Kun ensimmäisenä lukiopäivänä aloitetaan valmistautuminen ylioppilaskirjoituksiin ja sitä kautta korkeakouluun sisäänpääsyyn, on systeemissä vikaa.
Korkeakouluihin on palautettava pääsykokeet ja tehtävä ne ainoaksi sisäänpääsyväyläksi; opistoihin valinta voi tapahtua päättötodistuksen ja mahdollisen soveltuvuuskokeen perusteella; joissakin tapauksissa myös pääsykokeella.
Uudistuksen jälkeen saamme lukiolaisia, jotka saavat opiskella ja sivistää itseään laajasti sekä oppia ajattelemaan itsenäisesti ja luovasti. He oppivat myös rauhassa tuntemaan omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa.
Yksi vaihtoehto on toki esim amerikkalaistyyppinen kyvykkyystesti-systeemi, joka valmistaisi oppilaita työpaikan hakuvaiheessa tuleviin testeihin. En ole kuitenkaan vakuuttunut, että kyvykkyystesteihin valmistautuminen kolmen vuoden ajan todella lisäisi yksilöiden älykkyyttä tahi luovuutta, mitkä lopulta ratkaisevat kansakuntamme kilpailukyvyn.
Sinnikkyys ja määrätietoisuus, joita pääsykoe-systeemi palkitsee, ovat niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta parhaita tuloksen tuojia. Maailma on täynnä neroja ja lahjakkuuksia, joiden aikaansaannokset ovat mitättömiä puuttuvan sinnikkyyden ja määrätietoisuuden vuoksi.
Suomi menestyy vain näillä perusarvoilla jatkossakin.
Korkeakouluihin on palautettava pääsykokeet ja tehtävä ne ainoaksi sisäänpääsyväyläksi; opistoihin valinta voi tapahtua päättötodistuksen ja mahdollisen soveltuvuuskokeen perusteella; joissakin tapauksissa myös pääsykokeella.
Uudistuksen jälkeen saamme lukiolaisia, jotka saavat opiskella ja sivistää itseään laajasti sekä oppia ajattelemaan itsenäisesti ja luovasti. He oppivat myös rauhassa tuntemaan omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa.
Yksi vaihtoehto on toki esim amerikkalaistyyppinen kyvykkyystesti-systeemi, joka valmistaisi oppilaita työpaikan hakuvaiheessa tuleviin testeihin. En ole kuitenkaan vakuuttunut, että kyvykkyystesteihin valmistautuminen kolmen vuoden ajan todella lisäisi yksilöiden älykkyyttä tahi luovuutta, mitkä lopulta ratkaisevat kansakuntamme kilpailukyvyn.
Sinnikkyys ja määrätietoisuus, joita pääsykoe-systeemi palkitsee, ovat niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta parhaita tuloksen tuojia. Maailma on täynnä neroja ja lahjakkuuksia, joiden aikaansaannokset ovat mitättömiä puuttuvan sinnikkyyden ja määrätietoisuuden vuoksi.
Suomi menestyy vain näillä perusarvoilla jatkossakin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
eikös se nykylukio ole kurssipohjainen eikä pakkotahtinen vuosi ja luokka kuten entismaailman aikaan. Venytät siis oman opiskeluaikasi maksimipituiseksi ja saat harrastaa omaehtoisesti ja omaan tahtiin ja omaan lukuusi sitä kehittävää luovuutta.
Ylioppilaskirjoitukset pitää jättää turhana pois. Korkeakoulussa on pääsykokeet ja ne riittävät ihan hyvin. Lisäksi ylioppilaskirjoitusten siirtäminen tietokoneelle on ollut, ja on, kauheata sekoilua.
Jokaisen oma asiahan on, milloin aloittaa yo-kirjoituksiin valmistautumisen, jo lukion ensimmäisenä päivänä vai vasta kunkin aineen kirjoituspäivän aamuna pakkaamalla runsaat eväät mukaan.
Minusta hyvä tapa oli käydä jokainen kurssi täysillä, mihinkään kokeisiin ja ylppäreihin ei tarvinnut erikseen lukea. En edes tiedä, miten valmistaudutaan äidinkielen kokeeseen tai matematiikan tai kielten kokeisiin. Reaaliaineisiin sentään voi helposti kerrata opittua.
Lukiossa voi normaalisti saada varsin laajan yleissivistyksen, ja sitä voi laajentaa koko pitkän elämän ajan. Valmiiksi ei tule koskaan.
Ylioppilaskokeiden hyvä puoli on, että kokeet on samat koko maassa ja ne arvostellaan samalla tavalla. Saman aineen yo-arvosanat ovat täysin vertailukelpoiset eri kouluissa ja kaikilla, vieläpä eri vuosina.
Sisäänpääsykokeita voidaan aiheellisesti arvostella siitä, että ne sitovat yliopistojen voimavaroja paljon, niihin on hakijoiden myös valmistauduttava pontevasti mutta usein tuloksena on silti vesiperä. Melkoista ajan ja voimavarojen tuhlausta tämäkin.
Sisäänpääsykokeita silti järjestetään edelleen, joten ei pitäisi olla valittamista niillä, joille tämä on paras vaihtoehto.
Nythän ei puhutakaan lukio lopettamisesta vaan ylioppilaskirjoitusten lopettamisesta. Nämä kaksi ovat eri asioita. Yo-kokeet on tottakai samat koko maassa ja näin voidaan sitten kavereitten kanssa vertailla todistuksia. Toive ajattelua kuitenkin on, että yo-kokeet olisivat vertailukelpoisia yli vuosien. Tämä on kaunis ajatus, mutta totuushan on Gaussin käyrä ja 5% saa ällän. Koko massa yhdestä aineesta laitetaan Gaussin käyrälle ja se on siinä. Valitettavasti oppilasaines heikkenee vuosi vuodelta. Eikä näitä edes kannata vertailla koska se alkaa itkettämään oikein kovasti.
Sisäänpääsykokeet varmasti sitovat henkilökuntaa ja resursseja, mutta niin sitovat älyttömät tietokoneilla tehtävät yo-kokeetkin. Et ehkä ymmärrä mutta Suomessa on aika monta lukiota ja siellä tehdään todella paljon hommia, että kokeet saadaan tehtyä.
Nyt siis sisäänpääsykokeet sitovat resursseja ja myös yo-kokeet. Kokeiden järjestämiseen tarvitaan tällä hetkellä tuplaresurssit. Eihän tässä ole mitään järkeä! Tämä on rahan haaskausta. Kummastako luovutaan? No tottakai yo-kokeesta ja sitten tehdän alakohtaiset valtakunnalliset pääsykokeet. Näin päästään eroon tuplakokeista, tuplaresurssien käytöstä sekä saadaan parempi mittaavuus oikeissa aineissa, kun on alakohtainen koe.
Miksi abin pitää ensin päntätä yo-kokeisiin ja sitten uudestaan pääsykokeisiin kun voisi olla vain yhdet kokeet: pääsykokeet?
Abi voi hakea samalla YO-todistuksella kymmeniin eri korkeakouluihin kymmenissä eri maissa, joka vuosi loppuelämänsä. Ilman pääsykoekirjaa toimeentulevien korkeakoulujen pääsykoe on joko sitä, että kysytään abilta, mitä tämä oppi lukiossa. Tai sitten tämä saa esittää itseään vielä vaikeammissa tehtävissä, mutta edelleen vaatien tietämystä joukosta lukioaineita.
Jotain erikoisaloja lukuunottamatta YO-kokeessa osattuja kieliä ja äidinkieltä ei lasketa välttämättä mihinkään sellaisinaan, jos jonkinlaista todistusvalintaa ei olisi. Sama koskee pitkää matematiikkaa, jonka koko sisällön hallintaa on vaikea tuoda esille, jos ei ole matematiikan tai fysiikan pääsykokeessa. Lukion merkitys ei olisi ilman YO-koetta ikäänkuin osata mitään tai osoittaa sitä.
Jatkooaikan kannalta koko lukioaika vastaisi esim. sitä, miten sen voi syntetisoida hyväksi lukusuoritukseksi yhdestä annetusta kirjasta. Tai tosi hyvää lukusuoritusta kaikista reaaliaineen kirjoista tai muistia reaalikursseista ja lukiokokeiden aiheista, joita oli jo ensimmäisenä vuonna. Tätä voisi verrata siihen, kannattaako mennä ammattikouluun, ja saada nämä aineet ja kirjat haltuun jotenkin itse. Varsinkin jos jostain muusta paikasta kuin lukiosta saisi luvan jatkaa korkeakouluun jo esim. yhden vuoden jälkeen ja ilman kaikenmaailman osaamisia. Suurin osa koulutusjärjestelmistä on kuitenkin sitä, että ihmisiä pidetään vuosia marinoitumassa asioihin, jotka ovat heille liian vaikeita, ja siinä samalla on hyötyä, että heitä pidetään poissa tieltä.
Oletteko humalassa?
En tiedä
Jos YO-kokeet ovat vääränlaisia, niitäkin voidaan aina rukata. Voitaisiin ottaa käyttöön pääsykoekirjaa vastaava valtakunnallinen koemateriaali aiheesta, jota kukaan abi ei ole koskaan lukenut, ja kaikilla on vain kuukausi aikaa lukea sitä. Valmennuskursseilla on paljon vähemmän merkitystä samoin kuin lukioarvosanoilla.
moi
mooi!
Miksi ihmisiä pitää kiusata? yo-koe pois tarpeettomana ja valtakunnalliset pääsykokeet käyttöön!
Rahaa säästyy ja aikaa sekä opiskelijoilla, että lukion henkilökunnalla.
Hullun keksimä sähköinen yo-koe voidaan samalla lingota kiertoradalle ihmisiä kiusaamasta. Muistitikut voidaan tunkea ytl:n hanuriin.
Valtakunnalliset pääsykokeet! Siinä vasta alkeellinen ajatus!
Sitten on valmistauduttava pääsykokeisiin vuosi toisensa jälkeen. Aikaa ja voimia kuluu ja pettymyksiä riittää kerrasta toiseen.
Ja entäs ulkomaille opiskelemaan pääsy? Taipuuko koko maailma pitämään pääsykokeet?
Kun ylioppilastutkinnon voi jakaa kolmeen osaan, arvosanoja voi korottaa rajattomasti ja tutkintoa täydentää uusilla aineilla, mistä se stressi tulee? Heikoissa kantimissa on nuoren elämä, jos ei elämänsä kukkeimpina vuosina ylioppilaskirjoituksia jaksa. Niin, koko lukio kirjoituksineen ei tietysti sovi kaikille alun perinkään. Heidän paikkansa olkoon ammattikoulussa.
Samaa mieltä!