ja silti kaikenaikaa Paavo oli ja on ollut Paavo.
Kikkeli
Kikkeli